x

Stadin työväenkirjallisuuspäivillä puhuttiin taas vilkkaasti kirjoista ja politiikasta

Kuva: Jari Soini
Kirjailija-ohjaaja Virpi Haatainen ja näyttelijä Ella Pyhältö tulivat Stadin työväenkirjallisuuspäiville kertomaan Edith Södergranista ja Hagar Olssonista kertovasta näytelmästä, joka saa pianb ensi-iltansa Espoon kaupunginteatterissa.

Kolmatta kertaa järjestetty Stadin työväenkirjallisuustapahtuma ”Aatosta jaloa – marraskuun valoa” keräsi tänäkin vuonna mukavasti kansaa Työväenliikkeen kirjaston, JHL:n ja perjantaina myös KAVI:n tiloissa pidettyihin sessioihin.

Esimerkiksi Sirpa Kähkösen jututustuokio olisi tarvinnut vähän JHL:n Ympyräsalia isomman tilan, jotta kaikki olisivat mahtuneet kuulemaan istumapaikoilta kaunokirjallisuuden tuoreen Finlandia-ehdokkaan ajatuksia hänen syksyn romaanistaan ”Tankkien kesä”.

Kähkönen kertoi toimittaja Veli-Pekka Leppäsen haastattelemana muun muassa romaaninsa aatteellisesta perustasta ja sen asettumisesta sotavuosiin sijoittuvan Kuopio-sarjansa jatkumoon. Tankkien kesähän loikkaa sarjan edellisen romaanin vaiheista 25 vuotta eteenpäin, ”Prahan kevään” tukahtumisen hetkiin 1968. Kähkönen oli itse tuolloin nelivuotias, jotenkovin omakohtaisia kokemuksia hän ei ole pystynyt romaaniinsa välittämään.

– Tämän kirjan on tehnyt itselleni jännittäväksi se, että siinä on fuusio siitä, mitä itse olen jo elänyt ja mitä olen menneestä elämästä kuvitellut. Romaanini ihmisissä yhdistyy eri puolia siitä, miten olen kokenut ympäröivän maailmaa, Kähkönen kuvaili

Samassa salissa pidetyt dekkari-istunnot tuntuivat myös vetävän mukavasti väkeä. Se osoitti, että työväenkirjallisuuspäivän tiukkarajaisuutta kaihtava ohjelmistolinjaus on paikallaan tulevaisuudessakin, vaikka painopiste tietysti työväenhenkisessä aatteellisuudessa pysyykin.

Näitä enemmän kirjallisesti (ja myös draamallisesti) kuin aatteellisesti suuntautuneita tuokioita tämän vuoden työväenkirjallisuuspäivillä oli myös näytelmäkirjailija-ohjaaja Virpi Haataisen ja näyttelijä Ella Pyhältön osuus, jossa he kertoivat pian Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltaan tulevasta näytelmästä ”Koska olet minun”. Haataisen kirjoittama draama  kuvaa kahden kirjailijan, nuorena nukkuneen Edith Södergranin ja suomenruotsalaiseen vasemmistoölymystöön kuuluneen Hagar Olssonin monimutkaista suhdetta, joka oli paitsi Suomen 1920-luvun moraali-ilmastossa ongelmallinen, myös kirjallisen kilvoittelun leimaama.

– Emme ole tekemässä näyttämölle elämäkertaa tai näköispatsaita. Meillä keskiössä on Edithin ja Hagarin rakkaussuhde ja omistamisenhalu. Edithän halusi omistaa Hagarin, Hagar taas Edithin kirjallisen petinnön tämän kuoleman jälkeen, kertoi Virpi Haatainen

Draamateema sai myös pientä lisädramatiikkaa siitä, että toinen Edith Södergrania näyttelevä Helena Kallio joutui jättämään keikan väliin loukattuaan varsin pahoin jalkansa. Sen vuoksi näytelmäkatkelmat kirjallisuuspäivässä jäivät näkemättä, mutta ensi-ilta ei näillä näkymin vaarassa.

Poliittisinta antia ”Aatosta jaloa” -tapahtumassa oli perjantaisen, nyt toista kertaa järjestetyn Kapinarunoillan ohella lauantain keskusteluohjelmaosuuden päättänyt sessio ”Kääritäänkö hihat”, jossa pohdiskeltiin sen kuuluisan punavihreän kuplan kestävyyttä eli vasemmiston ja vihreiden ohjelmayhteistyön mahdollisuuksia.

 

Keskustelua aiheesta

Hitlerin ja Mannerheimin välisestä keskustelusta tehty nauhoite lahjoitettu

Kuva: Arja Jokiaho
Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.

Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen lahjoitti Lahden Radio- ja tv-museolle historiallisen äänitteen, jolle on tallennettu osa valtakunnankansleri Adolf Hitlerin ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin välisestä keskustelusta 4.6.1942.

Lahden radio- ja tv-museo avataan yleisölle perusteellisen remontin jälkeen 28.2.2017. Uusitun museon avajaisia vietettiin 27.2.

Hitler-äänite tehtiin Mannerheimin 75-vuotispäivänä juhlajunassa Mannerheimin salonkivaunussa. Hitler piti lyhyen onnittelupuheen ja luovutti marsalkalle korkean saksalaisen kunniamerkin.

Onnittelupuheen nauhoitukseen oli saatu ennakkoon Hitlerin lupa. Puheen äänityksestä vastasi Yleisradion teknikko Thor Damen, mutta sitä valvoi päämajan tiedotusosaston päällikkö, kapteeni Kalle Lehmus.

Salonkivaunussa alkoi vapaamuotoinen keskustelu, jonka nauhoittamisesta ei ollut sovittu etukäteen. Damen alkoi kuitenkin äänittää keskustelua. Kalle Lehmus käski lopettaa äänityksen, kun keskustelun luonne selvisi.

Tämä 17-minuuttinen nauhoitus on tiettävästi ainoa dokumentti Hitlerin ei-julkisesta puhe- ja keskustelutyylistä. Tallenne on kuultavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Ääninauha luovutettiin pian sinetöitynä valtion “tiedoituslaitoksen” sensuuripäällikkö Kustaa Vilkunalle, joka puolestaan lahjoitti sen Yleisradiolle vuonna 1957.

Nauhoitteesta on aikoinaan teetetty saksankielinen litterointi, joka on myös käännetty suomeksi. Litterointi ja käännös annettiin alkuperäisen ääninauhan mukana Radio- ja tv-museolle.

Keskustelua aiheesta

Amerikkalainen kielitieteilijä Eugene Holman Yhdysvaltojen tilanteesta: ”On vain ikävä, että ennusteeni näkyvien vähemmistöjen olojen huonontumisesta toteutui niin nopeasti”

Kuva: Jari Soini
Eugene Holman opetteli suomea jo vuonna 1958, jolloin hän aloitti kirjeenvaihdon SDP:n puoluetoimistossa työskennelleen Anneli Koiviston kanssa.

Amerikkalaisen kielitieteilijän Eugene Holmanin koulukavereissa The Bronx High School of Sciencessä oli paljon Saksasta paenneiden juutalaisten lapsia. Muutama heistä oli syntynyt keskitysleirillä. Myös opettajat olivat tavalla tai toisella holokaustin uhreja. Heidän kokemuksensa olivat läsnä.

– Sen ikäinen ei yleensä tiedä vielä tällaisista asioista. Tajusin, että kansanmurhia tapahtuu, Holman sanoo.

Holmanin perhe oli keskiluokkainen ja asui New Yorkin Queensissa viheralueella. Suurin osa oli afroamerikkalaisia, mutta heidän joukossaan asui myös valkoihoisia. Rotuerottelua ei kuitenkaan heidän arjessaan näkynyt.

Holman oli kolmannella luokalla oppikoulussa, kun Adolf Eichmann jäi kiinni Argentiinassa vuonna 1960. Sitä seurasi oikeudenkäynti vajaa vuotta myöhemmin Israelissa. Eichmann ei ollut suoraan tappanut ketään, mutta hän oli ollut vastuussa juutalaisten tunnistamisista ja kuljetuksista keskitysleireille.

– Ymmärsin silloin, mitä tarkoittaa vastuu, Holman vakavoituu.

He seurasivat tilannetta ja keskustelivat aiheesta koulussa. Nuorukaisen tunteet olivat sekavat.

– Holokaustin historiaa lienee dokumentoitu parhaiten. Myös Yhdysvaltojen historiassa on verisiä ja inhottavia tapahtumia, mutta niitä ei opeteta samoin, Holman luonnehtii.

Holman iloitsee nykyisten mustien nuorten aiempaa paremmista kouluttautumis- ja etenemismahdollisuuksia. Silti joissakin asioissa tilanne on mennyt taaksepäin, ja köyhyys on iso ongelma.

– Enää ei ole kyse vain mustien oikeuksista, vaan kaikkien näkyvien vähemmistöjen oikeuksista, Holman selvittää.

Holman on kiinnostunut pseudo- eli näennäishistoriasta. Miten paljon monet asiat voivat vaikuttaa ihmisiin, vaikka ne eivät pidä paikkaansa. Tämän myös Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on ottanut aseekseen.

– Internet on antanut mahdollisuuden levittää valheellisia tietoja. On vain ikävä, että ennusteeni näkyvien vähemmistöjen olojen huonontumisesta toteutui Yhdysvalloissa niin nopeasti, Holman kiteyttää.

Lue koko Eugene Holmanin laaja haastattelu torstain 16. 2. Demokraatista ja katso video.

”Je suis flatté!” – sarjakuvataiteilija Ville Rannasta ranskalainen ritari

Kuva: Antti Nylen
Ville Ranta.

Demokraattiin säännöllisesti piirtävä sarjakuvataiteilija Ville Ranta saa Chevalier dans l’Ordre national du Mérite -arvonimen. Tunnustus luovutetaan hänelle Ranskan suurlähetystössä Helsingissä tiistaina. Ranta saa tunnusmerkkimitalin ja hänestä tulee samalla ranskalainen ritari.

Piirtäjä palkitaan siviiliansioista Ranskan hyväksi tehdyssä työssä.

Ville Ranta tuntee ranskalaisen kulttuurin ja hallitsee kielen.

– Je suis flatté! (Olen imarreltu), puhelimessa tavoitettu taiteilija kommentoi Demokraatille.

– Se luovutetaan minulle huomenna. Enkä ole kuullut vielä perusteluja, miksi minulle ritariprenikka annetaan, Ranta kertoo.

Osuutta on ainakin sillä, että Rannalta on julkaistu kuusi teosta Ranskassa. Lisäksi hän tekee ranskankielistä sarjakuvablogia.

– Olen muutenkin verkottonut sinne, sarjakuvapiirtäjänä ja pilapiirtäjänä myös, hän lisää.

– Sitä kautta se tulee, että minulla on tämä Ranska-linkki.

Sitä kautta se tulee, että minulla on tämä Ranska-linkki.

Ranta sanoo, että ranskalainen vaikutus näkyy hänen piirrostyylissään.

– Olen ihan murrosiästä asti ollut ranskalaisen sarjakuvan ja kulttuurin ystävä. Omat sarjakuvavaikutteeni tulevat aika paljon Ranskasta.

Rannan mukaan sen kyllä huomaa, jos tutustuu sikäläiseen tyyliin.

– Tämä on piirrosteni ärhäkkyyden yksi taustatekijä. Siellä on aika reipasotteinenm pilapiirroskulttuuri, jota olen aina ihaillut.

Ville Rannan pilapiirros ilmestyy Demokraatti-lehdessä torstaisin. Verkossa (demokraatti.fi) piirros julkaistaan tiistaisin.

Ranta sai Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon vuonna 2009 ja Suomen PENin sananvapauspalkinnon 2012. Sarjakuva-Finlandian hän voitti teoksellaan Kyllä eikä ei vuonna 2014. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön jakama Suomi-palkinto.

Rannan palkitsemisesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Samuli Edelmann on vähän outo valinta päähenkilöksi Ylen Presidentti-sarjaan, joka on poliittista saippuaa ja ehkä scifiä

Kuva: Zodiak Finland/Yle

Kaksitoista jaksoa eli noin yhdeksän tuntia tuntuu jopa alimitoiteltu kestolta kaikkien niiden poliittisten suhmurointien, mediakohujen ja henkilösuhteiden solmujen avaamiseen, joita uuden ”Presidentti”-sarjan kahdessa ensimmäisessä jaksossa katsojan eteen heitetään.

Heti kättelyssä areenalle marssitaan valtava määrä pelureita, joiden asemaa ei määritetä vielä ensimmäisen puolentoista tunnin aikana. Ravintoketjun huipulla näyttäisi olevan Esko Salmisen esittämä Väinö Vallgren, joka on niin iso harmaa eminenssi, ettei edes valtakunnan huipulla voi tapahtua mitään merkityksellistä ilman hänen suostumustaan. Kuka hän on, mistä tulee?

Kirsti Mannisen ja Antti Pesosen kirjoittaman sarjan päähenkilö on kuitenkin Henri Talvio (Samuli Edelmann), politiikan ulkopuolelta tasavallan ykkösvirkaan singahtava teknologiaguru. Hänellä on erilaiset verkostot ja käytännöt kuin mihin maan poliittisessa elämässä on totuttu, joten hankauksia alkaa heti syntyä.

Ehkä vuoteen 2018 sijoittuva Presidentti-sarja onkin siis poliittista scifiä, draamallinen profetia.

Sarjan toinen napa on pääministeri Petra Pennanen (Inka Kallén), joka taistelee kaikin keinoin säilyttääkseen asemansa. Hänellä on suhde virkaansa astuvan presidentin kanssa, ja toki Talvion täytyy käydä vielä vaaliyönäkin petiin rakastajattarensa kanssa. Myös rouva Talviolla (Laura Malmivaara) on omat pelinsä käynnissä.

Poliittiseksi draamaksi luonnehditun sarjan uskottavuudessa on muitakin aukkoja, jotka vievät sitä enemmän saippuasarjan kuin vakavasti otettavan draaman suuntaan. Toisaalta Talvion omapäisissä elkeissä on jotain samaa kuin Donald Trumpin öykkäröinnissä, joiden todentumiseen kukaan ei halunnut uskoa, mutta kuinkas sitten kävikään… Ehkä vuoteen 2018 sijoittuva Presidentti-sarja onkin siis poliittista scifiä, draamallinen profetia.

Samuli Edelmann on nimiosaan vähän outo valinta. Hän kun ei oikein ole näyttelijätemperamentiltaan sitä tyyppiä, joka pystyisi luontevasti sellaiseen impulsiivisuuteen, joka Talvion hahmoon on kirjoitettu.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Suomalaiset ovat edelleenkin festarikansaa

Kuva: Susanna Alatalo
Helsingissä järjestettävä Maailma kylässä on ilmaistapahtuma, ja se nouseekin nykyisin korkealle Finland Festivalsin jäsentapahtumien kokonaiskävijämääriä mittaavassa tilastossa.

Finland Festivals on jälleen koonnut kattavat tilastot festivaalien käyntimääristä vuonna 2016. Kaikkiaan 81 jäsenfestivaalilta kerätyt luvut kertovat, että festivaaliala on edelleen erittäin elinvoimainen. Myytyjen lippujen osalta vuosi 2016 oli lähes yhtenevä edellisvuoden kanssa, kokonaiskäyntimäärien suhteen sen sijaan tapahtui pientä laskua.

Myytyjen lippujen vuoden 2016 tilastoitu kokonaismäärä on 828 955 kappaletta, joten laskua edellisvuoteen verrattuna on yksi prosentti. Festivaalien arvioitu kokonaiskäyntimäärä, johon on koottu arviot myös erilaisista ilmaistilaisuuksista, on reilusti yli kaksi miljoonaa – tarkka tilastoluku on 2 164 762. Kokonaiskäyntimäärissä laskua vuoteen 2015 verrattuna on kahdeksan prosenttia.

Kokonaisluvut ovat lähes samalla tasolla kuin edellisvuonna, mutta kuten aina, festivaalikohtaiset erot olivat suuria. Festivaalien tavoitteet ovat myös joka vuosi erilaiset, joten lukuja pitää verrata festivaalin itselleen asettamiin tavoitteisiin. Tilastoja ei myöskäänkannata tuijottaa sillä silmällä, että yleisömäärä olisi kaikille festivaalijärjestäjille itseisarvo. Suomessa on lukuisia pieniä festivaaleja, jotka haluavatkin pysyä pieninä.

Kymmenen suurinta festivaalia vuonna 2016 myytyjen lippujen perusteella:

  1. Ruisrock 100 000
  2. Pori Jazz 57 507
  3. Ilosaarirock 54 500
  4. Helsingin juhlaviikot 50 112
  5. Savonlinnan Oopperajuhlat 49 087
  6. Taidekeskus Salmela 42 764
  7. Seinäjoen Tangomarkkinat 38 131
  8. Tampereen Teatterikesä 36 556
  9. Kuhmon Kamarimusiikki 31 244
  10. Sodankylän elokuvajuhlat 25 902

Kymmenen suurinta festivaalia vuonna 2016 kokonaiskäyntimäärän perusteella:

  1. Pori Jazz 379 507
  2. Kotkan Meripäivät 222 392
  3. Helsingin juhlaviikot 209 745
  4. Ruisrock 102 000
  5. Seinäjoen Tangomarkkinat 101 000
  6. Puistoblues 100 000
  7. Maailma kylässä 79 000
  8. Tampereen Teatterikesä 67 788
  9. Savonlinnan Oopperajuhlat 67 132
  10. Oulun juhlaviikot 56 997

Sekä myytyjen lippujen että kokonaiskäyntimäärien tilastokärjet olivat samat kuin edellisvuonna. Ruisrockin myytyjen lippujen määrä kasvoi viidellä prosentilla vuoteen 2015 verrattuna, Pori Jazzin kokonaiskävijämäärä laski hiukan, mutta listan ykköspaikka säilyi edelleen selvällä erolla seuraaviin.

Kokonaiskävijämäärää mitattaessa  suurinta kasvua tuli nykymusiikkifestivaali Tampere Biennalelle ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlille, joissä molemmissa kävi vuonna 2016 yli 150 prosenttia ennemän väkeä kuin edellisvuonna. Lohtaja oli kärkipäätä myös myytyjen lippujen osuuden kasvattamisessa. Sen tilaston ykkönen oli kuitenkin pieni Inkoossa järjestettävä Meri ja musiikki -festivaali, joka lisäsi lipunmyyntiään yli sadalla prosentilla, samaan ylsi Pyhäjärvellä järjestettävä nykytanssitapahtuma Täydenkuun tanssit.

Tarkat käyntitilastot Finland Festivalsin jäsenfestivaaleista 2016 löytyvät tästä linkistä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta