Muu kulttuuri
6.11.2016 13:24 ・ Päivitetty: 6.11.2016 13:29
Stadin työväenkirjallisuuspäivillä puhuttiin taas vilkkaasti kirjoista ja politiikasta
Kolmatta kertaa järjestetty Stadin työväenkirjallisuustapahtuma “Aatosta jaloa – marraskuun valoa” keräsi tänäkin vuonna mukavasti kansaa Työväenliikkeen kirjaston, JHL:n ja perjantaina myös KAVI:n tiloissa pidettyihin sessioihin.
Esimerkiksi Sirpa Kähkösen jututustuokio olisi tarvinnut vähän JHL:n Ympyräsalia isomman tilan, jotta kaikki olisivat mahtuneet kuulemaan istumapaikoilta kaunokirjallisuuden tuoreen Finlandia-ehdokkaan ajatuksia hänen syksyn romaanistaan “Tankkien kesä”.
Kähkönen kertoi toimittaja Veli-Pekka Leppäsen haastattelemana muun muassa romaaninsa aatteellisesta perustasta ja sen asettumisesta sotavuosiin sijoittuvan Kuopio-sarjansa jatkumoon. Tankkien kesähän loikkaa sarjan edellisen romaanin vaiheista 25 vuotta eteenpäin, “Prahan kevään” tukahtumisen hetkiin 1968. Kähkönen oli itse tuolloin nelivuotias, jotenkovin omakohtaisia kokemuksia hän ei ole pystynyt romaaniinsa välittämään.
– Tämän kirjan on tehnyt itselleni jännittäväksi se, että siinä on fuusio siitä, mitä itse olen jo elänyt ja mitä olen menneestä elämästä kuvitellut. Romaanini ihmisissä yhdistyy eri puolia siitä, miten olen kokenut ympäröivän maailmaa, Kähkönen kuvaili
Samassa salissa pidetyt dekkari-istunnot tuntuivat myös vetävän mukavasti väkeä. Se osoitti, että työväenkirjallisuuspäivän tiukkarajaisuutta kaihtava ohjelmistolinjaus on paikallaan tulevaisuudessakin, vaikka painopiste tietysti työväenhenkisessä aatteellisuudessa pysyykin.
Näitä enemmän kirjallisesti (ja myös draamallisesti) kuin aatteellisesti suuntautuneita tuokioita tämän vuoden työväenkirjallisuuspäivillä oli myös näytelmäkirjailija-ohjaaja Virpi Haataisen ja näyttelijä Ella Pyhältön osuus, jossa he kertoivat pian Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltaan tulevasta näytelmästä “Koska olet minun”. Haataisen kirjoittama draama kuvaa kahden kirjailijan, nuorena nukkuneen Edith Södergranin ja suomenruotsalaiseen vasemmistoölymystöön kuuluneen Hagar Olssonin monimutkaista suhdetta, joka oli paitsi Suomen 1920-luvun moraali-ilmastossa ongelmallinen, myös kirjallisen kilvoittelun leimaama.
– Emme ole tekemässä näyttämölle elämäkertaa tai näköispatsaita. Meillä keskiössä on Edithin ja Hagarin rakkaussuhde ja omistamisenhalu. Edithän halusi omistaa Hagarin, Hagar taas Edithin kirjallisen petinnön tämän kuoleman jälkeen, kertoi Virpi Haatainen
Draamateema sai myös pientä lisädramatiikkaa siitä, että toinen Edith Södergrania näyttelevä Helena Kallio joutui jättämään keikan väliin loukattuaan varsin pahoin jalkansa. Sen vuoksi näytelmäkatkelmat kirjallisuuspäivässä jäivät näkemättä, mutta ensi-ilta ei näillä näkymin vaarassa.
Poliittisinta antia “Aatosta jaloa” -tapahtumassa oli perjantaisen, nyt toista kertaa järjestetyn Kapinarunoillan ohella lauantain keskusteluohjelmaosuuden päättänyt sessio “Kääritäänkö hihat”, jossa pohdiskeltiin sen kuuluisan punavihreän kuplan kestävyyttä eli vasemmiston ja vihreiden ohjelmayhteistyön mahdollisuuksia.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.