Kotimaista työvoimaa suojaava ulkomaisen työvoiman tarveharkinta oli pitkään työperäisen maahanmuuton hallinnan kuuma peruna, kunnes viranomaiset alkoivat vapauttaa työttömyysalatkin rajoituksista. Hallinta on heikkoa viranomaisten myötäillessä herkemmin harmaiden markkinavoimien tarinaa ainaisesta työvoimapulasta.

Saatavuusharkinnan (ts. tarveharkinnan) tarkoitus on selvittää kohtuullisessa ajassa, onko työtehtävään saatavissa kotoista työvoimaa. Työntekijän palkkaaminen EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta onnistuu vasta, kun työpaikkaa on pidetty avoinna Suomessa kaksi viikkoa, jotta TE-toimisto voi varmistaa onko tehtävään saatavissa työvoimaa sisämarkkinoilta.

Mikäli jostakin ammattialan työvoimasta on alueellisesti merkittävää pulaa, maakunnan ELY-keskus voi vapauttaa sen paikallisesti tarveharkinnasta. Tarveharkinta ei koske asiantuntijoita ja erityisosaajia, tai vähintään vuoden Suomessa töissä olleita. Oikein toimiessaan tarveharkinta suojaa tarkkarajaisesti maahanmuuton lieveilmiöille – kuten työttömyydelle, sekä palkkojen, ammattitaidon ja tuottavuuden lokaamiselle – alttiita duunarialoja.

Tammikuussa Pirkanmaalla tieto- ja viestintäteknologian tarveharkinnasta vapautetuista ammateissa oli 355 työtöntä työnhakijaa ja 25 avointa työpaikkaa, ravintola-alalla jako oli 1330 – 687, rakennusalalla 737 – 137, metalli-, konepaja- ja prosessityössä 1593 – 520, logistiikka-alalla 799 – 94.

Muutamana esimerkkinä vapautettujen ammattinimikkeiden osalta: sovellusohjelmoija oli tammikuussa 146 työtöntä työnhakijaa eikä yhtään avointa työpaikkaa, kuorma-auton ja erikoisajoneuvojen kuljettajien osalta 599 – 194, ja ohutlevyseppien 208 – 15. Pahin tilanne on korkean työttömyyden Pohjois-Karjalassa, jossa kaikki alat on vapautettu tarveharkinnasta. On sanomattakin selvää, ettei ELY-keskuksen työttömyysaloillakin vapautettu tarveharkinta toimi sille tarkoitetulla tavalla.

NÄKYVIN ja välittömin seuraus työlupien myöntämisestä työttömyysaloille on työttömyyden lisääntyminen. Kysynnän ja tarjonnan laki jatkaa höyläämällä työehtoja huonommaksi, kun yritysten välistä kilpailua työvoimasta ei ole ja halpaa työtä on aina saatavilla.

Eikä huonoa tuottavuuskehitystä ainakaan paranna se, että yritysten on mahdollista sekä edullisempaa saada kasvunsa halvasta ulkomaisesta työstä kuin investoinneista uuteen teknologiaan ja työntekijöiden osaamiseen. Kaksien työmarkkinoiden ohella maahanmuuton heikko hallinta edistää kaksinopeuksisen talouden kehittymistä: jakoa korkean tuottavuuden ja osaamisen tietotyöhön ja matalan tuottavuuden ja osaamisen suorittavaan työhön.

Työnantajien oikeudella kolmansien maiden työvoimaan suomalaisten työttömien ohi on arvaamattoman huonoja seurauksia. Tarveharkinta on siksi saatava alueellisesti kaikille työttömyysaloille ja maahanmuuton parempaa hallintaa työntekijöiden turvaksi on edistettävä laajasti muillakin toimilla. Yhdenkään rehellisen yrityksen toiminta ei ole kiinni kahden viikon haun auki pitämisestä suomalaisille.

Kirjoittaja on Tampereen Demarinuorten puheenjohtaja.