tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Hakaristiliput Mannerheimintiellä hätkähdyttävät aavemaisessa ja hypnoottisessa suomalaiselokuvassa

Kotimainen dokumenttielokuva porautuu rintamasotilaiden psyykeen.

Ari Matikaisen erinomaisen tärkeän dokumenttielokuvan tuntojaan purkavia ääniä ovat rintamalle lähetetyt nuoret sotilaat sekä uudemman polven historioitsijat ja tutkijat. Toista maailmansotaa ja erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton välistä jatkosotaa ei ole katsottu elokuvissamme juuri tästä näkökulmasta luultavasti koskaan aiemmin. Fiktion puolella Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas (1985) tekee kyllä tietoista pesäeroa Edvin Laineen kanonisoituun historiankirjoitukseen vanhojen jermujen taisteluretkestä suuremman Suomen häilyvään unelmaan.

Jatkosota oli nimenomaan nuorten miesten, monesti tuskin parikymppisten maailmaa näkemättömien maalaispoikien tulikaste. Heillekin uusi sota oli osin myyty talvisodasta jääneellä revanssihengellä ja vielä sen varjolla, ettei näillä ollut omakohtaista kokemusta taistelujen raadollisesta todellisuudesta.

Rintamalla pahimmin traumatisoituneet eivät olleet tärähtäneitä tai hulluja, jotka olisivat olleet sokkihoidolla ”säikytettävissä” taistelukuntoisiksi, vaan psyykkisesti vaikeasti vammautuneita järkyttävissä olosuhteissa, joissa yhdistyivät pommien ja luotien kauhut sekä pitkän asemasotavaiheen riipivä kuoleman odotus. Silti psykiatriseen hoitoon pääsivät vain ne, jotka olivat menettäneet täysin toimintakykynsä.

Tästä historiallisesta ja lääketieteellisestä tosiasiasta Ville Kivimäki kertoo jo väitöskirjassaan Murtuneet mielet, mutta nyt Matikainen tuo senkin antia valkokankaalle visuaalisen median hätkähdyttävyydellä. Kirjallisuus ei ole elokuvaa huonompaa vaan erilaista. Molemmille on paikkansa ja tilauksensa, mistä kielii Kivimäen opukselle myönnetty Tieto-Finlandia-palkinto vuonna 2013.

ELOKUVA:
Sota ja mielenrauha
Ohjaus: Ari Matikainen
2016, 72 minuuttia
Ari Matikaisen ohjaama ja käsikirjoittama Sota ja mielenrauha (2016) on lähellä vuoden parhaan kotimaisen dokumenttielokuvan palkintoa, vaikka elämme vasta maaliskuuta. Sen nimi viittaa tietysti Leo Tolstoin romaaniklassikkoon. Elokuva kumoaa suureen suomalaiseen sankaritarinaan kuuluvia sotamyyttejä niin yksilön kuin kansankunnankin tasolla. Jälkimmäistä on puolestaan käsitellyt kirjoissaan nykyisin eduskuntatutkimuskeskuksen johtajana toimiva Markku Jokisipilä, yksi elokuvan asiantuntijanimistä.

Matikainen näyttää muun muassa kirkkaissa värikuvissa liehuvat hakaristiliput Helsingin Mannerheimintien varrella välirauhan aikana kesällä 1940 yleisurheilumaaottelun yhteydessä. Niiden näkeminen nyt, väreissä, tekee hurjan vaikutuksen.

Mutta itse elokuva on silti rintamasotilaiden, joiden muistiinpanoista kirjeisiin ja päiväkirjoihin välittyy todellisuuden paljastuminen muuksi kuin oli kuviteltu. Olennaiset toiveet piirtyvät esiin: mitä olisi kokea elämä, entä nainen? Tutkija Jenni Kirves huomauttaa, ettei nuorimmilla ollut luultavasti mitään kokemusta sukupuolisesta kanssakäymisestä. Sota katkaisi perheen perustamisenkin odotukset.

Ari Matikainen tekee uhkarohkeaa ja siksikin arvostettavaa mielleyhtymäelokuvaa tunteista ja kokemuksista, joista ei rakennu yhden yksilön tai muutaman yksilön tarinaa vaan niiden kaikkien yleispätevä summa. Kirjeiden lisäksi hänellä on käytössään laaja arkistoaineisto valokuvia, elokuvia ja radioäänitteitä. Niistä muodostuu kollaasidokumentti, joka porautuu tuntemattoman ja siksi tunnistettavan sotilaan pään sisään.

Sota ja mielenrauha poikkeaa suomalaisista sotaelokuvista: se ei kilpaile historiallisilla faktoilla ja poikkeushenkilöjen uroteoilla todennäköisyyksiä vastaan.

Huomiota herättää esimerkiksi elokuvan tapa hidastaa kuvaa ja yhdistää se äänimaailman teollisuuskolinaan. Vaikutelma on aavemainen ja hypnoottinen. Silti tekniikka ei perustu vääristelyyn, summittaisten tuokiokuvien alleviivaukseen. Kuvat raajojaan venyttelevistä nuorukaisista ovat mielessä, kun Matikainen myöhemmin leikkaa ruutuun invalidisoituneita, kätensä tai jalkansa menettäneitä tai päähän haavoittuneita sotilaita.

Sota ja mielenrauha ei suomalaisista sotaelokuvista poiketen kilpaile historiallisilla faktoilla ja poikkeushenkilöjen uroteoilla todennäköisyyksiä vastaan. Elokuva paljastaa vapaammin assosioituvan, universaalisti avautuvan henkisen tilan kuvamontaaseissaan. Saavutus, jota ei ole meillä liiemmin nähty. Tavanomaisemman puhuvat päät -asiametodin Matikainen onnistuu sulattamaan osaksi kokonaisuutta rintamaimpressionismin tarpeelliseksi täydennykseksi. Vasta Happoradion soittaminen lopussa on tyylirikko.

Aihe, näkökulma ja toteutus ovat niin kiehtovia, että lyhyt kesto hiukan harmittaa. Osarahoittaja Ylellä lienee valmis ohjelmapaikka elokuvan televisioesitykselle.

Sota ja mielenrauha -traileri / Trailer for War and Peace Of Mind from Kinocompany on Vimeo.

Vähemmälle huomiolle jääneet huippuelokuvat saavat toisen mahdollisuuden

Kavin kesäsarjassa nähdään muun muassa tanskalaiselokuva Land of Mine.

Helsingissä 2000-luvulla vähentynyt elokuvasalien määrä ja digitalisoituminen on lyhentänyt monien elokuvien kiertoa teatterilevityksessä. Erityisesti pienempien yleisöjen laatuelokuvat jäävät monesti useita saleja vaativien hittien jalkoihin. Elokuvat, joilla ei ole isoa markkinointibudjettia, voivat tippua nopeasti harvoihin näytöksiin ja monille hankaliin näytösaikoihin.

Elokuvateatteri Orionin kesäsarjassa tuodaan esille viimeisen vuoden aikana levityksessä olleita elokuvia, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi valkokankaalla. Sarjan elokuvat ovat Kansallisen audiovisuaalisen instituutin suunnittelijoiden käsin poimimia, nykyelokuvan huippuja. Suomen katsojatilastoissa valtaa pitää amerikkalainen ja kotimainen tuotanto, joten Jatkoaika-sarjaan on nostettu teoksia muista elokuvamaista.

Kesäsarjan kuudella elokuvalla on kullakin kolme näytösaikaa Orionissa. Ensimmäisenä nähdään australialaisen Jocelyn Moorhousen komediallinen kostodraama ”The Dressmaker”(2015), jossa nainen (Kate Winslet) palaa pieneen australialaiskaupunkiin auttamaan äitiään (Judy Davis), jonka terveys alkaa reistailla. (Näytökset ti 27.6. klo 17, to 6.7. klo 18.50 ja ti 11.7. klo 21.)

Hillitty ”Siskokset”(2015) on koskettava elokuva laatudraaman mestarilta Koreeda Hirokazulta. Isän kuolema tuo jännitteitä kolmen tokiolaissiskoksen perheharmoniaan: he joutuvat kohtaamaan uuden sisarpuolensa. (Näytökset to 29.6. klo 17, ti 4.7. klo 18.40 ja to 13.7. klo 20.50.)

Unkarilaisen László Nemesin järisyttävä ”Son of Saul” (2015) sai sekä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin että Golden Globe -palkinnon. Saul on keskitysleirivanki, jonka natsit ovat pakottaneet siivoamaan kansanmurhan jälkiä. (Ti 18.7. klo 17, to 27.7. klo 21 ja to 10.8. klo 19)

Thomas Vinterbergin 1970-luvun alkuun sijoittuva tanskalaiselokuva ”Kommuuni” (2016) kuvaa kepeästi kommuuniasumisen iloja ja suruja. Tv:n uutisankkuri (Trine Dyrholm) ja hänen miehensä haluavat vaihtelua elämäänsä. (Ke 19.7. klo 17, ke 26.7. klo 19.05 ja pe 4.8. klo 18.45)

Sarjan toisessa tanskalaiselokuvassa nuoret saksalaissotilaat pakotetaan toisen maailmansodan päätyttyä purkamaan Tanskan rannikolle kylvämänsä miinat. Martin Zandvlietin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva ”Land of Mine” (2015) on klassisen eeppinen ja syvästi intiimi, elegantti, mutta ankara. (To 20.7. klo 21, ti 1.8. klo 17 ja  ti 8.8. klo 17)

Pakolaisvirta koettelee pientä Lampedusan saarta Välimerellä italialaisohjaaja Gianfranco Rosin dokumentissa ”Fuocoammare – tuli merellä” (2016). joka voitti Berliinin elokuvafestivaalin pääpalkinnon. (Ti 25.7. klo 18.50, ke 2.8. klo 21 ja pe 11.8. klo 17)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Uuden Tuntemattoman sotilaan traileri julki

Kuva: LEHTIKUVA / HANDOUT / JUHA MUSTONEN
Näyttelijä Jussi Vatanen nähdään uudessa Tuntemattomassa sotilaassa vänrikki Koskelana.

Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan virallinen traileri, eli lyhyt esittelyfilmi, julkaistiin torstaina.

Puolitoistaminuuttinen traileri alkaa tunnetuilla Hietasen sanoilla ”Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast.”.

Trailerin voit katsoa täältä.

Vuosina 2016 ja 2017 kuvatun elokuvan pääosia näyttelevät Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi.

Elokuva saa ensi-iltansa 27. lokakuuta 2017.

Louhimiehen ja Jari Olavi Rantalan käsikirjoitus pohjautuu Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lisäksi myös Linnan Sotaromaaniin, eli klassikkoteoksen alkuperäiseen, sensuroimattomaan versioon.

 

Lätkäelokuvan roolitus julki: Oma poika esittää isäänsä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Lauri Tilkanen esittää maalivahti Jukka Tammea tulevassa elokuvassa.

Jääkiekon maailmanmestaruudesta kertovassa 95-elokuvassa Janne Ojasen roolissa nähdään hänen oma poikansa Oskari Ojanen. Muissa pelaajarooleissa nähdään muun muassa Lauri Tilkanen ja Jon-Jon Geitel. Jälkimmäinen tunnetaan paitsi Roskisprinssi-elokuvasta myös Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen laulajana. Tuotantoyhtiö julkisti näyttelijät tänään jääkiekon MM-kisojen puolivälierän kynnyksellä.

Tilkanen esittää maalivahti Jukka Tammea ja Geitel Saku Koivua. Geitelin lisäksi ”Tupu-Hupu-Lupu” -ketjun näyttelijöinä nähdään Akseli Kouki Ville Peltosen roolissa ja nuorten SM-liigaa Jokereissa pelaava Kustaa Tuohimaa Jere Lehtisen roolissa.

Ohjaaja Aleksi Mäkelä kertoo, että MM-joukkueen näyttelijävalinnat tehtiin etenkin yhdennäköisyyden, mutta myös jääkiekkotaitojen perusteella.

Leijona-joukkueen päävalmentajaa Curt ”Curre” Lindströmiä esittää ruotsalainen Jens Hultén, joka tunnetaan etenkin poliisisarjasta Johan Falk.

– Jääkiekon ensimmäinen maailmanmestaruus merkitsi suomalaisille paljon, siksi minulle on suuri kunnia näytellä Currea 95-elokuvassa. Rooli on aivan erilainen aiempiin rooleihini verrattuna. Lisähaastetta tuo se, ettei minulla ei ole mitään ulkoisia yhtäläisyyksiä Curreen, Hulten kertoo tiedotteessa.

Elokuvassa ovat mukana myös esimerkiksi suomalaistähdet Laura Birn, Samuli Edelmann ja Mikko Leppilampi.

Trumpista tekeillä elokuva – asialla ohjaaja, joka osaa hätkähdyttää

Kuva: Lehtikuva

Kärkkäästi kantaa ottavista elokuvistaan tunnettu ohjaaja Michael Moore työstää elokuvaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista.

Moore vahvisti Twitterissä työstävänsä dokumenttielokuvaa, josta on julkisuudessa käytetty nimeä Fahrenheit 11/9. Nimi viittaa marraskuun 9. päivään, jona Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos ja Trumpin vaalivoitto selvisi.

– Kyllä, teen elokuvaa saadakseni meidät pois tästä sotkusta, Moore tviittasi liittäen viestiinsä linkin Variety-lehden artikkeliin, jonka mukaan tuottajat Bob ja Harvey Weinstein ovat saaneet elokuvan kansainväliset oikeudet.

Saman tuottajakaksikon yritys tuotti myös Mooren kenties tunnetuimman elokuvan Fahreinheit 9/11. Se kuvasi presidentti George W. Bushin presidenttikautta New Yorkin syyskuun 11. päivän terrori-iskun sekä Afganistanin ja Irakin sotien jälkimainingeissa. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisella palmulla vuonna 2004.

Moore kampanjoi Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan Trumpia vastaan.

Maxim palaa Helsingin elokuvateatterikartalle

Helsingin Kluuvikadulla on ollut elokuvateatteri jo viime vuosisadan alusta, Maxim-nimisenä 1930-luvulta lähtien. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Suomen vanhin elokuvateatteri, Helsingin Kluuvikadulla sijaitseva Maxim avaa marraskuussa 2017 ovensa uudelleen Finnkinon luotsaamana. Tarkoituksena on jatkaa Maximin entisellä linjalla esittämällä elokuvateatterissa art-house -painotteista ohjelmistoa. Finnkino ja kiinteistön omistava Ilmarinen remontoivat teatteria ennen elokuvatoiminnan uudelleen aloittamista.

– Olen todella iloinen ja helpottunut, että pääsemme avaamaan Maximin uudelleen yleisölle. Maximin sulkemisen jälkeen Helsingistä on puuttunut aito art house -elokuvateatteri, sanoo Finnkinon toimitusjohtaja Veronica Lindholm.

Maximin kiinteistössä on kaksi elokuvasalia, joista toinen on suojeltu. Ennen elokuvatoiminnan aloittamista molemmat salit kunnostetaan, ja samalla kiinteistön talotekniikkaa uusitaan nykypäivän tasolle suojelun sallimissa rajoissa. Remontti toteutetaan vanhaa teatteria kunnioittaen ja asiakkaita kuunnellen. Suunnitelmien mukaan Maxim-elokuvateatteri avataan uudelleen remontin jälkeen marras–joulukuussa 2017.

Maximin elokuvasalit suljettiin alkuvuonna 2016 remontin vuoksi. Kiinteistöä oli tarkoitus laajentaa ja rakentaa siihen hotelli, jonka yhteydessä elokuvateatteri olisi jatkanut toimintaansa. Ilmarisen ja Kämp Collection Hotelsin yhteishanke osoittautui kuitenkin jatkoselvityksissä liian kalliiksi.

Hotellihankkeen kariutumisen jälkeen Ilmarinen haki tilaan elokuvatoiminnan jatkamisesta kiinnostunutta pitkäaikaista vuokralaista.

Kluuvikadun Maxim on toiminut yhtäjaksoisesti samassa osoitteessa jo vuodesta 1909. Alkuperäisen, upean teatterisalin suunnitteli arkkitehti David Frölander-Ulf ja se avattiin Olympia-nimisenä, mutta vaihtoi nimensä myöhemmin Piccadillyksi. 1930-luvulta lähtien teatteri on toiminut Maxim-nimisenä. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Maximissa on kaksi elokuvasalia, joista toinen on museoviraston suojelema. Teatteri hyväksyttiin Europa Cinemas -verkoston jäseneksi vuonna 2014.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta