Toimituksen kommentit
20.9.2019 16:00 ・ Päivitetty: 20.9.2019 07:31
Suomen kökkö keskustelukulttuuri ei kannusta julkiseen pohdiskeluun – setärintama tyrmäsi tulevaisuuteen katsovan poliitikon
Suomessa poliitikko ei saa pohtia tulevaisuutta. Vaikka juuri se on hänen tärkeä tehtävänsä. Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna Suomen hieman kökkö, joko-tai-asenteesta lähtevä keskustelukulttuuri ei kannusta päättäjiä julkiseen pohdiskeluun. Yksi pelko on, että tulevaisuuspohdinnat kaivetaan vuosien päästää internetin syövereistä ja väännetään ne poliittisiksi kannanotoiksi.
Niin sanottu setärintama tyrmäsi laajalla rintamalla ja voimalla liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin pohdinnan kuuden tunnin päivittäisestä työajasta ja neljän päivän työviikosta. Tosin jo muutamassa päivässä äkkivääriä kommentteja pehmennettiin ja Marinin ajatuksessa alettiin nähdä myös jotain hyvää. Keskustelu sai jo parin viikon jälkeen varsin rakentavaa ja avoimesti asiaa pohtivaa otetta. Muun muassa SAK on esittänyt selvitystä lyhyemmästä työajasta. Hyvin visioitu Marinilta.
Marin puhui työajan lyhentämisestä osin utopiana. Sellainen on tosin toteutunut viimeisen sadan vuoden aikana. Työväenliikkeen ajama kahdeksan tunnin työpäivä saatiin vuonna 1917. Työviikko oli tuolloin 48-tuntinen. Nykyään keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika on 37 tuntia. Tämän kehityksen on osaltaan mahdollistanut työn tuottavuuden paraneminen, joka on tosin viime vuosina hiipunut. Syytä tähän ei tiedetä.
Keskustelussa ei saa myöskään jämähtää perinteiseen ajatukseen siitä, että palkka maksetaan työajan, ei tuottavuuden perusteella.
Lyhyemmän työajan pohtiminen on tärkeää. Vaikka se sotiikin työnantajien kiky-mantraa vastaan ja vaikka se ei välttämättä ole juuri tässä ajassa toimiva ratkaisu. Tässä etenkin Marinin ehdotuksen tyrmänneet katsoivat asiaa lähes päinvastaisesta suunnasta kuin työelämässä vasta aloittaneet nuoremmat sukupolvet. He tuskailevat – kuten myös vanhemmat työntekijät – työn ja muun elämän yhteensovittamisessa. Keskustelussa ei saa myöskään jämähtää perinteiseen ajatukseen siitä, että palkka maksetaan työajan, ei tuottavuuden perusteella.
Työajan lyhentämisen ongelma on pienemmän työtuntimäärän mahdollinen vaikutus tulotasoon – työn tuottavuuden mahdollisesta paranemisesta huolimatta. Lisäksi tällä hetkellä Suomen akuutti ongelma on kestävyysvaje eli väestön vanheneminen ja syntyvyyden nopea lasku. Tällä menolla Suomesta vähitellen loppuvat työntekijät.
Suomessa on tehty useita lyhennetyn työajan kokeiluja, tosin ei aivan viime vuosina. Esimerkiksi valtion ja EU:n rahoittama kolmen vuoden kokeilu 1996–1999 kattoi 30 työpaikkaa, joista vajaa puolet olivat yksityisiä. Monessa niissä työn tuottavuus parantui, mutta osin tulokset olivat myös ristiriitaisia.
Työajan mahdollisen lyhentämisen vaikutuksia ei kuitenkaan mitata vain rahalla tai tuottavuudella. Monissa selvityksissä lyhemmän työajan on todettu parantavan työhyvinvointia ja vähentävän sairauspoissaoloja.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.