Ei mitään. MM-uinnit uitiin nyt 25 metrin altaassa ja usea olympialaisissa menestynyt uimari jätti Kanadan altaan väliin. Nyt suomalaiset uivat omilla tasoillaan. Ei se sen kummempaa ollut. Noin tuumasi Jani.

Jenna Laukkanen oli menestynein suomalaisista. Kaksi kertaa nelostilalle ja kerran viidenneksi. Ari-Pekka Liukkonen oli 50 sprinttipyrähdyksessä viides, Silja Känsäkoski kutonen satasen rinulissa ja Matias Koski 200 vapaassa seitsemäs. Sitä paitsi valikoimastamme oli poissa Porin rinulisti Matti Mattsson.

Hieno taso, mutta mitali jäi puuttumaan. Harmi. Useita Suomen ennätyksiä syntyi. Ilahduttavaa kuitenkin se, että nyt on laajuutta, emmekä enää ole Jani Sievisen, Antti Kasvion ja Hanna-Maria Seppälän maailmanmestaruusaikojen varassa.

Eivät vanhat kalkkikset mitään tiedä. Näinhän nuorempi sukupolvi aika usein arvostaa tietoa, koettua taitoa ja mennyttä menestystä.

Ei kuitenkaan aina. Nyt 1994 Rooman MM-uintien mestari Antti Kasvio on siirtynyt Espoon Cetuksen 10-12 ikäisten nuorten uimarien arvostetuksi valmentajaksi. Antilla on annettavaa. Voisi sanoa sen olevan sukuvika.

Hänen molemmat isovanhempansa Taisto ja Mila olivat omien uintiuriensa jälkeen ahkeria ja tuloksellisia uintivalmentajia. Isoisä Taisto oli Tampereen Työväen Uimarien ja TUL:n tähti vapaassa ja Mila os. Leskinen Viipurin Työväen Uimarien työläisolympiavoittaja 1937.Antwerpenissa 400 vapaassa. Sittemnin molemmat Helsingin Työväen Uimarien valmentajia.

Taten ja Milan poika Matti oli Suomen edustaja Tokion olympiakisoissa 1964. Antin äiti Ulla os. Patrikka oli puolestaan Meksikon kisoissa 1968 suomalaisena selkäuimarina. Matin ja Ullan poika Antti ylti Kasvion uimarisuvun menestyksekkäimmäksi. Hän voitti olympiapronssin 1992 Barcelonassa. 1994 Rooman MM-uinneissa Antti kruunasi uransa maailmanmestarina.

Uinnissa kunnianhimoinen Antti (syntyi 1973) lopetti uransa jo nuorena. Syynä arvelen olleen Wienin EM-uinneissa 1995 kärsitty yllätystappio omalla mestaruusmatkallaan 200 metrin vapaauinnissa Jani Sieviselle (syntynyt 1974). Maailmanmestari Antin itsetunto luhistui, mutta samalla tämä tapahtuma oli Janillekin kohtalokas.

Menestyksen myötä hän uskoi Atlanta olympiakisoissakin useamman lajin menestykseen. Toisin kävi jouduttuaan vielä 200 vapaassa ylimääräiseen karsintauintiin. Niinpä päämatkalla 200 sekarissa Unkarin Attila Szene jätti Janin hopealle varman kullan sijaan.

Antti on kuitenkin kaiken aikaa pitänyt kunnostaan huolen vesipalloilemalla. Hän arvostaa Esa Sievisen valmennustaitoa korkealle kuunnellen Esaa nyt, kun ahertaa itse valmentajana nuorten parissa.

Upeaa, Antti.

Kyllä Kasvio olisi vielä palannut altaaseen 1990-luvulla, mutta se tyssäsi väärinkäsitykseen. Hän ilmoitti halunsa lähteä EM-uinteihin jo lopetettuaan kilpailu-uintinsa. Paluun edellytyksenä oli dopingnäytteen antaminen sääntöjen mukaan .Kun lehdet otsikoivat tästä testistä, niin Antti arveli täysin virheellisesti, että nyt häntä epäillään dopingin käytöstä. Siihen päättyi Kasvion comeback, jota hän nyt harmittelee.

Salibandy on maailmalla vielä pieni laji, mutta sitä suurempi Suomelle. Trillerifinaalissa Suomi peittosi rangaistuslaukauskisan jälkeen Ruotsin, ja nyt siitä vaan henkseleitä paukuttelemaan. maailmanmestaruuden kunniaksi.

Dopingista riittää puhetta. Nyt on karilla pahan kerran jälleen Venäjä, Kun jäljet johtavat valtiotasoiseen huijaukseen, niin häpeä on suuri. Norjakin on liitetty samoihin likaisiin yrittäjiin.

Maalla näyttää kuitenkin olevan kavereita kun päätetään kieltojen pituudesta. Miesten Sundbylle vain pari kuukautta pannaa ja Johaugille juuri sen verran poikkeuksellisesti, että pääsee olympiakisoihin.

Tuo urheilun doping on ikuinen riesa. Mitenkähän siitä päästäisiin eroon. Ei ikinä, sanon sen valitettavasti olevan näin. Vilppiä ja petkutusta mahtuu aina maailmaan.