tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Urheilukolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Suosi suomalaista! Ostamme ulkolaista!

Vaikka Suomi on jalkapallossa vasta 84:s maailmanlistalla, niin silti laji on suomalaisten unelmien menestystoivelistalla. Hans Backe on keulakuva, joka ei ole mainetta niittänyt tähän mennessä.

Yhtään ottelua kymmenestä emme ole voittaneet hänen opeillaan. Samaan tai ehkä parempaankin olisimme päässeet halvemmalla. Suomen Palloliitto kehuu suomalaisvalmennusta, mutta ostaa ulkolaista.

Islanti-ottelussa Huuhkajat ottivat itsestään irti kiitettävästi kaiken. Valitettavasti vain Norjan tuomari Moenilla ei ollut riittävää pätevyyttä olla oikeudenmukainen viime minuuteilla. Vielä 17 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Suomi johti 2—1, mutta Norja voitti annetun yliajan ylittävillä sekunneilla 3—2.

Kroatia on maailmanmenestyjä vesipallossa, mutta kyllä futiskin osataan. Suomi on nyt laulukuorossa mitä tulee MM-karsintoihin. Suomen puute on se, että vaikka meillä pulpahtelee pinnalle silloin tällöin maailmanluokan pelaajia kuten Aulis Rytkönen, Nils Rikberg, Kalevi Lehtovirta, Juhani Peltonen, Arto Tolsa, Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Aki Riihilahti, Teemu Pukki, Joel Pohjanpalo ja niin edespäin, niin he ovat eri sukupolvia.

Backen pelijärjestelmä lähtee puolustuksesta. Ei siis siitä, että hyökkäys on paras puolustus. Ehkä eurot olisi sittenkin paras sijoittaa suomalaiseen! Historiasta löytyy perusteluja.

Vain lajit, joissa ovat avoimet ovet kaikille, kelpaavat osalle toimittajia.

Vuodenvaihde lähenee ja edessä tämän kauden vuoden urheilijan valinta. Urheilutoimittajat ovat vuodesta 1947 lähtien nimenneet tämän henkilön ja sillä on suuri huomio ja arvostus. Sekä rikas mielipiteiden vaihto oikeaan osumisesta. Valitsijoilla on valinnan vapaus määritellä tämä urheilija omin mielipitein sekä sääntöjen perustein.

Jo etukäteen taitetaan peistä siitä onko Leo-Pekka Tähden voittanutta.

Ollaan perustavaa laatua olevan kysymyksen äärellä. Tähti on pyöräkelaaja, mihin lajiin osanotto-oikeus on rajattu vain määrätyn asteen vammaisille. Jo tällä perusteella osa valitsijoista ei noteeraa rajattua lajia valintakelpoiseksi. Vain lajit, joissa ovat avoimet ovet kaikille, kelpaavat osalle toimittajia.

Niin tai näin, perusteluja riittää pätevästi asiassa kuin asiassa niin kuin politiikoilla konsanaan. Katsotaan nyt vielä tämä tapahtumaköyhä loppukausi ja piirretään sitten rasti ruutuun jonkun puolesta, mutta ei ketään vastaan.

Saamme aikanaan lukea kuinka korkealle vuoden 5 parhaan listalle nousevat Rion pronssimitalistinyrkkeilijä Mira Potkonen ja triathlonin maailmanmenestyjä Kaisa Lehtonen. Lotta Lepistö polki maailman kolmoseksi, joten kärkeen taisi mennä.

Kaikitenkin on tärkeää, että maailmassa urheillaan ja terveyttä ylläpidetään urheilun ja liikunnan avulla kaikki rajat ylittäen.

Yksi kiintoisimmista seurantakohteista lienee nyt Norjan hiihto.

Huippu-urheilu on makeaa ja viihdyttävää seurattavaa. Jos urheilu vielä sata vuotta sitten olikin harrastus, niin tänä päivänä rahan mahti on valtava. Aikanaan amatööriolympialaisia, joiden viimeinen etappi oli 1952 Helsinki, ihannoitiin. Suomikin oli silloin vielä huipulla.

Nyt urheilijat ja lajin liepeillä olevat tahot lyövät mynttiä miljardeissa luettavalla rahamäärällä. Ja kun raha liikkuu, niin keplotteljoista ja keinottelijoista ja väärinpelaajista ei ole puute. Jopa valtiot ovat mukana doupatessaan tähtiään.

Norjan kaksi hiihtosuuruutta miesten Martin Johnsrud Sundby ja naisissa Therese Johaug kärysivät jo dopingista. Nyt Norjassa haetaan porsaanreikiä, jotta kärytuomioita ei tulisi.

Yksi kiintoisimmista seurantakohteista onkin nyt Norjan hiihtäjien ”astmasairaudet” ja auringon polttamat huulet. Tulevan talven lumia tarkkaillaan suurennuslasilla. Miten Norja porskuttaa Lahden MM-hiihdoissa, missä aikanaan Suomi romahti dopingiin.

Yle on tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, että meillä ammattiurheilijat suurimmaksi osin elävät köyhyysrajoilla. Tähän voisi vertauskuvallisesti lisätä myös usean urheiluseuran elävän suurissa unelmissa kun ostavat yli varojensa pelaajia riveihinsä – toiveajatellen. Tulee mieleen, että pitäisi olla realistisempi ammatinvalinnassaan ja urheilijaostoissaan.

***

Kun Suomessa haetaan huippu-urheilun ja koko kansan liikuttamisen johtajaa, niin yksi mitat täyttävä henkilö on ex-päämimisteri, ex-huippu-urheilija ja ex-urheilujohtaja, Kuopion Uimaseuran kasvatti Paavo Lipponen.

Hän on ehkä koko joukon pätevin, mutta varmaan ei sopiva koska on demari. Porvarithan halajavat edelleenkin hallita myös Suomen urheilua ja liikuntaa tunnetuin seurauksin.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Urheilukolumni

2017 NBA Draft

LKS 20170623 NEW YORK, NY - JUNE 22: Lauri Markkanen walks on stage with NBA commissioner Adam Silver after being drafted seventh overall by the Minnesota Timberwolves during the first round of the 2017 NBA Draft at Barclays Center on June 22, 2017 in New York City. LEHTIKUVA / Getty Images / AFP Mike Stobe

Lauri Markkanen varattiin seitsemäntenä NBA-liigaan – ja kaupattiin saman tien Chicago Bullsiin

Koripalloilija Lauri Markkanen on varattu seitsemäntenä pelaajana NBA-liigan varaustilaisuudessa. Markkasen valitsi Minnesota Timberwolves, mutta hänet kuitenkin kaupattiin Chicago Bullsiin. Chicago on vahvistanut asian Twitterissä.

Chicagoon siirtyvät Minnesotasta lisäksi Kriss Dunn ja Zach LaVine. Minnesota saa vaihtokaupassa puolestaan tähtipelaaja Jimmy Butlerin.

Suomalaisista Bullsia on edustanut yhdysvaltalais-suomalainen Erik Murphy, joka draftattiin joukkueeseen vuonna 2013. Murphy edusti joukkuetta kaudella 2013–2014.

Pienimmällä numerolla valittu suomalainen.

Markkanen on seitsemäs suomalainen, joka on ikinä varattu NBA:han. 20-vuotias ja 213-senttinen Markkanen teki historiaa, sillä hänestä tuli NBA:han pienimmällä numerolla valittu suomalainen.

Suomalaisista aiemmin vain Petteri Koponen on valittu NBA:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Philadelphia 76ers valitsi hänet ensimmäisen kierroksen viimeisellä vuorolla vuonna 2007.

NBA:han on aiemmin varattu kuusi suomalaispelaajaa: Murphy, Koponen, Hanno Möttölä, Timo Saarelainen, Kalevi Sarkalahti ja Kari Liimo.

Markkanen on pelannut viime vuoden Arizonan yliopistojoukkueessa.

2017 NBA Draft

LKS 20170623 NEW YORK, NY - JUNE 22: Lauri Markkanen walks on stage with NBA commissioner Adam Silver after being drafted seventh overall by the Minnesota Timberwolves during the first round of the 2017 NBA Draft at Barclays Center on June 22, 2017 in New York City. LEHTIKUVA / Getty Images / AFP Mike Stobe

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Urheiluhistoriaa tulee penkoa – jäisi koheltaminen vähemmälle

Opetusministeriö on joutunut valtiontalouden tarkastusviraston valvonnan vuoksi perimään Valolta ja myös olympiakomitealta avustusrahoja takaisin lähes 2 miljoonaa euroa.

Puhtaat eivät ole jauhot pussissa perijälläkään. Ministeriössä ei ole noudatettu omia eikä valtion liikuntaneuvoston päätöksiä.  Esimerkiksi ylitarkastaja Hannu Tolonen ei ole piitannut näistä päätöksistä vaan on esitellyt ja myöntänyt avustuksia ohi sääntöjen. Eikä hän ole ministeriössä ollut ainoa koheltaja. Valvonta on ollut lähes olematon ministeriössä. Jopa niin, että vuonna 2015 ministeriön oma entinen virkamies Timo Haukilahti joutui kääntymään oikeuskanslerin puoleen saadakseen muutoksen ministeriössä vallitsevaan epäkohtaan.

Nyt Valo, jonka toimintaan esimerkiksi Työväen urheiluliitto (TUL) ei lähtenyt mukaan,  on fuusioitunut olympiakomiteaan ja Valon entinen pääsihteeri Teemu Japisson on jättänyt virkansa.

Vaikka puolustus kertookin varojen tulleen käytetyksi lasten urheiluun, niin kyllä sieltä OK:n tileiltä löytyy ylimitoitettu muutaman tonnin synttärilahja ruhtinaallista palkkaa nauttivalle ja huippu-urheilun kehittämisessä epäonnistuneelle sekä Norjan mäkivalmennuksesta potkut saaneelle Mika Kojonkoskelle.

Vaikka esimerkiksi Kalervo Kummola on ehdottanut Kojonkoskelle eropaperia, niin mieshän istuu pallillaan kuin tatti.

Nyt olympiakomitealla on uusi johtokaksikko Timo RitakallioMikko Salonen. Heillä on puhdas pöytä ja suhteet kunnossa moniin suuntiin. Nähtäväksi jää miten Timo Ritakallio tulee kunnioittamaan opetusministeriön suositusta, ettei joillekin makseta pääministerin suuruista palkkaa toimistossa.

Äänekkäitä vastustajiakin löytyi sinivalkovärien pettämisen vuoksi.

Suomen urheilu mataa syvällä kansainvälisessä unholassa. Kun meillä on ollut kosolti ilonkin päiviä, niin halusin palata tunnetun urheilujohtajan, nyt 94-vuotiaan Jukka Uunilan aikoihin. Hän antoi pitkän haastattelun Urheilumuseon Pekka Honkaselle ja Jouko Kokkoselle maaliskuussa 2010. Kuuntelin jutustelun alusta loppuun.

Kun Uunila palasi 1966 Budapestin yleisurheilun penkin alle menneistä EM-kisoista, hän havahtui ja päätti muutoksen hetken koittaneen. Yleisurheilumme valmennusta oli siihen asti johdettu laaja-alaisesti Armas Valsteen tiedoin ja taidoin. Ne olivat maailmalla arvostettuja.

SUL:n puheenjohtaja Uunila oli kuullut Arthur Lydiardin luennon valmennuksesta. Pitkien neuvottelujen jälkeen tämä uusseelantilainen mies tuli tuplaamaan suomalaisjuoksijoiden harjoittelut ja vakuutti metodeistaan myös suomalaiset valmentajat.

Äänekkäitä vastustajiakin löytyi muun muassa Pekka Tiilikaisesta ja Paavo Noposesta sinivalkovärien pettämisen vuoksi.

Samalla urheiluliitto toteutti amerikkalaisen liike-elämämallin mukaan ja konsultti Nyströmin avulla 5 vuoden tavoiteohjelman. Jokaisen urheilijan ja hänen valmentajansa kanssa keskusteltiin realistiset mahdollisuudet. Urheilijoita kohdeltiin yksilöinä.

Nykyäänhän olympiakomitealla ei ollut vaikkapa Riossa muita tavoitteita kuin olla mukana kivassa olympiafiilingissä.

Muutoksiin Uunilan olympiakomitean puheenjohtajakaudella kuului myös valmennuspäällikön palkkaaminen olympiakomitealle. Uunilalla oli varsin hyvin tiedossa Tokion 1964 olympiakisojen koripallovalmentaja Kallu Tuominen, joka oli johdattanut Suomen noissa kisoissa 11. tilalle.

Paikka julistettiin pelisääntöjen mukaan hakuun. Kallu kysyi Uunilalta, että pitääkö hänenkin hakea kyseessä olevaa paikkaa erikseen, ja mitä hän kirjoittaa hakemukseen. Uunila vastasi, että tottakai sinunkin pitää hakea sitä: ”Hakupaperiin kirjoitat, että haet ja nimi alle. Ansiolistaa ei tarvita.” Se riitti ja Kallu Tuominen valittiin yksimielisesti.

Eikä tarvinnut katua. Suomen urheilussa alkoi tapahtua. Kallu kokosi yhteen eri urheilulajien valmentajat yhteistyöhön. Hän tiesi, että jokaisella huipulla on lajista riippumatta oltava sama peruskestävyysvalmennus.Valmennustiedon jakaminen yli rajojen oli tärkeää.

Oli tuossa monituntisessa Urheilumuseolle annetussa haastattelussa useita muitakin näkökohtia. Nykyäänhän olympiakomitealla ei ollut vaikkapa Riossa muita tavoitteita kuin olla mukana kivassa olympiafiilingissä, kuten Kojonkoski luonnehti.

Historiaan kannattaa tutustua huolellisesti, sillä niiden vaiheista voi löytää jyviä urheilumme kehittämisen suhteen.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Urheilun johtotehtävät on rajattu oikeiston käsiin

Suomen jalkapalloilu on saatettu naurunalaiseen tilaan.

Näin luonnehti  valmentaja Juha Malinen. Hän on ihan oikeassa. Oli meillä kuka tahansa valmentaja, niin pelaajat eivät kerta kaikkiaan osaa tehdä maaleja ja keskuspuolustus vuotaa kuin seula. Teemu Pukin tulisi kärkipelaajana maalata, mutta hänen saaliinsa on viimeisissä 28 maaottelussa ollut vaivainen 1 osuma. Kuvaava pettymys.

Kotikentällämme pelasimme piskuisen Lichtensteinin kanssa 1-1 ja heti perään otimme köniin Ukrainalta 2-1.Voi itku ja surku! Ketkähän osaisivat muuttaa suunnan.

Formuloissa menee sentään mallikkaasti. Valtteri Bottas sekä Kimi Räikkönen pitävät sinivalkoista lippua korkealla. Valtteri on korvannut Mersun tallissa mainiosti Nico Rosbergin. Myös Kimi on hurmioitunut Ferraria sompaillessaan. Molemmat ovat kyllä talliensa kakkoskuskeja Hamiltonin ja Vettelin ollessa ykkösiä.

Nyt Montrealin jälkeen Mersu on Ferraria edellä, mutta Vettel johtaa Hamiltonia pistein 141-129. Bottas on kolmas 93 ja Kimi neljäs 73 pisteellä.

Pahaksi kilpailijaksi koettu työväen urheilu ajettiin alas poliittisin rahapäätöksin.

Politiikka on pidettävä erossa urheilusta. Tällä populistisella mietteellä maamme oikeisto on pitänyt poliittista urheiluvaltaa Suomen itsenäisyyden ajan. Johtotehtävät on rajattu oikeiston käsiin.

Itsenäisyytemme alkuvuosina yhteisistä riveistä erotettiin ja lakkautettiin vasemmistolaisia urheiluseuroja, joista parhaat urheilijat houkuteltiin rahalla porvarien leiriin. Sodan jälkeen valtaa ylläpidettiin kv-erikoisliittojäsenyyteen vedoten. Estettiin jopa Euroopan mestari Olli Mäen olympiamatka Rooman olympialaisiin 1960. Vasemmistolaisia urheilujohtajia on kaiken aikaa karsastettu. Pahaksi kilpailijaksi koettu työväen urheilu ajettiin alas poliittisin rahapäätöksin.

Oikeisto on kaiken aikaa hamunnut yksinvaltaa, eikä ole sallinut mukaan suurta osaa urheilevasta kansastamme.

Sekin mainittakoon, että Suomen urheilun maailman kartalle juossut Hannes Kolehmainen oli työläisurheilija, mutta ostettiin rahalla porvarien piiriin.

Tämä diktatuuritie on johtanut maamme urheilun totaaliseen alennustilaan ja maineen menetykseen. Valtion apurahoja on väärinkäytetty ja nyt niitä peritään takaisin. Kiitos valtiontalouden tarkastusviraston ja opetusministeriön valppauden..

Jalkapallon rankingissa emme koskaan aiemmin ole olleet näin alhaalla.

Nyt yritetään jälleen nousua suosta. Useiden epäonnistumisten jälkeen maamme huippu-urheilu ja koko kansan liikunta on veivattu Suomen Olympiakomitean siipien suojaan. Hoidettava kenttä on laaja ja epäonnistuminen aika todennäköinen.

On valittu uusi olympiakomitea varsin poliittisin perustein kokoomuksen Kalervo Kummolan esittämänä. Kokoomus pitää edelleen tiukasti nyörejä halllussan. Esimerkiksi syrjäytyspolitiikka jatkuu, eikä Antti Kalliomäkeä, Arto Bryggarea, Kari Ormoa eikä Valentin Konosta eikä Jani Sievistä eikä monen monta muuta ansioitunutta ole kelpuutettu mukaan, koska eivät tunnusta kokoomuslaista väriä.

Kuitenkin edessä on kirjoittamaton käänne, kun olympiakomitean johtoon on valittu suunnistajakaksikko Timo Ritakallio ja Mikko Salonen. En tunne kummankaan  urheilusaavutuksia, mutta on hyvä kokea puskista tulleiden nimien taidot kansamme urheilun yhdistäjinä.

Olympiakomitean tulisi tulla pontevasti julkisuuten kertomalla, miten ja millä toimenpiteillä Suomi saadaan jälleen huippu-urheilun kukoistusvaltioksi.

Vain formuloissa Suomi näkyy ja siihen ei olympiakomitealla ole mitään ansiota. Jääkiekko on meidän suosikkilajimme  kuten pesäpallokin. Jälkimmäinen on vain kansallislaji ja lätkä maailmalla pieniharrasteinen. Jalkapallon rankingissa emme koskaan aiemmin ole olleet vasta 108:s.

Eli paljon on työkenttää mieliessämme näkyvyyttä.

Vetoomus myös urheiluun: Yhdessä.

Yhdessä on 100-vuotiaan Suomen tulevaisuuden lupaus.

Mitenkähän olisi jos tätä yhdessä tekemistä ryhdyttäisiin soveltamaan myös urheiluun? Karsittaisiin monopoli ja otettaisiin kaikki kansalaispiirit mukaan yhteiseksi koettuun toimintaan.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Urheilukolumni

39633789

Sardinian kliimaksi: Latvalan MM-jahti jatkuu – Lapille huima kuudes pohja-aika

Sardiniassa järjestetty MM-rallin seitsemäs osakilpailu sai arvoisensa huipennuksen.

Tekninen, karkea ja kuuma Sardinia on erilainen ralli. Erilainen oli myös lopputulos.

Viron Ott Tänak ajoi uransa ensimmäisen WRC-rallin voiton. Voitto on ehtinyt livetä hänen näpeistään jo kilpakumppaneidenkin mielestä liian monta kertaa.

– Siitä olen varma, ettei seuraavatkaan voitot tule yhtään tätä helpommalla, kuittasi 29-vuotias Tänak voittonsa.

Happamalta ei maistunut Tänakin voitto kisan kakkoselle Jari-Matti Latvalallekaan.

– Harmittaa huono ajoni ja ehkä liiallinen renkaiden säästö perjantaina neljännellä erikoiskokeella. Ilman sitä, olisin päässyt Tänakin edelle ja parempaan lähtöpaikkaan lauantaille, harmitteli Latvala.

Toiseksi ajanut Latvala jäi kartturinsa Miikka Anttilan kanssa voitosta lopulta vain 12,3 sekuntia.

Ei voi olla tällaista tilannetta, että joissain kisoissa saa hyvityksen ja joissain ei.

– Illalla sain tietää, ettei aikahyvitystä tule pölyssä hävitystä ajasta. Keskustelimme FIA:n turvallisuusdelegaatin Michele Moutonin ja Sebastien Ogierin kanssa tästä. Tähän säännöttämään tilaan pitää saada muutos, sanoi Latvala.

Myös käytännössä kuljettajien puhemiehen tehtäviä hoitava Ogier näki, että Latvala kärsi vääryyttä.

– Ei voi olla tällaista tilannetta, että joissain kisoissa saa hyvityksen ja joissain ei, Ogier kommentoi.

Latvala oli kisaansa ja tulokseensa kuitenkin tyytyväinen.

– Taktiikka piti ja toimi. Ajettiin nätisti ja pidettiin auto ehjänä. Minulla kuluvat renkaat enemmän kuin Thierry Neuvillellä ja Tänakilla. Sitä täytyy miettiä. Täällä muutettiin keskilukon ohjelmaa ja saatiin auto kääntymään paremmin, selvitti Latvala.

Latvala näytti kisassa tunteitaan jälleen voimakkaasti.

– Käynnistyksessä painoin vahingossa kaksi kertaa stop-nappia. Sen paikka on kyllä siirrettävä, Latvala harmitteli auton sammumiseen päättynyttä takaa-ajoa.

Latvala näytti kisassa tunteitaan jälleen voimakkaasti.

Latvala uskoo, että kauden jälkimmäinen puolisko tulee olemaan tiukkaa taistelua ja täten erityisen jännittävä.

Latvalan toiveet MM-tittelistä heräsivät jälleen eloon, vaikka pistetaulukossa hän putosi yhden sijan ja yhden pisteen päähän Tänakista. Latvala on nyt 108 pisteellään MM-sarjan neljäs. Ero sarjaa johtavaan M-Sportin Sebastien Ogieriin (141 pistettä) ja toisena olevaan Hyundain Thierry Neuvilleen (123 pistettä) supistui Sardiniassa.

– Seitsemässä kisassa on saatu tällä kaudella viisi eri voittajaa, huomautti Latvalan kartanlukija Miikka Anttila.

Ott Tänak oli kukkulan kuningas Sardiniassa ennen viimeistä erikoiskoetta, jonne kärkiautot lähtivät käänteisessä järjestyksessä. Kuva: Pertti Knuuttila.

Huomion keskipisteeksi Sardiniassa nousi Tänäkin voitosta huolimatta pieksämäkeläinen Esapekka Lappi. Lappi ajoi toisessa WRC-startissaan jopa kuusi pohja-aikaa. Tuskin kukaan on nykyisten WRC-autojen aikakaudella pystynyt vastaavaan.

Lappi otti myös käytöksellään tiukan otteen kilpailijoistaan ja osoitti kylmäverisyytensä kilpailijana.

– Kun Puolaan ja Jyväskylään mennään, niin vaatii vielä enemmän kanttia vetää. Tämä oli teknisempää, Lappi sanoi.

Lappi ei uransa parhaasta sijoituksesta huolimatta pitänyt Sardiniaa uransa parhaana suorituksena.

– Ei voi sanoa niin. Olen tehnyt virheitä. Ei tämä huono ralli ollut. Nyt pystyy näkemään, että pystyy ajamaan kärkivauhtia ja pohjia. Eikä varmaan kukaan uskonut, että pärjään, Lappi totesi.

Huomion keskipisteeksi Sardiniassa nousi Esapekka Lappi.

Lapin suoritus yllätti Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkisenkin.

– Ei tätä kukaan osannut odottaa. Ilman perjantain voimansiirto-ongelmaa hän olisi ajanut paikasta podiumilla, kiteytti Mäkinen.

– Kyllä täytyy sanoa, että nyt tiedetään auton olevan kestävä ja nopea. Kyllä pojat osaavat ajaa, ei siinä minun ohjeita tarvita. Ja nopea on Esapekka oppimaan, yksi päivä omaa testiä uraisella tiellä Jyväskylässä ja asetukset tänne olivat noin onnistuneet, paljasti Mäkinen

Sardinian kakkonen Jari-Matti Latvala sekä Tommi Mäkinen pitivät maalissa heti työpalaverin. Kuva: Pertti Knuuttila.

Toyotan esitys Sardiniassa oli kokonaisuudessaan väkevä.

– Tässä tiimissä on yksi valtava etu. Kaikki kuljettajat kommunikoivat keskenään ja puhuvat. Koko tiimi tekee yhteistyötä, Toyotan tallissa taustahenkilönä vaikuttava Lasse Lampi kuvaili.

– Kun olemme kohdanneet ongelman, olemme ratkaisseet sen. Nyt täällä kävi niin, että Juho (Hänninen) joutui kärsimään kaksi kertaa ohjaustehostimen ongelmasta. Se on varma, ettei se tule enää toistumaan tämän jälkeen, kertoi Lampi.

Hänninen ja kartturi Kaj Lindström hävisivät vielä viidennen tilan viimeisellä erikoiskokeella juuri ohjaustehostimen rikkoutumisen takia.

Toyotan suomalaiskolmikko on aiemmin tiedotettu ajavan yksivuotisilla sopimuksilla. Tallipäällikkö Mäkinen ei vaikuttanut huolestuneelta vielä ensikauden sopimustilanteesta.

– Eiköhän vielä katsella. Ja etsitään kyniä sopimuspapereihin vasta tuossa Jyväskylän jälkeen, naurahti syystäkin tyytyväinen ja hyväntuulinen Mäkinen.

39633789

Urheilukolumni

su-latvala

Kolme rengasrikkoa muuttivat pelin Sardiniassa: Kaikki sijaiskärsijät Puuppolan poikia

Sardinian MM-rallin kolmaspäivä oli koitua Puuppolan poikien painajaiseksi. Lauantain toisella erikoiskokeella, 28,1 kilometrin Monte Lernolla ensiksi Norjan Andreas Mikkelsen kärsi rengasrikon, vaihtoi renkaan ja nostatti pölypilven kolme minuttia myöhemmin lähteneen Esapekka Lapin näköverhoksi.

– Jep, se vaikutti ajamiseeni. Se on osa peliä. Turhauttavaa, kun ei näe. Mutta se on näin, Lappi kuittasi pätkän maalissa.

Seuraavana reitillä ollut kärsi myös rengasrikosta ja sama juttu.

– Pätkän loppuosalla kärsimme pölystä – muuten se oli hyvä, kertoi puolestaan Juho Hänninen maalissa.

Käännetyssä järjestyksessä päivään neljäntenä lähtenyt Jari-Matti Latvala oli seuraava pölytettävä. Hänen edellään ajanut Norjan Mads Östberg rikkoi myös renkaansa, vaihtoi sen ja lähti perässä tulleen Latvalan eteen.

– Nyt, jos en saa aikahyvitystä ajamisesta Östbergin pölyssä, lopetan rallin ajamisen. Thierry (Neuville) sai hyvityksen Portugalissa, minä tarvitsen sen täällä samalla lailla, Latvala vaati erikoiskokeen 12 maalissa.

Toyotan talli teki oikaisupyynnön kaikkien kolmen puolesta kilpailun johtajalle, mutta aikoja ei ollut korjattu tuloksiin ainakaan lauantain vaihtuessa sunnuntain puolelle.

Päivä oli kuitenkin muutenkin dramaattinen ja varsin oikukas. Kilpailua selvästi johtanut Hyundain Hayden Paddon teki virheen ja keskeytti iltapäivälenkin ensimmäiselle, 13. ek:lle, rikottuaan takaripustuksen edellisellä pikataipaleella.

– Absoluuttisen tyhmä virhe. Leikkasin sisään liian aikaisin ja osuin sisäpenkkaan ja rikoin tukivarren tai jotain, Paddon tunnusti.

Viron Ott Tänak on lähellä ensimmäistä MM-rallin voittoaan.

Kun Hyundain huonoon päivään osui vielä Belgian Thierry Neuvillen jarrusylinterin pettäminen, oli tallin kaksoisjohto enää historiaa. Johtoon nousi Viron ja M-Sportin Ott Tänak, Latvala toiseksi ja Neuville putosi kolmanneksi. Tämä oli myös päivän kärki ennen yötaukoa.

Esapekka Lappi oli uskomattomasti neljäs ja tallitoveri Hänninen viides kärsittyään päivän viimeisellä ek:lla ohjaustehostimen hajoamisesta.

– Taitaa olla niin, että ykkönen ja kakkonen ovat ainoat, jotka eivät ole kärsineet ongelmista, summasi lauantain Latvalan kartturi, hymyilevä Miikka Anttila.

– Minä en tiedä, onko päätöstä aikahyvityksestä vielä tehty, hän sanoi ennen siirtymää iltahuoltoon.

Portugalin ennakkotapaus pölystä johtuvasta aikahyvityksestä on kova ennakkotapaus. Vielä eriskummallisemmaksi tapauksen tekee se, että perjantaina Sardinian kilpailunjohtaja hyvitti WRC2-luokan kuljettajaa vastaavanlaisesta pölytapauksesta. Urheiluhengen mukaisesti pitäisi sääntöjen luonnollisesti olla kaikille samat.

Sunnuntaina ajetaan neljä erikoiskoetta, 42 erikoiskoekilometriä. Tänakilla on lähes 24,3 sekunnin johto ennen Latvalaa, ilman aikahyvitystä, mikä voisi olla kohtuullisesti noin 10 sekuntia.

– Minulla ei ole ongelmia pitää Latvalaa takana. Rannikolla ajettavat pätkät ovat pehmeitä, joten lähden viidellä pehmeällä renkaalla, joista varapyörä on jo käytetty, suunnitteli Tänak tulevaa matkaa kohti ensimmäistä MM-rallin voittoaan, ensimmäistä virolaista sitten Markko Märtinin aikakauden.

su-latvala