Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Musiikki

Supertähdeksi 1990-luvulla noussut Alanis Morissette, 44, ei ole enää vihainen, ja se näkyi ja kuului Porin hämärtyvässä illassa

Kanadalaisen Alanis Morissetten supertähteyttä kesti oikeastaan vain hetken 1990-luvun loppupuoliskolla. Kuulas mezzosopraanoääni, joka painotti sanoja ja tavuja (DI-SAP-POINT-TED) tuimasti, oli kaikkialla parin vuoden ajan.

Rane Aunimo

Demokraatti

Tanssipoppia kahden levyn verran tehnyt nuorisomuusikko muutti Los Angelesiin ennen suurta läpimurtoaan ja julkaisi aggressiivisen tilityskappaleen You Ought to Known entisestä poikaystävästään. Seurasi kansainvälinen jättimenestyslevy Jagged Little Pill (1995), puolentusinaa single-hittiä ja yksi vuosikymmenen myydyimmistä albumeista. Morissetten vanaveteen syntyi kokonainen laji suhteellisen nuorista ja suhteellisen vihaisista naismuusikoista.

Megalomaanisen suositun edeltäjän rinnalla Supposed Former Infatuation Junkie (1998) on epätasainen ja pitkä, mutta monta hienoa kappaletta sisältävä albumi. Kaksi koko uran upeimmista kappaleista ilmestyi elokuvien soundtrack-levyillä: Uninvited Enkelten kaupungissa (1998) ja Still Dogmassa (1999).

2000-luvun harvakseltaan julkaistuilta levyiltä ovat puuttuneet suuret hitit. Silti So-Called Chaos -albumilta (2004) löytyvät Doth I Protest Too Much ja This Crudge olisivat olleet menestyksiä 90-luvun allonharjalla. Kihlauksen päättyminen näyttelijä Ryan Reynoldsin kanssa tuotti “katarttisen” erolevyn Flavors of Entanglement (2008). Viimeisin, trendinomaisesti elektronisiakin vaikutteita sisältävä albumi Havoc and Bright Lights on jo kuuden vuoden takaa.

Suomessa kanadalaisartisti on ollut aiemmin vain kerran, lähes 20 vuotta sitten. Mitä 44-vuotiaalla Morissettella on vielä, nyt annettavaa? Onko hän vielä vihainen?

Ehkä Morissetten popahtava, oikeilla soittimilla soitettu singer-songwriter-rock on nykyään väliinputoajamusiikkia. Ei tarpeeksi pop ollakseen radiokanavien listamusiikkia, ei riittävän niche fanaattisten ryhmien suosikiksi.

Fyysistä esiintymistä korosti laulajan liki tauoton hymyily keikan ajan ja jokaisen kappaleen lopuksi kohti taivasta kohotettu oikea käsi, kuin tuuletus onnistuneen urheilusuorituksen päätteeksi.

Kirjurinluodon päälavalle Pori Jazzin päätöslauantain viimeisenä artistina nousi ilmeisen aikuinen ja hyväntuulinen laulaja. Mustiin nahkahousuihin, kiiltäviin maihinnousukenkiin, valkoiseen pikkutakkiin ja paksuun kaulaketjuun pukeutunut lyhyttukkainen Morissette marssi estradille huuliharppua soittaen ja vauhdikkaasti kävellen. Morissette jatkoi lavan etuosassa suoritettua marssiaan edestakaisin lähes koko konsertin liki kahden tunnin keston ajan. Vain parissa rauhallisemmassa kappaleessa liike pysähtyi huomiota herättävästi.

Fyysistä esiintymistä korosti laulajan liki tauoton hymyily keikan ajan ja jokaisen kappaleen lopuksi kohti taivasta kohotettu oikea käsi, kuin tuuletus onnistuneen urheilusuorituksen päätteeksi.

Morissetten ääni on lyömättömässä kunnossa, ei puhettakaan muusta. Hän piteli mikrofonia lähes käden mitan päässä suustaan ongelmitta. Korkeimmalle menevät osuudet kajahtivat lyhyestä laulajasta ulos Kirjurinluotoon räjähdyksenomaisesti. Sen sijaan puhelaulua sisältävien säkeistöjen sanat esimerkiksi keikan avauskappaleessa All I Really Want erottuivat välillä huonosti, liekö ongelma johtunut omasta sijainnistani vai muusta.

33 miljoona kappaletta myynyt Jagged Little Pill kuultiin Porissa yhtä kappaletta lukuun ottamatta kokonaan. Morissette antoi siis yleisölle sitä mitä se eniten halusi, eikä yrittänyt “pakottaa” sille sen luultavasti paljon huonommin tuntemia lauluja uudemmilta levyiltä. Konsertin myyvimpiä esityksiä olivat odotetusti peräkkäin soitetut Ironic ja You Ought to Know. Edellisen tunnetun lauseen “It´s meeting the man of my dreams / And then meeting his beautiful wife” Morissette käänsi lavalla homomyönteiseen muotoon “…then meeting his beautiful husband”.

Onnelliselta keski-ikäiseltä näyttävää Morissettea ei ympäröi Kirjurinluodon hyvätuloisen piknik-yleisön edessä kapinan aura tai vaaran tunnelma. Olen jostain syystä iloinen siitä. Morissetten esiintymistä leimaa onnellisuus siitä, että hän saa laulaa hänelle tärkeitä lauluja yleisölle, joka nauttii joka hetkestä. Ja se nautti.

Puhtaasti henkilökohtaisella tasolla minua taisi koskettaa eniten keikan ja rosoisen Jagged Little Pill -levyn rauhallisin kappale Perfect, jossa tekopyhät vanhemmat vaativat lapsiltaan täydellisyyttä (If you´re flawless / then you´ll win my love). Encorena tullut, voimasoittoon huipentunut Uninvited soi tummentuvassa kesäyössä harvinaisen komeasti. Kiitoksen, Thank U -kappaleen myötä Morissette poistui lavalta Poriin saapunut suomalainen konserttiyleisö tukenaan.

Hän on tullut takaisin. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse odottaa 20 vuotta.

KONSERTTIARVOSTELU: Alanis Morissette Pori Jazzeilla

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE