Yhteiskunnan suurimpana uhkana Nilsson pitää mustavalkoista ajattelua ja polarisoitumista.

- Pelkään, että tuhoamme tämän yhteiskunnan ja kulttuurin itse, Nilsson kirjoittaa.

Supossa 17 vuotta työskennellyt Nilsson kuvaa kirjassaan Suojeluenkeli (Gummerus) supon ”järisyttävää” muutosta kotimaassa uhkia torjuvasta salaisesta poliisista ulkomaantiedusteluksi.

TOSIASIOIDEN vähentynyt merkitys näkyy Nilssonin mukaan myös virkakuntaa kohtaan lisääntyneessä poliittisessa ohjauksessa. Hän kirjoittaa saaneensa erään ministerin lähipiiristä yöllä puhelun, jossa toivottiin muuttamaan supon arvio sellaiseksi, että se sopisi paremmin ministerin mielipiteeseen hallituksen pöydälle.

Nilsson kieltäytyi.

- Olisi paha virhe lähteä siihen peliin mukaan, koska sitten tulee aina se seuraava hallitus, Nilsson sanoo STT:n haastattelussa.

Hän arvioi, että poliittiset päättäjät kunnioittavat yhä vähemmän virkahenkilöitä eivätkä luota heidän osaamiseensa. Ongelma ei rajoitu mihinkään tiettyyn puolueeseen, vaan odotukset supoa kohtaan ovat vaihdelleet hallitusten vaihtuessa.

- Poliittisesti neutraalin asiantuntija-arvion antaminen ei ole koskaan ollut yhtä tärkeää kuin nyt, hän kirjoittaa.

JYMYPALJASTUKSIA Nilssonin kirjasta on turha etsiä, ei edes mystistä Tiitisen listaa. Se on Nilssonin mukaan vain kokoelma Supon kansainvälisiltä kumppaneilta saamaa vahvistamatonta vihjetietoa, jonka julkaisu olisi ”totaalinen pettymys ja lässähdys”.

Siis todennäköisesti olisi, sillä Nilsson ei kertomansa mukaan halunnut itse nähdä koko dokumenttia.

- On helpottanut elämää, kun on voinut vastata lukuisiin uteluihin, että en aidosti tiedä keitä listalla on, hän perustelee.

Salaisuuksien sijaan Nilsson kuvailee inhimillisesti supolaisten arkista mutta outoa työtä, jossa etätyöt ovat tuntematon käsite ja kännykät ynnä muut härpäkkeet pannassa. Kova paikka kynään ja paperiin tottumattomille nuoremmille supolaisille.

- Joidenkin on opeteltava kirjoitustaito alusta lähtien kuin alakoulussa, Nilsson kirjoittaa.

SUPOSSA Nilsson oli heti unelmatyöpaikassaan. Alkuvuodet miehisessä organisaatiossa eivät kuitenkaan olleet pelkkää juhlaa. Naisena Nilsson yritti sopeutua: kuunteli kaksimielisiä juttuja ja pysyi hiljaa, kun joku oli koskenut ilman lupaa.

Supo kuitenkin muuttui, ja Nilsson oli vahvasti toteuttamassa muutosta. Intohimoa ja tekemistä riitti.

Huipulla esikuntapäällikkönä kroppa ja pää eivät enää kestäneet kaikkensa antamista työlle. Nilssonille muuta tapaa jatkaa supossa ei ollut, joten hän irtisanoutui ja ryhtyi yrittäjäksi.

Monissa elokuvissa tiedustelupalvelu tulee pyytämään entisen työntekijänsä takaisin.

- Kyllä supo oli minulle niin rakas paikka ja työ, että olisi tosi vaikeaa sanoa ei, Nilsson pohtii.

STT/Niilo Simojoki