Ennusteiden mukaan Suomen talous jatkaa todennäköisesti nykyisenlaista hidasta kasvuaan myös lähivuosina. Hidastunut kasvu ei näytä olevan suhdanneluontoista, vaan liittyy talouden rakenteisiin.

Arviointineuvoston tänään ilmestyneen raportin mukaan finanssipolitiikan ei tulisi siksi olla elvyttävää suhdannesyistä. Se toteaa, että hallitus on tästä huolimatta päättänyt toteuttaa ekspansiivista finanssipolitiikkaa, eli kasvattaa julkisia menoja ilman vastaavaa tulolisäystä.

Arviointineuvoston mielestä työllisyyden kasvattaminen on hyvä mutta julkisen talouden kannalta huonosti täsmennetty
tavoite. Hallituksen tavoite on luoda 60 000 työpaikkaa vaalikauden loppuun mennessä.

“Jotkin tehokkaiksi katsotut työmarkkinauudistukset, esimerkiksi työttömyyskorvausten pienentäminen, saattavat lisätä eriarvoisuutta ja köyhyysriskiä. Tämäntyyppiset toimenpiteet ovat osittain ristiriidassa hallitusohjelmassa mainittujen tavoitteiden kanssa”, arviointineuvosto summaa. Tällaisia toimia nähtiin Sipilän (kesk.) hallituskaudella.

Arviointineuvosto kertoo käyneensä läpi joukon tutkimuksia, jotka käsittelevät Suomessa tehtyjen politiikkatoimien työllisyysvaikutuksia. Vaikka tulokset vaihtelevat, ne näyttävät viittaavan siihen, ettei uudistuksilla ole ollut suurta vaikutusta työllisyyteen.

Hallituksen työllisyyspolitiikkaa tukenee se, että arviointineuvosto toteaa: “Vaikuttaa myös siltä, että työmarkkinoihin kosketuksissa olemattomien ihmisten, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien, työllistyminen reagoi heikosti tulonsiirtojen muutoksiin. Merkittävien muutoksien saavuttaminen työllisyydessä näyttää siis vaativan kohtalaisen suuria ja kohdennettuja politiikkatoimia.”

Työllisyyden kasvattaminen auttaa rahoittamaan hyvinvointiyhteiskunnan menoja. Työllisyyden kasvun fiskaaliset vaikutukset riippuvat suuresti syntyneiden työpaikkojen laadusta. Koska hallitus on sitonut finanssipolitiikan päätökset työllisyystoimien toteutumiseen, on ratkaisevaa, että toimenpiteet ovat tarkkaan harkittuja ja syntyneiden työpaikkojen julkiselle taloudelle tuomaa hyötyä voidaan arvioida.

“Ennakoitu hidas talouskasvu ja lisääntyvät työvoiman saatavuuden ongelmat huomioon ottaen on todettava, että 75 %:n työllisyysastetavoite saattaa olla vaikea saavuttaa ilman kohdennettuja toimenpiteitä”, arviointineuvosto katsoo.

Sekä keskipitkän että pitkän aikavälin kestävyysongelmat voivat kehittyä pitkään ja ovat perintöä edellisiltä hallituskausilta. Nykyinen hallitus on päättänyt lisätä pysyviä menoja 1,4 miljardilla eurolla ja rahoittaa tätä lisäystä veronkorotuksilla ja työllisyyden kasvulla.

“Jos työllistämistavoite ja sen haluttu fiskaalinen vaikutus saavutetaan, mikä on vielä epävarmaa, hallitus on onnistunut olemaan huonontamatta julkisen talouden kestävyyttä. Ongelmallista on, ettei hallitus edes aseta päämääräkseen julkisen talouden liikkumavaran lisäämistä, vaikka liikkumavara tulee vähenemään huomattavasti seuraavan kahden vuosikymmenen aikana, arviointineuvosto kirjoittaa raportissaan.

Ilman politiikkatoimia velan BKT-suhteen ennakoidaan nousevan 80 prosenttiin seuraavan 15 vuoden aikana. Nykyisen hallituskauden aikana velan ennustetaan ylittävän vakaus- ja kasvusopimuksen 60 prosentin raja-arvon. Mikäli talouskehitys seuraa ennustetta, Suomen odotetaan ryhtyvän korjaaviin toimenpiteisiin.

“Suhdannetilanteen normalisoitumisesta huolimatta pitkän aikavälin näkymät pysyvät huolestuttavina. Valtiovarainministeriön viimeisimmän arvion mukaan pitkän aikavälin kestävyysvaje on lähes 5 % suhteessa BKT:hen.”

Velkakehitykseen liittyy myös merkittäviä keskipitkän aikavälin negatiivisia riskejä, muun muassa valtionhallinnon kasvaneiden takausten kautta.

Talouspolitiikan arviointineuvosto perääkin, että olisi tehtävä kunnollinen keskipitkän aikavälin suunnitelma julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi.

Nykyinen tasapainotavoite hallituskauden lopussa on kiitettävä, mutta sen saavuttaminen vaikuttaa arviointineuvoston mukaan sangen epävarmalta. Uskottava ja riittävän yksityiskohtainen keskipitkän aikavälin suunnitelma auttaisi luomaan
finanssipolitiikalle liikkumavaraa, jota voitaisiin käyttää mahdollisissa tulevissa taantumissa.

Arviointineuvoston mukaan hallituksen niin kutsuttujen tulevaisuusinvestointien paketti sisältää useita menokohteita, jotka ovat luonteeltaan lähempänä kulutusmenoja kuin investointeja. Sitä voidaan siksi pitää “harhaanjohtavasti nimettynä”.

Se katsoo, että paketin rahoittaminen rahoitusvarallisuuden myynnin kautta on kyseenalaista. Arviointineuvosto toteaa, että altion rahoitusvarallisuuden hallinnan tulisi perustua strategisiin päätöksiin, ei julkisten menojen rahoitustarpeisiin.

Julkisen talouden velka-asteen ollessa suhteellisen matala eurooppalaisiin maihin verrattuna hallitus on lisännyt valtiontalouden kehysjärjestelmään joustavuutta, joka sallii kertaluonteisen menoelvytyksen, mikäli Suomen talous ajautuu vaikeaan taantumaan.

Tähän “hyvin määriteltyyn lisäykseen” arviointineuvosto suhtautuu myönteisesti, mutta muistuttaa, että harkinnanvaraiset menolisäykset ovat hitaita toteutumaan, minkä lisäksi julkisten menojen lisäyksen elvyttävän vaikutuksen suuruuteen liittyy epävarmuutta.

Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin vuonna 2014 talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumatonta arviointia varten. Arviointineuvoston puheenjohtaja on professori Jouko Vilmunen. Muut jäsenet ovat professori Martin Ellison, professori Johanna Niemi, professori Jukka Pirttilä ja professori Jari Vainiomäki.