Asiantuntijat pohtivat toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n talousseminaarissa, millä tolalla osaaminen on Suomessa ja mitä tuleman pitää, jos jatkuvaan osaamiseen ei satsata tarpeeksi.

Jo ilmastonmuutos vaikuttaa syvästi suomalaisiin työmarkkinoihin, ja se tulee aiheuttamaan pulmia niin yrityksille kuin yksilöille. Näin arvioi tutkimuslaitos Laboren johtaja, taloustieteilijä Mika Maliranta paneelissa.

Malirannan mukaan viimeiset 10-15 vuotta Suomessa on eletty suhteellisen vakaan kehityksen aikaa 1990-luvun lopun teknologisen murroksen jälkeen.

Hän ennustaa, että iso osa yrityksistä ei selviä ilmastonmuutoksen haasteista, mutta tulee uusia yrityksiä, jotka ottavat menestyksellisesti ympäristöystävällistä teknologiaa käyttöön. Tässä piilee ongelma.

– Ihmisiä on paljon töissä yrityksissä, jotka käyttävät vanhaa teknologiaa ja nämä henkilöt jäävät osattomiksi muutoksessa. Kyseiset yritykset eivät useinkaan ajattele isosti, että koulutammepa henkilökuntaa, että se pärjäisi muissa firmoissa paremmin.

Malirannan mukaan yksilön ja yhteiskunnan vastuu korostuu tällaisissa tilanteissa.

– Yksilön vastuu on olla itse aloitteellinen ja pohtia, millaista koulutusta hän tarvitsee, yhteiskunnan vastuu taas on tarjota siihen edellytyksiä. Tämä tulee aiheuttamaan pulmia.

Johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki Työterveyslaitokselta muistutti, mitä tapahtuu, jos jatkuvaan oppimiseen ei satsata tarpeeksi.

– Tutkimuksetkin kertovat, että osaamattomuus voi katkaista työuran tai vaikeuttaa pääsyä takaisin työmarkkinoille. Yrityskään ei välttämättä osaa ennalta nähdä, mihin osaamiseen pitäisi seuraavaksi panostaa. Tämä on hankala yhdistelmä.

Asiantuntija Riina Nousiainen STTK:sta arvioi, että yksilön asema ei ole kovin helppo ilmastonmuutoksen ja digitalisaation tuomissa vaatimuksissa osaamisessa.

– Kaikki olemme varmasti yhtä mieltä, että tarvitaan tukea ja kannusteita. Palkansaajaliikkessä puhumme oikeudenmukaisesta siirtymästä – erityisesti niiden työntekijöiden tukeminen osaamisen kartuttamisessa on tärkeää, jotka ovat jäämässä heikompaan asemaan.

STTK on nostanut esille esimerkiksi työpaikkojen osaamiskartoitukset yhtenä keinona tehdä työnantajankin kannalta fiksuja investointeja osaamiseen. Järjestö haluaisi lisätä myös mahdollisuuksia tehdä työtä ja opiskella rinnakkain.

Välillä on kuulunut ahdistunuttakin keskustelua siitä, että on ”pakko” oppia työssä. Nousiaisen mielestä osaaminen ja jatkuva oppiminen on perusoikeus – jokaisella on oltava yhtäläinen mahdollisuus oppia.

– Raadollinen tosiasia on, että osaamisella on tiivis kytkös työllisyyteen, jokaisen mahdollisuuksiin rakentaa työuraa. Osaaminen on parasta muutosturvaa.

Maliranta kaipaisi taloudellisia kannustimia oman osaamisen kehittämiseen muodollisen koulutuksen päälle. Yksi paikka ovat kehityskeskustelut työnantajan ja työntekijän välillä.

– Kaikissa keskusteluissa pitäisi käydä läpi, mikä on osaamisen tilanne ja miten työntekijä voisi kehittää työpanostaan. On aika olennaista käydä myös keskustelu, jossa muodostetaan yhteinen käsitys, mikä on työntekijän palkka suhteessa markkinatilanteeseen.

Hän pitää työnantajan direktio-oikeutta tarpeellisena – työnantaja osoittaa tehtävät. Hänen mielestään palkitsemisjärjestelmän voi liittää oppimiseen.

– Fiksu johtaja tietää, että se ei määräyksellä oikein toimi, että työntekijä opettelee jotain asiaa. Kun ei voi suoraan pakottaa, määrätä ja ruoskia, välineenä on porkkana, kannustin.

Hän muistutti myös, kuinka ihmisillä on myös hienot mahdollisuudet kouluttaa itseään ilmaiseksi internetin avulla.

– Kysymys on siitä, kuinka paljon työnantaja antaa mahdollisuutta käyttää siihen työaikaa. Täytyy arvioida, kuinka kannattavaa se on työnantajan kannalta.

Kerran vuodessa käydyt perinteiset kehityskeskustelut ovat Rangin mukaan hieman vaikeita, koska pitäisi nähdä vuoden päähän osaamisen tarpeet.

– Siksi esimiestyössä olisi tärkeää käydä keskusteluja jatkuvasti arjessa. Palkka on tärkeä asia, osaamisesta kannattaa maksaa, koska se vaikuttaa tuottavuuteen. Mutta rinnalla kulkee myös ihmisen oma innostus ja motivaatio.

Yt-laki velvoittaa työpaikkoja tekemään koulutussuunnitelmat, mutta Nousiainen kertoi, ettei niitä suinkaan tehdä joka paikassa. Siinä olisi jo yksi kehittämisen paikka.

Ranki ja Nousiainen nostivat ongelmaksi sen, että osaamisen kehittäminen kasautuu niille, joilla on jo ennestään korkeampi ja pitempi koulutus.

– Tämä näkyy siinä, ketkä osallistuvat työnantajan maksamaan koulutukseen. Eniten heitä on ylemmissä toimihenkilöissä, vähiten työntekijätaustaisissa. Kaikki eivät ole samalla viivalla, ja siksi tarvitaan erilaisia keinoja nostaa osallistumista, yksi ja sama ei toimi kaikilla, Nousiainen huomautti.

– Koulutukseen osallistumiseen vaikuttaa myös se, mitkä ovat mahdollisuudet hyödyntää uutta osaamista. Asiantuntijatyössä ne ovat rajattomat, suorittavaa työtä tekevillä rajallisemmat, Ranki totesi.