Karkeasti voi sanoa, että keskituloisille ja sitä varakkaammille Suomen ranking maailmanlistan kärjessä on varmasti monella tapaa totta. Meillä on kuitenkin liikaa niin työttömiä, työssä käyviä kuin eläkeläisiä, joiden arjessa mahdollisuuksia kaventavat niukkuus, epävarmuus ja sosiaalisten verkostojen puute. Tästä hyvä esimerkki on muun muassa maksuhäiriömerkinnän saaneiden lukumäärän kasvu noin 400 000:een. Joukossa on mukana paljon myös kotitalouksia, jotka ovat velkaantuneet arkea pyörittäessään.

Suuret asumiskustannukset rasittavat Tilastokeskuksen mukaan noin 200 000 kotitaloutta. Määritelmän mukaan tuolloin asumiseen kuluu yli 40 prosenttia kotitalouden käytettävissä olevista tuloista asumistuet pois lukien. Alle keskitulon tienaavissa perheissä täytyy tehdä tarkat laskelmat, kannattaako lapset hoitaa kotona päivähoidon sijaan. Lyhyet työsuhteet ja projektityöt ovat lisääntyneet – sitä kautta ovat lisääntyneet myös epävarmuus ja vaihtelut työelämässä.

Nuorten kohdalla huolestuttavat erityisesti syrjäytymiskehitys ja nuorten miesten koulutus- ja työllisyysasteen aleneminen. Asunnottomuuden vähentämiseksi jo reilun vuosikymmenen ajan tehty määrätietoinen työ on tuottanut tulosta, mutta edelleen nuorten asunnottomuus on todellinen ongelma etenkin pääkaupunkiseudulla.

Kestämätön, negatiivinen kehitys on jyllännyt koulutuksessa liian monta vuotta. Vuodesta 2011 jatkuneet koulutusleikkaukset ovat vieneet lähes puolitoista miljardia euroa varhaiskasvatuksesta alkaen. Vastaavasti tehottomiksi tutkittuihin yritystukiin uppoaa vuosittain jopa 8-9 miljardia euroa.
Monet koulutuksen edustajat pitävät leikkausten vaikutuksia dramaattisina ja että niiden vaikutukset näkyvät vielä pitkän ajan päästä. Olemme yhteiskuntana antaneet etumatkaa muille ajassa, jolloin koulutukseen ja tutkimukseen olisi erityisen tärkeää panostaa.

Politiikka on suurelta osaltaan yhteisen talouden hallintaa. Samalla se on kuitenkin myös turvallisuuden, vakauden ja tasapuolisuuden luomista sekä tulevaisuuden uskon vahvistamista. Se toteutetaan taloudellisesti ja inhimillisesti kestävillä ja järkevillä ratkaisuilla eli mihin siis on tarpeellista ohjata yhteisiä varoja. Nyt valittavien edustajien tärkein ominaisuus on nähdä nämä tarpeet ja kyetä tekemään yhteistyötä sen eteen. Yksittäinen edustaja ei voi luvata helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, mutta häneltä on löydyttävä ymmärrystä, tahtoa ja vääntövoimaa muutoksen edistämiseksi.

Kirjoittaja on rakennusinsinööri ja Seinäjoen Demarien puheenjohtaja Seinäjoelta.