Erityisesti opetuksessa käytettävien soittimien yksipuolinen valikoima ei motivoi opettajia eikä oppilaita. Tämän vuoksi nokkahuiluista on päästävä eroon pikimmiten.

– Mikään ei ole sietämättömämpää kuin kymmenien helvetillisesti inisevien pillien yhtäaikainen korvia raastava ujellus, puuskahtaa Sonkin nokkahuilukritiikistään tunnettu ensimmäinen varapuheenjohtaja Elisa Gebhard.

– Opettajaopiskelijoita opetetaan puhaltamaan hellästi, mutta silti toiminta on kuulolle haitallista. Nokkahuilut ovat myös kansanterveydellinen riski, sillä samojen pillien nuoleminen vuodesta toiseen on epähygieenistä ja ällöttävää. Sairastelu myös pidentää opintoaikoja, jatkaa nokkahuilutraumoja kokenut puheenjohtaja Hanna Huumonen.

– Tämä korvamato on piinannut suomalaisten sieluja jo usean sukupolven ajan, eikö olisi aika siirtyä eteenpäin, Sonk kysyy – ja aiheesta.

– Myöskään nyky-yhteiskunnassa ei ole enää tilaa tällaiseen lihansyöntiä ihannoivaan musiikkiin.  Rytmimunatkin olisivat parempia, koska ne parantaisivat lasten rytmitajua vingutuksen sijaan. Toki häkkikanaloiden eettisyys huolestuttaa siinäkin.

Sonk muistuttaa, että koulutusleikkauksista huolimatta jokainen opettajaopiskelija ja oppilas ansaitsee saada laadukasta musiikinopetusta, jossa korostetaan monipuolisia menetelmiä ja tutustutaan erilaisiin soittimiin mukavassa ilmapiirissä, joka sallii epäonnistumiset.

– Antakaa rakkaat ihmiset tulevien opettajien elää ilman nokkahuilujen vainoa. On niitä olemassa oikeitakin huiluja!