Ylen mukaan valiokuntien jäsenet kokevat jääneensä pimentoon vuonna 2018 tehdystä Suomen, Ruotsin ja NATOn järjestelyasiakirjasta. Se koskee tiedonvaihdon ja vuorovaikutuksen syventämistä kriisitilanteissa.

Asiakirjat ovat salaisia.

Tänään puolustusvaliokunta antoi lausunnon perustuslakivaliokunnalle eduskunnan tiedonsaantioikeuden toteutumisesta. Lausuntoja kerätään eri valiokunnilta.

Käytännössä kyse on samasta asiasta, jonka Yle uutisoi, mutta puolustusvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Mika Kari (sd.) ei asiaa vahvista.

Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) on puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.

Valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.) taasen ilmaisee lukeneensa Ylen jutun.

– Ei minulla noussut mikään reagoimaan, että hänen (toimittajan) tietonsa olisivat vääriä. Ne tavallaan vahvistetaan tämänpäiväisessä puolustusvaliokunnan lausunnossa, Kanerva toteaa.

Puolustusvaliokunnan mukaan “puolustusministeriö taas jätti valiokunnille etukäteen kertomatta Iso-Britannian kanssa vuonna 2016 solmittavasta puolustuspoliittisesta puiteasiakirjasta.”

Mika Kari kommentoi vain tiedonsaanti-prosessia, jolla valiokunta koki jääneensä Suomen Nato-kumppanuuden sisältöön vaikuttavasta kehityskulusta paitsi.

– Valiokunta piti sitä kyllä lausuntonsa mukaisesti vakavana asiana. Eduskunnan tiedonsaantioikeus on lakiin kirjattu ja tietenkin eduskuntatyön kannaltakin tarpeellinen ja monin paikoin myös välttämätön valiokuntatyössä onnistumiseksi. Sen takia tässä valiokunnan lausunnossa yksimielisesti ja näin selkeäsanaisesti lausuttiin, Kari sanoo.

Valiokunta aikoo nyt  jatkaa Nato-kumppanuusasian kuulemisviiveen selvittämistä lisäkuulemisilla.

Mika Kari toteaa, ettei tässä vaiheessa arvioi, keitä valiokunta kuulee.

– Yleisesti voi todeta, että valiokunnalla on mahdollisuus hyvin laajasti pyytää valiokuntaa haluamiaan asiantuntijatahoja.

Voiko valiokunta pyytää Sipilän (kesk.) kauden ulkoministeri Timo Soinia (sin.) ja puolustusministeri Jussi Niinistöä (sin.) kuultaviksi?

– Koska asia koskee viime kaudella tehtyjä päätöksiä, en tietenkään pitäisi mahdottomana sitäkään, että asiassa tultaisiin kuulemaan myös tuolloin vahtivuorossa olleita ministereitä, Mika Kari vastaa.

Ilkka Kanerva taasen sanoo, että Soinin ja Niinistön kuuleminen on uusi kysymys, jota hän ei ole tullut ajatelleeksi.

– Ei se tietysti periaatteessa ole mahdotonta, mutta nyt on kysymys siitä tietysti, että saamme heidän kauttaan korkeintaan syventävää tietoa, miksi näin on käynyt, Kanerva sanoo.

Tämän syventävän tiedon vastapainoksi hän asettaa sen, että tärkeintä olisi nyt pitää huoli nimenomaan tulevista käytänteistä eli miten jatkossa toimitaan.

– Eduskunnan ja valtioneuvoston keskinäisten suhteiden pitää olla niin selvät, että näin ei pääse uudestaan käymään.

Kanerva toteaa, että puolustusvaliokunnan lausunto tiedonsaannista avaa selkeästi, “minkä takia tällainen nyreys eduskunnan puolella on”.

– Minulla on itselläni aika pitkän parlamentaarisen sihdin kautta vaikutelma siitä, että näin ei voi jatkua. Kyllä tässä on nyt sivuutettu normaali parlamentaarinen käytäntö, Kanerva toteaa Nato-kumppanuusasian parin vuoden tiedonsaantiviiveestä.

Hän jatkaa, että perimmiltään hänen käsityksensä on kuitenkin se, ettei välttämättä ole kyseessä paha tahto eikä ylimielisyys.

– Kun sekä puolustusvaliokunta että ulkoasiainvaliokunta kummatkin ovat tekemisissä sekä ulko- että puolustusministeriön kanssa, tällaisessa verkostossa saattaa jäädä asioita informoimatta ikään kuin tilanteessa, jossa jokainen niitä kysyttäessä pitää luonnollisena, että eduskunta pidetään ajan tasalla, Kanerva pehmittelee.

Toisaalta hänellä on myös valtioneuvostoon päin selkeä viesti siitä, ettei tiedonsaanti saa olla näin sattumanvaraista kuin valiokunnan kirjaamat tapaukset osoittavat:

– Nyt kun tämä jonkinmoinen “nootti” menee myöskin valtioneuvoston suuntaan, niin jos siihen ei sieltä ikään kuin löydy myöntävää vastausta, sitten täytyy neuvotella eduskunnan ja valtioneuvoston kanssa uudet käytänteet tällaisten asioiden hoitamiseen.

– Uskon ja oletan, että kun sekä ulkoministeriön ja puolustusministeriön edustajat (virkamiehet) tulevat kumpaankin valiokuntaan, heilläkin on sen suuntainen käsitys – mitä itsekin olen peräämässä –  että tämä ei käy esimerkiksi eikä ennakkotapaukseksi siitä, kuinka menetellään jatkossa. Päinvastoin tämä on virhe ja pitää saada uskottava järjestelmä, ettei tämä toistu, Kanerva toteaa.

Yksi Ylen lähteistä vahvisti, että Suomen, Ruotsin ja Naton järjestelyasiakirjaa oli käsitelty aikoinaan myös presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (TP-Utva).

– Kohdaltani voin todeta, että olisin minäkin voinut hyvin hoksata, että tämä olisi ollut hyvä viedä eduskuntaan jo ajat sitten eli silloin kun se oli vireillä, tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi kommentoidessaan tapausta viime viikolla medialle.

Hän näytti omalta osaltaan ottavan jossain määrin piikkiinsä asiaa, josta puolestaan puolustusvaliokunta vastuuttaa nimenomaisesti ulkoministeriötä.

Presidenttiä sentään valiokunta ei ole kuultavaksi kutsumassa.

– Tämä ei ole niin päiväkohtainen asia, että nyt täytyisi presidenttiä vaivata valiokuntaan enkä muista hänen koskaan käyneenkään kummassakaan valiokunnassa. Meillä (valiokunnalla) on tavan takaa vierailu Mäntyniemessä (presidentin virka-asunto) tai presidentinlinnassa, jossa näitä asioita voidaan ajankohtaan sitomatta käsitellä, Ilkka Kanerva sanoo.

Kanerva summa, ettei presidentin puhe hoksaamista poikkea hänen omista ajatuksistaan.

– Kyllä hänellekin on tärkeää, että sillä mitä tehdä ulko-, puolustus-  ja turvallisuuspolitiikassa, on parlamentaarinen kate takanaan. Se on tärkeä arvo Suomen ulkosuhdehallinnossa, Kanerva tulkitsee.

Puolustusvaliokunta totesi lausunnossaaan myös, että kokonaisuutena arvioiden puolustusvaliokunnan yhteistyö puolustusministeriön ja Puolustusvoimien välillä on ollut viime vuosina hyvin toimivaa, ja valiokunta on saanut tarvitsemansa tiedot oikea-aikaisesti. Sama huomio koskee yhteistyötä ulkoministeriön kanssa.

Puolustusvaliokunnan mielestä kansainvälinen puolustusyhteistyö on puolustuspolitiikan alue, jossa eduskunnan tiedonsaantioikeuksissa on eniten kehittämisen varaa. Esimerkiksi viime vaalikaudella puolustusvoimien kansainväliseen harjoitustoimintaan ja eduskunnan informoimiseen liittyviä käytäntöjä tarkastettiin merkittävästi sen jälkeen, kun eduskunta toi esiin prosessin kehitystarpeita. Valiokunnan arvion mukaan kokemukset uudesta toimintamallista ovat hyvät.

“Perustuslain 47 §:n mukaan eduskunnalla on oikeus saada viipymättä asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot. Valiokunnan tiedonsaantioikeus ei voi olla siitä kiinni, että valiokunnan puolelta osataan tehdä etukäteen oikeita kysymyksiä puolustuspolitiikan hoidosta, vaan valtioneuvoston pitää itse aktiivisesti täyttää tiedonantovelvoite”, valiokunta kuitenkin painottaa.

“Yhteenvetona valiokunta toteaa, että eduskunnan on oltava etukäteen tietoinen kaikista sellaisista kehityskuluista — on kyse sitten vakiintuneista yhteistyömuodoista tai uusista avauksista — joilla on merkitystä kansainvälisen puolustusyhteistyön osalta. Arvio siitä, vaatiiko joku uusi puolustusyhteistyötä koskeva avaus eduskunnan informointia vai ei, on jätettävä eduskunnan tehtäväksi, ministeriö ei voi tätä arviota eduskunnan puolesta tehdä. Epäselvissä tapauksissa ulko- ja puolustushallinnon on syytä käydä vuoropuhelua valiokunnan johdon sekä valiokuntakanslian sihteeristön kanssa sen selvittämiseksi, ylittyykö informointikynnys”, valiokunta lausui.

Myös ulkoasiainvaliokunnan odotetaan tänään antavan kriittisen lausunnon ja kiinnittävän huomiota Nato-kumppanuuden sisällöistä informoimiseen.