Työntekijät hakevat kaikissa kunta-alan pöydissä kunnollisia palkankorotuksia ja monivuotisia palkkaohjelmia ostovoiman takaamiseksi.

Tämä kävi selväksi, kun Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL sekä Ammattiliitto Jyty kertoivat yhdessä neuvottelujen lähtökohdista. JHL ja Jyty muodostavat yhdessä Julkisen alan unionin neuvottelujärjestön JAU:n.

Jukon hallituksen puheenjohtaja, Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kuvaili neuvottelusuhteita toimiviksi kunta-alan pääsopijajärjestöjen kesken, vaikka sote-henkilöstöä edustavat järjestöt puuttuivatkin tämänpäiväisestä tiedotustilaisuudesta.

Yksityisen sektorin työehtosopimusneuvotteluissa ei ole tähän mennessä säästytty ilman lakonuhkia ja lakkoja. Mitä pitää tapahtua, että sama olisi edessä kunta-alan pöydissä?

JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine korostaa, että neuvottelupöydässä käydään aina tilannekohtainen arvio, miten kannattaa edetä.

– Joskus on vaatinut pitempää pinnaa löytää ehkä tulehtuneestakin tilanteesta se avaus.

Niemi-Laine huomauttaa, että vastapuolella kunta-alan pöydässä on taitavat neuvottelijat ja hän lähettääkin Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtajalle Markku Jaloselle viestin.

– Pitää sanoa, että me olemme aina olleet lähtökohtaisesti ratkaisukeskeisiä, ja kovin paljon ei vastakkainasetteluja ole tullut. Palkankorotuksissa voi pientä vääntöä tulla siitä, mikä on yleinen taso, koska tällä hetkellä pöytä on avoin.

Niemi-Laine ei näe, että lakolla saavutettaisiin sitä, mitä neuvottelupöydässä on saatu tähän asti.

– Viimeksi näimme, että vapaaehtoisessa sovittelussa ei syntynyt ratkaisua vaan se syntyi varsinaisessa neuvottelupöydässä. Uskon, että näin käy nytkin. Kunta-alalle on varmasti tulossa omat ratkaisunsa, ja valtakunnansovittelijan toimisto ei ole se paikka, missä me haluamme asioita ratkoa, hän kertoo JHL:n kannan.

Jytyn puheenjohtajan Jonna Voiman mukaan on vaikea arvioida etukäteen, mikä voisi katkaista “kamelin selän”.

– Palkankorotukset ovat perinteisesti olleet niitä, joista lakkoihin tai sovittelijalle on jouduttu, jos on jouduttu. Meidän mielestämme omat vaatimuksemme ja esityksemme ovat kohtuullisia ja järkeviä. Mutta jos työnantaja on täysin eri linjoilla, siitä saattaisi muodostua lakon uhka.

Jytyn puheenjohtaja pitää sovittelua jonkinlaisena epäonnistumisena.

– Ehdottomasti ratkaisua on syytä yrittää löytää neuvotellen, koska sovittelija antaa meille ratkaisuehdotuksen ja emme pysty hiomaan yksityiskohtia niin kuin neuvottelupöydässä.

Jukon ja OAJ:n Luukkainen muistuttaa siitä, mikä on kuntasektorin neuvottelumekanismi.

– On vaikea nimetä tasoa, minkä pitää täyttyä ennen kuin sopimus syntyy. Meidän pitää saada kaikki sopimusalueet pakettiin, ensin kv-tes ja sen jälkeen monta muuta sopimusta. Lakonuhka voi koskea koko kuntasektoria tai jotakin sopimusalaa. Jos näitä kaikkia ei saada pakettiin, pakettia ei synny. Tämä tekee tilanteesta entistä vaikeamman.

Hän muistelee, kuinka viime neuvottelukierroksella paketin kasaaminen meni viime hetkille saakka.

Luukkainen, kuten eivät muutkaan, lähde sanomaan mitään palkankorotustasoa ääneen. Hän korostaa silti, että mitään yleistä linjaa ei ole olemassa, koska iso osa yksityisestä sektorista tekee nyt yrityskohtaisia sopimuksia.

– Toinen juttu on se, että nythän on jo nähty ratkaisuja, jotka poikkeavat toisistaan. Viimeisin ratkaisu sovittelijan toimistolta ei ollut aiemmin tehtyjen tasoa vaan se oli enemmän. Valtakunnansovittelija ei itse enää pitänyt kiinni aiemmasta puheestaan, että Bulevardilta ei enempää tule. Tämä saattaa innostaa sovittelijan pakeille muitakin.

Luukkainen viittaa Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien neuvottelutulokseen, joka syntyi valtakunnansovittelijan avustuksella tammikuun alussa.

Hän korostaa, ettei ole johtamassa joukkoja lakkoon vaan sopiminen on tavoitteena. Mutta lakkokin on mahdollista.

– Tavoite on saada helmikuun loppuun mennessä neuvottelut käydyksi koronasta huolimatta. Mutta työtaisteluvalmius on kyllä olemassa.

Jukon toiminnanjohtaja Maria Löfgren kaipaisi hieman “lisäbuustia” ylipäänsä työriitojen sovittelujärjestelmään. Tätä on pohdittu korkeastikoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestössä Akavassa.

– Prosessi saisi olla ennakoidumpaa, ettei mennä takki auki sovittelijan toimistolle, jossa vasta kohdennettaisiin sitä, mistä riidassa on kyse. Sovittelija olisi syytä pitää kartalla etukäteen missä mennään ja mistä faktoista kiistellään.

Kuntapöydässä haetaan Luukkaisen mukaan ostovoimaa aivan kuten muutkin. Hän laskee, että yksityisellä puolella tähän mennessä tehdyt sopimukset eivät ole täyttäneet sitä kovin hyvin. Siksi kunta-alan pöydässä aiotaan vääntää vahvasti palkkaohjelmasta.

– Neuvottelemme samanaikaisesti yli 400 000 palkansaajan sopimuksista, joiden palkkasumma on vuositasolla vähän yli 22 miljardia euroa. Pilkun paikalla on valtava merkitys. Rahaa liikkuu aikamoinen määrä, mutta se liikkuu henkilöstön piirissä, joka pitää Suomea pystyssä korona-aikana.

Hoitajaliittojen palkankorotusvaateet ovat olleet julkisuudessa eniten esillä. Jukon ja JAU:n edustajat korostavat, että kunnollisia palkankorotustarpeita on muillakin.

– Ei voi olla sellaista asetelmaa, että ikään kuin ammattiryhmät laitettaisiin toisiaan vastaan vähistä rahoista riitelemään. Julkista sektoria pitää tarkastella kokonaisuutena. Solidaarisuutta toki löytyy, ja sopimusalojen sisällä voidaan kohdentaa palkankorotuksia. Niistä voidaan yhdessä neuvotella, Löfgren painottaa.

Mutta hän ei pidä sitä mahdollisena, että joku ammattiryhmä jäisi nuolemaan näppejään.

– Mitähän yksittäinen jäsen ajattelisi oman työnsä arvostuksesta, jos hänen palkankorotuksensa valuu tyhjiin ja se kohdennetaan muualle.

Jytyn Voima muistuttaa, että neuvottelupöydissä sovitaan vain minimikorotuksista, joita työnantajan on pakko maksaa.

– Työnantaja voi päättää paikallisesti käyttävänsä ns. omaa rahaa eli mikään ei estä maksamasta vähän isompia palkkoja. Mutta neuvotteluissa on oltava solidaarisuutta ammattiryhmien kesken. Julkisella sektorilla on paljon muitakin matalapalkkaisia ammattiryhmiä.

Luukkainen mainitsee, että palkkataso ei ole kilpailukykyinen esimerkiksi varhaiskasvatuksessa yksityiseen verrattuna.

– Kunta-ala tarvitsee palkkaohjelman, jota sitten kohdistetaan sopimusalakohtaisesti. Sitä, että toiset alat rahoittaisivat jotain toista alaa, en pidä realistisesti mahdollisena. Tarpeita on muillakin kuin sote-alalla.

Niemi-Laine muistuttaa, että sote-alalle on tulossa rahaa niin palkankorotusten, palkkaohjelman ja palkkaharmonisoinnin kautta.

– Tässä me taistelemme yhdenvertaisesta ajattelusta kuntapuolelle, miten saamme työvoiman pidetyksi, hän kuvailee tilannetta.