Samalla hän turhautui. Hän ymmärsi jengiväkivaltaa estävien toimien tulevan liian myöhään siinä vaiheessa, kun nuoret olivat tulleet myöhäiseen teini-ikään ja joutuneet tekemisiin poliisin kanssa.

- En nähnyt enää järkeä jatkaa poliisina. Tajusin, että jos haluan ihmiset pois jengeistä, minun täytyy tehdä jotain muuta, hän kertoo STT:lle.

Johansson työskentelee edelleen jengien ja nuorisorikollisuuden parissa, mutta katsoo asiaa nyt jonkin verran eri vinkkelistä. Hän toimii yksikön johtajana Kööpenhaminan kaupungin keskuksessa, joka on suunnattu haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille.

Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on väläytellyt, että Suomessakin tulisi pohtia Tanskassa käytössä olevia niin sanottuja tarkastusvyöhykkeitä, tanskaksi visitationszone. Tarkastusvyöhykkeeksi julistetulla alueella poliisi saa tutkia rajatun ajan vapaasti ihmisiä ja ajoneuvoja aseiden varalta. Normaalioloissa näihin toimiin tarvitaan rikosepäily. Ne ovat olleet käytössä Tanskassa jo vuodesta 2004.

Johanssonin mukaan tarkastusvyöhykkeet eivät kuitenkaan ole erityisen hyvä työkalu jengirikollisuuden torjuntaan.

– Käytännössä tarkastusvyöhykkeet vain siirtävät rikollisuutta muihin kaupunginosiin. Pari vuotta sitten poliisi oli erittäin näkyvästi läsnä jengiväkivallasta kärsineessä Norrebrön kaupunginosassa, mutta se vain puski konfliktin Kööpenhaminan ulkopuolelle, hän sanoo.

- Jengiläiset ovat kuitenkin edelleen yhteisössä eivätkä katoa sieltä mihinkään.

Jengirikollisuus vaikuttaa epäsuorasti koko yhteisön elämään. Jengiläiset esimerkiksi piilottavat aseitaan julkisille paikoille, kuten puistoihin.

TARKASTUSVYÖHYKKEIDEN hyvä puoli on se, että ne luovat turvallisuudentunnetta jengiväkivallasta kärsivien alueiden asukkaille.

- Asukkaat näkevät, että poliisi ottaa tilanteen vakavasti.

Johansson pitää sinällään poliisin lisättyä läsnäoloa tietyillä alueilla hyvänä asiana. Olennaista on kuitenkin se, miten poliisin toiminta näyttäytyy – onko poliisi ystävä vai vihollinen, hän sanoo.

- On tärkeää, miten poliisi kommunikoi alueen yhteisön kanssa. Asukkaiden täytyy tietää, että poliisi on siellä heitä varten eikä luomassa heille ahdistusta ja stressiä ja vain pysäyttelemässä ihmisiä.

- Poliisin täytyy astua ulos poliisiautosta ja käydä dialogia ihmisten kanssa, ei vain etsiä aseita ja tehdä pidätyksiä.

TANSKASSA tarkastusvyöhykkeiden yhteydessä on keskusteltu paljon etnisestä profiloinninnista. Etenkin alkuaikoina tarkastusvyöhykkeisiin liittyi monia ongelmia, Johansson sanoo.

- Poliisi piti tarkastusvyöhykkeitä voimassa aivan liian pitkään. Poliisilla itselläänkään ei tuntunut olevan käsitystä, keitä he pysäyttivät ja miksi. Oli kuitenkin selvää, että he pysäyttivät käytännössä vain etnisiin vähemmistöihin kuuluvia.

Tilanne on jonkin verran kohentunut alkuvuosista. Johanssonin mukaan poliisi kohdistaa toimenpiteitä tarkastusalueille selkeämmin ja rajatummin. Poliisi myös tiedottaa selkeästi mediassa, missä ja milloin on läsnä.

Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan ole korjattu. Johanssonin mukaan tapa, jolla poliisi lähestyy nuoria, joskus jopa puskee nuoria kohti jengejä. Johansson on puhunut asiasta myös Tanskan mediassa käyttäen esimerkkinä omia kokemuksiaan poliisissa.

- Tapa, jolla poliisi lähestyy nuoria ruskeita miehiä luo mielikuvan, että poliisi ei ole heitä varten. Esimerkiksi jos nuori poliisi menee huono-osaiselle alueelle, hänellä voi olla paljon pelkoja ja ennakkoluuloja: he näkevät nuoret uhkana, eivät kansalaisina. Siitä tulee itseään toteuttava ennuste.

Johansson sanoo itsekin todistaneensa poliisina tilannetta, jossa hänen kollegansa reagoi liian voimakkaasti uhitteleviin nuoriin.

Tuolloin hän ja hänen kollegansa pysäyttivät ryhmän meluavia humalaisia poikia. Johansson ajatteli, että humalaisten mölyäminen olisi kannattanut jättää sikseen ja antaa heidän mennä koteihinsa. Hänen kollegansa alkoi kuitenkin kuulustella ja moittia poikia tiukkaan sävyyn. Tilanne eskaloitui niin, että kollega uhkaili poikia pippurisumutteen käytöllä.

Johansson ei kuitenkaan halua vain moittia poliisia, sillä se on myös onnistunut tietyissä asioissa. Tanskassa poliisi on panostanut etenkin tiedustelutiedon keräämiseen ja onnistunut keräämään paljon informaatiota jengeistä ja niiden jäsenistä. Tiedon ansiosta poliisit saavat tehtyä myös nopeita pidätyksiä.

- Se on toiminut erittäin hyvin. Kun ihmiset päätyvät vankilaan, jengikonfliktit päättyvät nopeasti. Tämä on ollut yksi parhaista kehityskuluista viimeisten 10-15 vuoden aikana.

SUOMI ja Ruotsi keskittyvät Tanskan suhteen usein maan rikoslainsäädäntöön jengirikollisuuden torjunnassa.

Asiantuntijoiden mukaan sosiaalipalveluilla on kuitenkin ollut myös suuri merkitys, vaikka ne eivät ole saaneet yhtä paljon palstatilaa. Tanskalaisen sosiologin Aydin Soein mukaan jengirikollisuutta torjutaan Tanskassa kahdessa eri todellisuudessa: Christianborgin (eli Tanskan parlamentin) poliitikkojen piirissä ja ruohonjuuritasolla kuntatasolla.

– Kun ampumisia tapahtuu, poliitikot joutuvat paniikkiin ja tuntevat tarvetta osoittaa toimintakykyään tiukemmilla rangaistuksilla ja nopeilla ratkaisuilla.

– Mutta samalla kunnat ovat tehneet työtä ennaltaehkäisevien strategioiden kanssa pitkään. Juuri sen ansiosta näemme nuorisorikollisuuden vähenevän, Soei sanoi Dagens Nyheter -lehdelle.

Esimerkkinä Soei mainitsi kuntien yhteistyön paikallisten taloyhtiöiden kanssa. Siinä osa julkisen sektorin vuokrista menee rahastoon, jota käytetään alueen kunnostamiseen ja perheiden tukemiseen, mikä sisältää kaikkea tuesta läksyjen tekoon ja työllistämiseen.

Myös Johansson sanoo, että lähes jokaisella jengirikollisella on historiaa sosiaalipalveluissa. Siksi viranomaisten tulee olla läsnä nuorten elämässä niin kouluissa kuin nuorisokerhoissakin.

Tässä Ruotsi Johanssonin mukaan epäonnistui.

- Ruotsissa on alueita, jotka kunnat ja kaupungit ovat unohtaneet. Niissä ei ole poliisia tai sosiaalipalveluita, vaan rinnakkaisyhteiskuntia, joissa viranomaisilla ei ole mitään kontrollia.

Samalla maahanmuuttajataustaisten nuorten ulkopuolisuuden tunnetta pitäisi vähentää. Tanskassa julkisessa keskustelussa on kuultu muun muassa argumentteja, että jengirikollisuus selittyisi ”islamin väkivaltaisuudella”, mikä vain pahentaa nuorten ulkopuolisuuden tunnetta, hän sanoo.

- Etenkään maahanmuuttajanuorten ei tulisi joutua kokemaan, että koko maailma on heitä vastaan heidän ihonvärinsä vuoksi.

STT / Sanna Raita-aho