Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Tanssiarvio: Sivuaskel-festivaalin esityksissä korostuu monenlainen rohkeus

Simone Aughterlonyn tanssiteos Biofiction tarkasteli seksuaalisuutta ronskisti mutta ei tirkistellen.

Viikonloppuna alkanut Zodiakin Sivuaskel-festivaali keskittyy tänä vuonna ihmisen fyysiseen kehoon ja sen moninaisiin merkityksiin ja ilmenemismuotoihin niin sukupuolen, seksuaalisuuden kuin identiteetinkin alueella.

Moni esityksistä on erittäin henkilökohtainen sekä lähtökohdiltaan että sisällöltään. Tämä nostaa mielestäni esiin kysymyksen, voiko tällaisia esityksiä arvioida. Vastaukseni on kyllä, silloin kun esitys on jotakin enemmän kuin julkista terapointia. Kun esitys henkilökohtaisen suhteen lisäksi yltää myös yleisemmälle tasolle, jolloin sillä on annettavaa myös niille, jotka eivät ole kokeneet samaa tai paini samanlaisten kysymysten kanssa.

Nähtyäni festivaalin kaksi ensimmäistä esitystä yksi selvästi esiin nouseva piirre on rohkeus. Tekijät uskaltavat asettaa itsensä alttiiksi monin tavoin ja hyvinkin paljaasti, mutta samanaikaisesti he pystyvät etäännyttämään itsensä aiheesta ja analysoimaan sitä melkein kuin ulkopuolisena.

TANSSI
Sivuaskel -festivaali, Zodiak Stage, Stoa

Cock, Cock… Who’s There?
Ohjaaja, konsepti, editointi, kamera ja lavalla Samira Elagoz

Biofiction
Konsepti Simone Aughterlony – Livemusiikki Hahn Rowe – Puvut Judith Steinmann – Valot Florian Bach – Lavalla Simone Aughterlony, Jen Rosenblit,  Hahn Rowe

Tämä tulee erityisesti esiin nuoren, suomalaissyntyisen, Amsterdamissa asuvan, Samira Elagozin esityksessä Cock, Cock… Who’s There?

Teoksen lähtökohtana on Elagozille tapahtunut raiskaus, jonka jälkeen hän ryhtyy tutkimaan, mitä tapahtuu seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen sekä uhrille itselleen että hänen läheisilleen. Lisäksi hänen tutkimustensa kohteena on miehen ja naisen välinen kohtaaminen, jota hän tutkii tapaamalla netin kautta löytyneitä tuntemattomia miehiä eri puolilla maailmaa ja kuvaamalla tapaamiset.

Rakenteellisesti esitys koostuu dokumentaarisfiktiivisistä elokuvapätkistä, joita Elagoz näyttämöllä kommentoi ja selittää kertoen samalla omaa toipumistarinaansa. Esityksessä tunteet näkyvät vain editoiduissa elokuvapätkissä, Elagoz itse on puheessaan hyvin asiallinen. Tämä saa aikaan sen, että katsoja ei missään vaiheessa vaivaudu tai ahdistu. Vaikka esitys, ja varsinkin aihe, on hyvinkin vakava, se ei kuitenkaan ole totinen tai masentava. Eikä myöskään syyttävä tai syyllistävä.

Moninkertaisesti palkittu esitys on ennen kaikkea vahva ja erittäin tarkasti mietitty ja toteutettu puheenvuoro sen puolesta, että hyvinkin traumaattisesta kokemuksesta voi toipua ja tapahtuma voi olla lähtökohta johonkin aivan uuteen ja jopa niin itselle kuin muille voimia antava.

Naisen halun voittokulku

Sivuaskel-festivaalin avasi Sveitsissä ja Berliinissä työskentelevän koreografin ja esitystaiteilijan Simone Aughterlonyn yhdessä muusikko Hahn Rowen ja esitystaiteilija Jen Rosenblitin kanssa toteuttama railakas teos Biofiction.

Eräänlaisessa jatkuvassa happeningissä keskeisintä oli seksuaalisuus ja naisen halu, joissa ei ollut pätkääkään mitään perinteisesti naisellista. Tätä korostivat jo kaikki lavalla olleet esineet, halkokasat, kirveet ja hakkuupölkyt, isot puukarahkat, puukot ja köydet. Kaikki tekeminen halonhakkuusta alkaen johti ennemmin tai myöhemmin naimiseen, ei rakasteluun. Jokaisesta käytetystä esineestä vaatteista alkaen tuli tavalla tai toisella seksuaalinen ja seksuaalisen aktin väline. Aughterlonyn ja Rosenblitin alastomuus oli tässä kontekstissa oikeastaan itsestään selvää.

Esitys ei kuitenkaan ollut millään tavoin ”likainen” tai tirkistelevä. Siitä pitivät huolen esiintyjien tietoisen uhmakas asenne ja hiukan huvittuneenkin oloinen ronski toiminta. Tässä ei hävetty tai peitelty mitään, koska ei ollut mitään hävettävää tai peiteltävää.

Vaikka kaikki vaikutti välillä melkomoisen kaoottiselta, oli esityksessä selvä rakenne, jota Aughterlony vaivihkaisesti ohjasi. Toinen kokonaisuutta rakentava ja esitystä eteenpäin vievä oli Rowen livenä toteuttama musiikki, jossa sähköbasson ja -viulun ohella tärkeässä osassa olivat monenlaiset erilaiset materiaalit ja niiden tuottaman äänen muokkaus mikrofonilla ja tietokoneella.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE