Tanssi ja kehon liike puolestaan ovat yksi niitä keinoja, joilla sanoilla tavoittamatonta voi ja on pyritty ilmaisemaan.

Koreografi Ismo-Pekka Heikinheimo on uusimmassa teoksessaan Syöpäsi minussa halunnut kuvata ja tuoda esille sitä monimutkaista ja monitahoista tunnekirjoa, jonka syöpä sairastuneen puolisossa saa aikaan.

Syöpäsi minussa oli vaikuttava ja tunnesisällöltään äärimmäisen tiheä esitys ennen kaikkea Illukan ansiosta. Hänen tietoisesti androgyyniksi tehty olemuksensa oli yhtä aikaa sekä etäännyttävä että joka solullaan läsnä. Puhumattakaan hänen tanssitekniikastaan ja kehon käytöstään. Jokainen liike oli sekä loppuun asti viimeistelty että voimakkaan tunteen kuin sattumalta aikaan saama. Tästä yhdistelmästä syntyi uskomaton liikkeellinen selkeys, joka yhtä aikaa peitti ja paljasti.

Hienon vaivihkaisesti katosta roikkuvien jättimäisten kuutioiden värinvaihdoksilla esitys jakaantui osiin, joissa kuljettiin tunnetilasta toiseen, alun epäuskosta, kivun, vastaan taistelun ja maanisen toimimisen kautta varovaiseen hyväksymisen ja tulevaisuuden uskoon.

Myös liikekieli muuttui energialtaan ja muodoltaan tunteiden myötä, mutta yhtenä jatkumona olivat erilaiset kehon koskettamiset, jotka minä koin oivaltavana kuvauksena siitä kuinka eri tunteet ja tuntemukset olivat voimakkaasti mielen lisäksi kehollisia.

Äänen ja liikkeen tasapaino-ongelmia

Vaikka esitys ei missään mielessä käsitellyt syöpää lääketieteellisesti, näin Sami Korhosen tyylikkäässä puvustuksessa kuitenkin hienovaraisia viittauksia siihen suuntaan. Illukan ja muusikko Jouko Kyhälän mustat takit toivat mieleen sairaalakaavut ja Illukan asun paljaassa selässä risteilevät puseron kiinnittävät punaiset nauhat olivat kuin verisuonia.

Ainoa esityksen osa, joka minussa herätti ristiriitaisia tunteita, oli Kyhälän livenä toteuttama musiikki. Hänen kontaktinsa tanssijan kanssa toimi loistavasti ja jokainen äänellinen muutos oli rytmisesti erinomaisesti synkassa liikkeiden kanssa. Silloin kun äänimaailma tuotettiin loopperia käyttäen sähkökanteleella ja sähköisellä huuliharpulla, ääni ja liike olivat tasapainossa. Kun mukaan tuli matala ihmisääni erityisesti voimakkaissa viha- ja tuskajaksoissa, alkoi äänimaailma häiritä tanssia. Kulttuurikeskus Caisan pienessä esitystilassa myös volyymi nousi tällöin välillä liian suureksi.

Syöpäsi minussa on oikeastaan eräänlainen kulttuuriteko. Se käsittelee vaikeaa ja usein vaiettuakin asiaa taiteellisesti upeasti ja onnistuen olemaan yhtä aikaa yleinen ja henkilökohtainen.