Turbulenssista työmarkkinoilla kertoo sekin, että keskustelut työmarkkinamallista kariutuivat keskiviikkona, kun palkansaajakeskusjärjestö SAK ilmoitti, että jatkaminen tai neuvotteluihin eteneminen on mahdotonta, ellei maan hallitus osoita mitään vastaantuloa työrauhaa ja paikallista sopimista koskevissa lainsäädäntöhankkeissa. Ja näin ei ole käynyt.

Korkeakoulutettujen Akavan liitot ja myös STTK olisivat olleet valmiit vielä yrittämään. STTK:lta mukana neuvotteluissa olivat neljän isoimman liiton, hoitajajärjestöjen Tehyn ja Superin sekä Pron ja Jytyn puheenjohtajat.

– Itse en siinä pöydässä ollut, mutta mitä kuulin meidän väeltämme, henki oli sellainen, että kaikesta huolimatta keskusteluja olisi kannattanut jatkaa, Palola toteaa Demokraatin haastattelussa.

Sinänsä Palolan mukaan vientivetoinenkaan malli ei olisi mikään ylitsepääsemätön kysymys, kunhan siinä olisi toimialakohtaisia joustoja.

Palolalle jäi uutisoinnista hieman epäselväksi, ovatko keskustelut päättyneet vai katkenneet – hän toivoo, että kyse on jälkimmäisestä ja työmarkkinaosapuolet voisivat vielä palata yhteiseen pöytään.

STTK ESITTÄÄ työehtosopimusneuvottelujen tukemiseksi yhteistyöelintä, jonka tehtävänä olisi muodostaa yhteinen näkemys talouden tilannekuvasta. Se taas luo objektiivisempaa pohjaa sille, millaiset palkankorotukset voisivat olla realistisia.

– Eri osapuolet vetoavat milloin minkäkin instanssin kuten valtiovarainministeriön, Suomen Pankin, Laboren tai Etlan ennusteisiin. Neuvottelujen etenemistä helpottaisi, jos tilannekuvasta olisi sovittu yhteisesti, Palola huomauttaa.

Toisin kuin Akava STTK ei kytkisi yhteistyön syventämistä mihinkään olemassaolevaan instituutioon kuten valtakunnansovittelijan toimistoon. Senkin kehittäminen oli työmarkkinaosapuolten pöydässä esillä Suomen mallin lisäksi.

– Antaa sovittelijainstituution keskittyä työriitojen sovitteluun. Muuhun siellä ei tuntuisi tällä hetkellä olevan resurssejakaan.

STTK:N edustajiston kokouksesta lähti eilen tsemppausterveisiä sisarjärjestö SAK:lle, joka järjesti eri puolella Suomea poliittisia työtaisteluita vastustaakseen hallituksen työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan tehtäviä heikennyksiä. Mukana oli myös STTK:laisia liittoja.

Palola ei usko, että laaja vuorokauden lakkorintama vielä kääntää hallituksen päätä oikeudenmukaisempaan suuntaan.

– Mutta uskon, että hallituksessa aletaan kuunnella herkemmällä korvalla ihmisten viestejä, kun pettymyksen tunne kasvaa koko ajan.

STTK:n puheenjohtaja huomautti eilisessä puheessaan, ettei tämä tähän jää. Hänen mukaansa STTK pohtii myös jatkotoimia.

– Toivon, että ay-liike toimisi yhdessä, tulee sitten työtaisteluita tai muita mielenilmaisuja. Mitä enemmän meitä on, sitä vaikuttavampia ja näkyvämpiä me olemme.

Lakkoveturina keskusjärjestö STTK ei ole vielä tänä syksynä ollut ja Palola ei näe sitä kovin todennäköisenä – toisin on sen jäsenjärjestöjen laita.

– Meillä on hieman toisenlainen toimintakulttuuri kuin esimerkiksi SAK:ssa. Se koettaisiin hieman vieraaksi, jos STTK:n hallitus tekisi päätöksiä työtaisteluista tai mielenilmaisuista. Mutta varmastikin meidän liittomme tekevät päätöksiä osallistua niihin, jos niitä ensi vuoden alkupuolella on tulossa.

Mutta toimien valmistelu ja koordinointi ovat kuitenkin keskusjärjestön heiniä, sen jälkeen kun liitot ovat päätöksensä tehneet, Palola huomauttaa. Näin tapahtui, kun STTK:n marraskuinen Kohtuu kaikessa -mielenilmaisu kokosi tuhansia marssimaan Helsingissä hallituksen toimia vastaan.

SEURAAVAA työmarkkinakierrosta Palola kuvailee vaikeaksi. STTK:laisista aloista neuvottelut alkavat ensimmäisenä merenkulusta alkuvuonna ja keväällä vuorossa on yksityinen terveyspalveluala. Ammattiliitto Pro valmistautuu myös yhdessä SAK:laisen Teollisuusliiton kanssa ensi syksyn koitoksiin.

– Jos hallitus vie näitä työelämän heikennysesityksiään läpi ja saattaa ne voimaan, on päivänselvää, että ne vaikuttavat seuraavalla työmarkkinakierroksella.

Arvelisin, että ainakin paikallinen sopiminen menee aina vain vaikeammaksi. Mistään ei tule ainakaan helpompaa, Palola arvioi.

ANTTI PALOLA on toiminut STTK:n puheenjohtajana kymmenen vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut monenväristä hallitusta, mutta nykyistä Petteri Orpon (kok.) hallitusta hän luonnehtii palkansaajien edunvalvonnan kannalta vaikeimmaksi, vaikka Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudessakin (2015-2019) riitti vaikeuskerrointa.

– Sipilän hallituskauteen verrattuna suurin ero löytyy siitä, että nykyhallitus on hallitusohjelmassaan tavoitteiden lisäksi listannut myös keinot niiden tavoittamiseksi etukäteen.

Hallituksen työelämää koskevat uudistukset ovat puhtaasti ideologisia eikä niiden vaikutuksia työllisyyteen tai talouteen ole todennettu millään tavalla, Palola huomauttaa.

– Siksi tuntuukin välillä turhauttavalta, että ay-liikkeeltä pyydetään omia esityksiä, jotka vaikuttaisivat positiivisesti, vaikka hallitus on lyönyt keinot jo lukkoon – viis vaikutuksista.

Palola muistuttaa, että tämän päivän ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

– Elinkeinoelämän keskusliitto EK laskee, että tämä on ideologisesti ihanteellinen hallituspohja viedä läpi työelämäuudistuksia. Kaikissa muissa viimeaikaisissa hallituspohjissa se on ollut vaikeampaa.

Olennaista hänen mukaansa on EK:n arvio, että tuskin on näköpiirissä sellaista hallituspohjaa, joka kumoaisi nyt tehtävät päätökset.

KYMMENEN vuotta on myös tarpeeksi pitkä aika aistittavaksi, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta on menossa. Se suunta ei näytä Palolasta kovin valoisalta.

– Jotenkin aistin, että kansa on nyt voimakkaammin jakautunut. On niitä, joilla menee hyvin ja niitä, joilla ei mene. Olen huomannut vastakkainasettelua myös kaupungissa ja maaseudulla asuvien välillä.

Hän varoittaa, että vastakkainasettelun kirjon laajentuminen ja kärjistyminen antaa hedelmällisen maaperän populismille – äänestetään niitä, jotka tarjoavat monimutkaisiin kysymyksiin yksinkertaisia vastauksia.

– Tämä on haaste vakiintuneille vanhoille puolueille: ovatko ihmiset tyytyväisiä niiden toimintaan? Ammattiyhdistysliikkeellä on sama kysymys edessään: ovatko ihmiset tyytyväisiä?

VIELÄ Suomessa ei olla toivottomassa tilanteessa, mutta Palola näkee tämän hallituksen ohjelmassa aineksia jakautuneen yhteiskunnan syventymiselle.
Hän on huolissaan siitä, millainen on horisontissa siintävä Suomi, jos tämä meno jatkuu. Luokkayhteiskunnan paluu olisi katastrofi monin tavoin.

– Näemme nyt jo sen, kuinka perheen sosioekonominen asema vaikuttaa nuorten kouluttautumiseen ja menestymiseen opinnoissa. Suomalaisen yhteiskunnan voimavara ja menestyksen avain on ollut kautta aikain se, että olemme ymmärtäneet sivistyksen ja koulutuksen merkityksen. Näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa jättää kenenkään potentiaalia hyödyntämättä.

Varttuneemmasta väestä ja heidän hoivastaan saa olla Palolan mukaan myös huolissaan. Tien päässä voi olla ikäihmisten luokkayhteiskunta: varakkaat maksavat itse oman hoitonsa, lähiomaiset, jos sellaisia on, pitävät huolen iäkkäistä sukulaisistaan ja kolmas porukka jää oman onnensa nojaan.