Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Tampereelle kokoontuvat puoluekokousedustajat pääsevät äänestämään kaikkiaan 538 aloitteesta. Määrä on selvästi suurempi kuin kolme vuotta sitten, jolloin kokouksessa käsiteltiin vaivaiset 169 aloitetta.

Tämän kevään puoluekokous pidetään poikkeuksellisesti lauantai-iltapäivästä maanantaihin, joten kiirettä pitää, jotta valmista tulee.

Aloitteista voi lukea paitsi toiveita ja odotuksia, joita puolueen jäsenillä on puolueen linjan kehittämiseksi ja uudistamiseksi, myös ilmeistä pettymystä maan politiikan nykysuuntaan. Siitä on syyttäminen tai kiittäminen maan hallitusta.

Gallupjohtajan puoluekokouspäätöksiin kohdistuu erityistä huomiota, sillä vuoden päässä siintävien eduskuntavaalien voittaja lähtee kaikella todennäköisyydellä muodostamaan uutta hallitusta omien linjaustensa pohjalta.

Puoluekokouspäätökset muodostavat pohjan yksityiskohtaisemmille ohjelmille.

MITÄ SDP sitten haluaa?

Aloitteiden perusteella ainakin työttömyysturvan suojaosien ja aikuiskoulutustuen uudistamista, työperäisen hyväksikäytön torjumista sekä ammattiliittojen kanneoikeuden ja alipalkkauksen kriminalisointia.

Pelkästään suojaosista on jätetty lähemmäs parikymmentä aloitetta. Samanmoinen määrä aloitteita on jätetty ammattiliittojen verovähennysoikeuden palauttamisesta. Vähennysoikeus poistui tämän vuoden alussa, mutta sen tulevaisuudesta on väännetty peistä sittemminkin.

Orpon hallituksen työmarkkinapuhurin jälkiä halutaan siis siivota ja mieluiten isolla luudalla. Työmarkkina-aloitteisiin alustavan kannan ottanut puoluehallitus vähintäänkin tukee niiden tavoitteita, mutta sanamuodot tuesta vaihtelevat. Lopullisen kannan määrittävät puoluekokousedustajat.

Perinteisiin teemoihin aloitteissa tapaavat kuulua myös monet sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset. Muun muassa eutanasiasta keskusteltiin myös viime puoluekokouksessa.

Suuren kansanliikkeen joukkoon mahtuu aina myös pikemminkin etäisiksi haaveiksi, keskustelun poleemisiksi avauksiksi tai epärealistisiksi vaihtoehdoiksi tulkittavissa olevia aloitteita.

Eräässä aloitteesta hahmotellaan työajan lyhentämistä 32 tuntiin viikossa ilman ansiotason laskua ja toisessa nelipäiväistä työviikkoa.

Sosialidemokraattiset nuoret eli Demarinuoret taas ehdottaa, että peruskoulujen oppilaat käyttäisivät koulupukuja. Järjestön mielestä koulupuvut ovat viimesijainen keino välttää turhaa ”statuskilpailua ja -kukkoilua”.

Nato-eroa ja Suomi-Venäjän-suhteiden liennyttämistäkin vaaditaan yksittäisissä aloitteissa.

Puoluehallitus ei kannata näitäkään esityksiä.

TAMPEREEN puoluekokous ei näillä näkymin sisällä yhtä paljon vaalidraamaa kuin tavallisesti, sillä puheenjohtajavaaliin ja puoluesihteerivaaliin on kumpaankin saatu vain yksi ehdokas.

Antti Lindtman jatkaa puheenjohtajana ja Mikkel Näkkäläjärvi puoluesihteerinä. Kummankin jatkokauden sinettinä voinee pitää SDP:n menestystä vuodentakaisissa kunta- ja aluevaaleissa.

Puolueen säännöt olisivat mahdollistaneet puheenjohtajasta neuvoa-antavan jäsenäänestyksen, joka pidettiin viimeksi Lindtmanin noustessa puheenjohtajaksi. Nyt sellaista ei saatu, koska vastaehdokasta tai -ehdokkaita ei ilmaantunut.

Jostain syntynee silti parranpärinää: varapuheenjohtajista. Vaalitapaakin on esitetty muutettavaksi.

Ehdolla ovat tällä tietoa mukana nykyiset varapuheenjohtajat, kansanedustajat Niina Malm ja Nasima Razmyar sekä kansanedustajat Jani Kokko, Pinja Perholehto ja Juha Viitala.

Jonkinlaista jännitettä syntyi jo aiemmin keväällä siitä, kun istuva varapuheenjohtaja Matias Mäkynen ilmoitti, ettei hae enää jatkoa, vaan kokee parhaimmaksi vaikuttaa jatkossa puoluejohdon ulkopuolella.

Puolueen vasemmistosiipeen määritelty Mäkynen on ollut näkyvästi haastamassa SDP:n muiden nykyjohtajien linjaa.

Ehdokkaista ensimmäinen puheenjohtaja Razmyar lukeutui Mäkysen lailla eduskuntaryhmän ”kapinallisiin” äänestyksessä niin sanotusta käännytyslaista. Ehdokkaista Perholehto on samasta vaalipiiristä kuin Lindtman eli Uudeltamaalta ja Razmyar asuu samassa kaupungissa kuin Näkkäläjärvi eli Helsingissä.

Sattumaa tai ei Raision Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys Voima I ry on esittänyt puoluekokoukselle, että jatkossa puolueen varapuheenjohtajat valittaisiin kukin erillisellä äänestyksellä puolueen puheenjohtajan valintamekanismia vastaavalla käytännöllä.

Yhdistys sanoo aloitteessa pitävänsä mahdollisena, että nykykäytännöllä puolueen puheenjohtaja ja puolueen 1. varapuheenjohtaja ovat eri mieltä puolueen sisällä tehtävistä keskeisistä avauksista tai käsiteltävistä lakihankkeista.

”Tällöin on mahdollista, että puolueen yhdenmukainen viesti, poliittinen eheys tai iskunkestävyys esimerkiksi mediassa voi heikentyä puolueen varapuheenjohtajan sijaistaessa puolueen puheenjohtajaa, mikäli hän on jo linjannut aiemmin näkyvästi vastoin puolueen tai eduskuntaryhmän virallista kantaa”, yhdistys perustelee ketään nimeämättä.

Tällä hetkellä varapuheenjohtajat valitaan yhdessä vaalissa enemmistövaalitapaa käyttäen. Raisiolaisten ehdotus tuskin on menossa läpi puoluekokouksessa, sillä tukea ei herunut ainakaan puoluehallitukselta.

Puoluehallituksen mielestä nykyinen varapuheenjohtajien valintatapa toteuttaa tasapainoisesti edustuksellista demokratiaa, puolueen sisäistä moninaisuutta ja kollektiivista johtamisvastuuta.

TYYPILLISESTI kokousväki yhtyy aloitteiden käsittelyssä puoluehallituksen kantaan, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi vuonna 2020 edustajat yllättivät silloisen puoluejohdon päättämällä kannattaa turkistarhauksen kieltämistä vastoin pohjaesitystä.

Onkin sopivaa, että tämän kevään puoluekokoukseen tuo lisäväriä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto, joka on mukana omalla osastolla. Liiton toiminnanjohtajana toimii kokoomuksen entinen kansanedustaja Marja Tiura.