Kolmikon edellinen kehuttu yhteisteos oli vuonna 2020 Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa saanut Hamlet – rockmusikaali. Kun siinä pääosassa olivat teksti ja musiikki, joihin liike nivoutui, on Macbethissa asetelma käännetty ympäri. Lähtökohtana on liike, ja koreografian lisäksi Saarinen on vastannut nyt kokonaisohjauksesta, Kautto puolestaan näyttelijäntyön ohjauksesta. Myös Baranin uudelleen kääntämä Shakespearen näytelmäteksti on sovitettu nimenomaan liikkeellisen ilmaisun tarpeisii

Tuloksena on jotain aivan uutta. Huikea esitys, joka liikkuu tanssiteoksen ja puhenäytelmän välissä, olematta kumpaakaan niistä.

Liikekieli oli yhtä aikaa sekä itsenäisesti ilmaisevaa ja tapahtumia eteenpäinvievää että tiukasti sidoksissa puheeseen.

Esityksen musiikkija äänimaailma ovat Marko Nybergin käsialaa, mutta sniidenkin asema ja suhde kokonaisuuteen oli uudenlaista. Koreografiaa ei ollut niin kutsutusti tehty musiikkiin, vaikka toki liikkeet seurasivat musiikin rytmiä. Mutta ei äänimaailma myöskään ollut vain tunnelmaa luovaa taustaa. Nybergin musiikki oli kuin äänellinen ympäristö, johon kiinnitti enemmän huomiota oikeastaan vain silloin kun siinä korostui kiihkeä tai uhkaava rytmi.

Voi myös sanoa, että Macbethissa ei ollut lavastusta. Tai oli kyllä, mutta ei missään mielessä perinteistä, sillä se oli tehty lähes yksinomaan valoilla ja valoefekteillä. Mikki Kuntun luomassa upeassa – usein uhkaavan hämärässä, välillä kiihkeästi sykkivässä ja hetkittäin veren punaisessa – valomaailmassa lähes ainoita konkreettisia esineitä olivat katosta putoavat köydet, jotka nekin olivat valokaapeleita.

Nerokkaasti ilmaisun ja tulkinnan välineenä käytettiin myös osaa tanssimatosta ja sitä kiinnittäviä teippejä. Ratkaisu, jota en ainakaan näin käytettynä muista nähneeni koskaan ennen.

Samu-Jussi Kosken yhtä aikaa näyttävä ja eleetön puvustus jatkoi tiukasti esityksen valkoista väriskaalaa, jota musta harkitusti terästi. Pukujen paksusti tikatut liivit toimivat niin sotilaiden sotisopana kuin ylhäisön viittoinakin.

SHAKESPEAREN 1600-LUVUN alussa kirjoittama Macbeth on yksi maailmankirjallisuuden klassisimpia valtaa, vallanhimoa, ihmisen julmuutta ja väkivaltaa käsitteleviä näytelmiä. Sen sisältö ei koskaan vanhene ja aina siihen löydetään uusia näkökulmia ja tulkintamuotoja.

Saarisen, Kauton ja Baranin tulkinnan peruslähtökohtana oli se, ettei varsinaista roolijakoa ole. Macbethin, Lady Macbethin ja muidenkin roolien esittäjät vaihtuivat läpi esityksen, eivätkä ne olleet sidottuja sukupuoleen. Näin henkilöt sekä toisaalta etäännytettiin katsojasta että toisaalta yleismaailmallistettiin. Macbethin ja Lady Macbethin kaikki tunteet vallanhimosta pelkoon ja tuskaan pysyivät vahvoina ja läsnä, mutta katsoja ei voinut jakaa henkilöitä hyviin ja pahoihin ja siten ulkoistaa heidän ajatteluaan itsestään.

Macbethissa ei ole tiukkaa työnjakoa näyttelijöiden ja tanssijoiden välillä, vaan kaikki tekevät kaikkea. Kuvassa vasemmalta Anna Kuusamo, Mikko Lampinen, Emmi Pennanen, Jyrki Mänttäri, David Scarantino ja Saska Pulkkinen.

Näyttämöllä nähtiin kolme TSC:n tanssijaa Mikko Lampinen, Emmi Pennanen ja David Scarantino ja kolme TTT:n näyttelijää, ensi-iltamiehityksessä Anna Kuusamo, Jyrki Mänttäri ja Saska Pulkkinen sekä jonglööri Emil Dahl, jotka yhdessä muodostivat aivan uskomattoman ja erittäin yhtenäisen esiintyjäryhmän. Heistä ei suurimmaksi osaksi pystynyt erottamaan – eikä se ollut tarpeen tai tarkoituskaan – mihin kategoriaan he kuuluivat. Kaikki tekivät kaikkea. Tanssijoita toki käytettiin hieman enemmän tanssillisemmissa osuuksissa ja puheesta vastasivat suurimmaksi osaksi näyttelijät. Milloin kruunua, milloin vallanhimon kuristavaa otetta symboloivia renkaita käsitteli taitavasti enimmäkseen Dahl, mutta myös muut.

Yhtä kaikki, pääpaino oli hengästyttävän upeasti toimineessa ryhmässä, joka oli kuin yksi loistava, moniulokkeinen organismi.

TSC:n ja TTT:n Macbeth on esitys, joka jää mieleen pitkään. Vaikka sen tulkinta ihmismielestä ja maailmasta oli synkkä, itse esitys hienoudessaan ja uutta luovassa muodossaan toi valoa ja iloa katsojan elämään.

Macbethia esitetään Tanssin Talossa 22.3. asti. Esitys siirtyy syksyksi Tampereen Työväen Teatterin suurelle näyttämölle, jossa sen uusintaensi-ilta on 13.9.