Aino Putaalan ja Kirsti Riekkolan käsikirjoitus kertoo neljästä eläimestä ja yhdestä ihmisestä. Aasi, koira, kissa ja kukko ja rosvo aloittavat uutta hyvää elämää, yhdessä ja vaiheittain. Näytelmän kaukaisena – onneksi hyvin, hyvin kaukaisena – taustana toimii Grimmin veljesten kokoelmiin kuuluva satu “Bremenin soittoniekat”. Esitys on kaikilta osiltaan Teatteri Reaktorin omaa työtä. Soittoniekoille tärkeä musiikki on Patrik Kivisen säveltämää. Musiikin rytmi ja toiminnan rytmittely ottavat silloin tällöin lapset mukaansa muitakin innostavalla tavalla. Esityksen ja yleisön välille syntyy virkeä kontakti.

Uudet sävelet hautaavat vanhat valitukset

Näytelmän kaikki henkilöt ovat kriisissä. Aasi (Iida Sahlman) työlästyy isännän hyväksi raatamiseen. Niinpä hän hankkii basson ja päättää perustaa bändin. Koira (Ida Riikonen) tympääntyy mieliksi olemiseen. Hän liittyy aasin yhtyeeseen. Toisten hyvään yhteyteen liittymiseen kannustaa sekin, että itse kukin huomaa itsessään rajoituksia, jotka menettävät yhteistyössä merkityksensä. Kissa (Ella Numminen) huomaa, että on alkanut pelätä hiiriä. Entinen elämä ei käy päinsä, mutta paikka musikanttien itsenäisessä joukossa antaa uuden. Kukko (Kivinen) ei osaa kiekua. Pian käy ilmi, että hän sen sijaan tanssii Ella Nummisen koreografioita ällistyttävän ilmaisuvoimaisesti.

Kriisit ratkaistaan, kun ei jäädä ruikuttamaan. Ratkaisu estää entisen elämän jatkamisen. Uutta tehdään sivullisia ilahduttavalla tavalla yhdessä. Innovatiivisuuden ihaileminen, optimismin korostaminen ja yhteisöllisyyden ylistäminen eivät ole tänä päivänä maassamme erityisen harvinaisia harrastuksia. Aika usein ne pannaan toimeen opettavaisessa ja tekopyhässä hengessä, mutta Reaktorin rytmiäisten esityksessä ideologisesta lörpöttelystä ei kuulu pihaustakaan. Meiningin rehellisyys on siinä, että näyttelijtä tekevät, eivät maanittele. Tekemisen melskeessä on ehditty ajatella lapsia ja heidän itsenäisen ajattelun halujaan. Tuloksena on lennokas, värikäs, energisesti ja energisoivasti mukaansa tempaava, kaikessa reippaudessaan sydämellisen ajattelevaisia hetkiä salliva esitys.

Tahdikas huumori voittaa sadun kauhut

Grimmin veljekset eivät varjelleet lapsia elämän julmuudelta. Bremenin soittoniekat on kauhistuttava, kummallinen ja nykyään myös irvokkaalla tavalla ajankohtainen satu. Eläinten omistajat päättivät tappaa eläimensä. Eläimet pakenivat Bremeniä kohti. Matkalla yhytettiin talo, jossa roistot ruokailivat. Eläimet ajoivat roistot pois sillä perusteella, että nämä olivat roistoja, ja rosvosivat rosvojen ruoat tuolla samalla oikeutuksella. Sen pituinen se.

Sanotaan, että kotieläinten tappaminen oli tuohon aikaan ihan luonnollista. Sitä se ei ollut. Se, joka on kuullut maalaislapsien muisteluja elämästä tiloilla, joiden eläimet tapettiin, tietävät muuta. Patriarkaatin Jumalat tekivät töitä kasvissyöjä Kainin ja teurastaja Abelin päivistä asti saadakseen ihmiset tappamaan eläimiä ja toisiaan. Eläinten tappamisesta tuli tunnotonta teollisuutta vasta 1950-luvun jälkeen, kun lihan syöminen muuttui maailman hyvinvointivaltioissa totaaliseksi hulluudeksi. Nykyään maaeläimiä tapetaan 65 miljardia yksilöä vuodessa. Maapallo on muuttunut ihmisen epäterveellisten ruokatottumusten takia kauhun ja kivun täyttämäksi teurastamoksi.

Reaktori sivuuttaa Grimmien sadun lähtökohdan lastenesityksessään kokonaan. Siinä se tekee minun mielestäni oikein.

Roistoja hoidellaan 2000-luvun alun maailmassa grimmiläiseen malliin, mutta Reaktorissa roistot saavat asiallisen kohtelun. Rosvo (Jani Hämäläinen) perustelee uranvalintaansa taitavasti. Rosvoilu tuo tullessaan kalleuksia. Hänellä on työssään hyvät perinteet; isä oli rosvo, ja samoin mummo, ja täti… Toisaalta tuntuu houkuttelevalta tehdä uutta. Ja kun eläinten orkesterista puuttuu vokalisti, niin rosvo liittyy joukkoon. Päätös ei ole hullumpi, sillä myös hänellä on oikein hyvä ääni. Bändin periaate lujittuu. Jos vanha tapa on huono, niin keksitään parempi.

Reaktori noudattaa omaa periaatettaan tarjoamalla vapaaehtoistyönä tehdyn, kalleuksia kahmimattoman, ilmaista iloa ihmisille antavan esityksen. Toivottavasti he saavat paljon iloa itselleenkin.

Seuraavat näytökset 25.7. klo 17, 27.7. klo 17, 3.8. klo 17, 5.8. klo 15. Esityksiä on myös Kanta-Teiskon Nuorisoseuran kesäteatterissa, Padasjoen kesäteatterissa sekä Kaunismäen latoteatterissa Vilppulassa.