Teatteri ja Tanssi
27.9.2022 15:33 ・ Päivitetty: 27.9.2022 15:33
Teatteriarvio: Järjen hedelmissä kontrolli vie elintilaa nautinnolta – Saara Turusen trilogian päätösosa fokusoituu naisen kehon hallintaan
”Ei saa olla eläin. Pitää olla ihminen”, ojentaa Pirkko Hämäläisen esittämä naishahmo Anssi Niemen näyttelemää nuorta tyttöä, jonka kasvot ovat suklaalevitteessä ahnaan herkuttelun jäljiltä.
Kohtaus tiivistyy lukuohjeeksi Saara Turusen tuoreimpaan ohjaukseen Järjen hedelmät, joka keskittyy järjen ja ruumiin vastanapaisuudelle. Mitä tapahtuu ihmiselle, kun ruumiillisuus kielletään?
Turusen näytelmätrilogian kaksi edellistä osaa Tavallisuuden aave (2016) ja Medusan huone (2019) nähtiin niin ikään Q-teatterissa ja olivat molemmat kiiteltyjä teatteriteoksia, joista jälkimmäinen palkittiin myös Lea-näytelmäkirjallisuuspalkinnolla.
Järjen hedelmät on paitsi isomman kokonaisuuden viimeinen pala, se on myös Turusen eräänlainen teatterin näyttämölle siirtynyt jatkotutkielma hänen tuoreimmasta romaanistaan Järjettömiä asioita (2021).
NÄYTELMÄN YTIMESSÄ on katkos järjen ja ruumiin välillä. Minne tunteet ja nautinto pakenevat, kun ihminen on kadottanut otteensa kehollisuudestaan? Esityksessä järjen ja ruumiin väliin – nautinnon tilalle – ovat pesiytyneet kontrolli ja kuri.
Ihmisen halu hallita elämää näyttäytyy epätoivoisena kujanjuoksuna. Kaaosta pakenevan ihmisen kontrollin tarve siirtyy Järjen hedelmissä järjettömiin asioihin. Elämänsä lankoja tiukasti kiinni pitävä Hämäläisen esittämä nainen ompelee vimmatusti ja neuvoo pakonomaisesti Ylermi Rajamaan esittämää miesoletettua silittämisessä. Kuinka absurdia, kuinka tunnistettavaa.
Q-teatteri
Saara Turunen: Järjen hedelmät
Ohjaus Saara Turunen – Lavastus Milja Aho – Puvustus Roosa Marttiini – ValotAda Halonen – Äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä – Koreografi Janina Rajakangas – Maskeeraus Kaisu Hölttä – Lavalla Pirkko Hämäläinen, Katja Küttner, Anssi Niemi, Ylermi Rajamaa, Kreeta Salminen
Järjen hedelmät jatkaa trilogian aiemmista osista tuttua esittämisen tapaa. Kokonaisuus säilyy fragmentaarisena, puhetta on vähän ja ne vähäisetkin repliikit tippuvat näyttelijöiden suusta näyttämölle hallitusti. Sanojen puuttuessa kohtausten intensiivisyyden tasoa säätää osaltaan onnistuneesti Tuuli Kyttälän äänisuunnittelu.
Milja Ahon lavastuksessa Q-teatterin lavalle on noussut jälleen tarkoituksellisen ankea ja riisuttu huonenäkymä ja sen huuhdotut pastellin sävyt, joita Roosa Marttiini toistaa pukusuunnittelussaan. Näyttämökieli tuo edelleen mieleen muun muassa ruotsalaisen ohjaaja Roy Anderssonin elokuvien tyylitellyn muotokielen.
Järjen hedelmien kontrollin kuvastossa näyttäytyy erityisesti naisen kehon kohtaama, eri tavoin ympäristöstä tuleva hallinnan tarve. Turunen sanoo käsiohjelmassa ajattelevansa, että naiselta odotetaan samaan aikaan kahta asiaa; ruumiin kieltämistä ja sen juhlimista.
Kurinpito kohdistuu niin naisen ulkonäköön ja kehoon kuin naisen seksuaalisuuteenkin. Kreeta Salmisen naishahmo kilpailee epätoivoisesti aviomiehensä huomiosta bittiavaruudessa elävän eroottisen tanssijan kanssa, jonka Anssi Niemi taitavasti kehollistaa. Niemen yltiö-överi tanssijahahmo naurattaa mutta kohtauksessa on samalla jotain surumielistä.
HENKILÖKOHTAISIMMILLAAN Järjen hedelmät tuntuu olevan Katja Küttnerin esittämän kirjailijahahmon kohdalla, joka kamppailee uran ja lapsettomuuden välillä. Küttnerin mukana kulkee sattumanvaraisesti saatu tikittävä munakello, joka seuraa häntä pahaenteisesti kaikkialle samalla kun ympärillä liuta muita äitejä seuraa katseellaan ja pitelee syleissään omia jälkeläisiään. Küttner lausuu esityksessä myös monologin, joka rikkoo tyyliltään esityksen muuten tiukkaa ilmaisua.
Kontrollia ja sen vaikutusta ihmiseen käsitellään esityksessä monilla eri tavoin mutta – ehkä hieman yllättäen – myös melko totuttuja, ilmeisiäkin reittejä. Esiin nousevat kristinuskon ihmisiin luoma ikiaikainen kuri ja järjestys sekä kehon hallinta urheilulla ja syömisen hillitsemisellä.
Järjen hedelmät on saanut nimeensä innoituksen John Steinbeckin kuuluisasta Vihan hedelmät -romaanista. Kun Steinbeckillä kapitalismi repii ihmistä irti luonnosta ja maasta, Turusella ihmisen kontrollin tarve irrottaa tätä omasta kehostaan ja tunteistaan. Ruumiillisuudesta etääntyessä myös kuolema on läsnä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.