Teatteri ja Tanssi
11.12.2019 10:53 ・ Päivitetty: 11.12.2019 11:57
Teatteriarvio: Kaarinaa odotellessa – ja odottavan aika käy Willensaunassa pitkäksi
“Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen, /nimeltään Kaarina. /Perhot kirjosiivet kiertää kilvaten, / miss´ on hän, Kaarina.”
Propagandaässä Pallen alias Reino Palmrothin suomeksi Kaarina-nimisenä sanoittama Wehrmachtin marssilaulu Erika nousi kummasti mieleeni Kansallisteatterin Willensaunassa. Niin pontevasti siellä nähtävässä Kartta-esityksessä kaivataan myyttistä Kaarinaa. Hänet toisin saatellaan multiin jo alkukohtauksissa, mutta sitä kovemmin jatkossa vaan kaivataan.
Erään roolihenkilön repliikki kuuluu: “Mihin me oikeastaan pyritään?” Perusteltu kysymys. Eikä Minna Nurmelinin kirjoittama ja ohjaama näytelmä siihen oikein anna vastausta.
Suomen Kansallisteatteri, Willensauna
Minna Nurmelin: Kartta
Ohjaus Minna Nurmelin – Lavastus Maiju Loukola – Puvut Auli Turtiainen – Valot Aslak Sandström – Videot Ida Järvinen ja Matias Koivuniemi – Äänisuunnittelu Jani Peltola – Rooleissa Maria Kuusiluoma, Pirjö Määttä, Harri Nousiainen, Ilja Peltonen, Sari Puumalainen, Kreeta Salminen
Pallen rinnalla Kaarinan kaipuu toi mieleen myös Samuel Beckettin ja Huomenna hän tulee -klassikon. Waiting for Kaarina voisi olla kelpo myyntinimi, jos Karttaa ruvettaisiin kauppaamaan maailmalle. Vähän samalla tavalla epärationaalista on kuuden Kaarinan lähipiiriin kuuluneen ystävän odottelu. Sekä siinä vaiheessa, kun Kaarinan oletetaan vielä olevan olemassa ja myös silloin, kun tiedetään hänen jo kuolleen. Silloin aletaan odottaa vastausta kysymykseen “Mikä oli Kaarinan henkinen perintö?” Vastauksesen etsiminen alkaa siinä vaiheessa saada satiirisia mittoja. Beckettin vangitsevuudesta jäädään kuitenkin kauas. Näissä roolihahmoissa ei vain ole samaa imua, samaa kätkettyä sydämellisyyttä kuin Beckettin Didissä ja Gogossa.
Ihmisiä vai kyborgeja?
Jos Nurmelinin komediaksi määrittyvä näytelmä ei avaa sen poissaolevan keskushenkilön minuutta, niin eivät kovin eläviksi tule tämän kuusi ystävääkään. Esityksen alkupuolella mietiskelin, ovatko Willensaunan näyttämöllä jonkinlaisissa Star Trek -henkisissä asuissa haahuilevat hahmot ihmisiä vai kyborgeja. Sen verran heistä alkaa ajan kanssa paljastua tunteita ja muita inhimillisyyksiä, että heidät lopulta ihmisiksi tunnistaa. Kuitenkin sen verran vähän, ettei katsojan ole helppo kehenkään heistä kiinnittyä saati kiintyä.
Porukassa ei tässä tapauksessa tiivisty tyhmyys vaan päättämättömyys, ja se käy välillä hermoille. Sakin jahkailu talloo alleen ne siemenet, joita Nurmelinin tekstissä olisi itämisvalmiina. Satiiri ajasta, jossa ihmiset ovat niin kiireisiä, keskittymiskyvyttömiä ja pinnallisia, etteivät kykene edes surutyöhön puhumattakaan, että pystyisivät järkeenkäyvästi hahmottamaan edesmenneen ystävänsä merkityksen yhteisölle ja kullekin sen jäsenelle erikseen – sitä Kartta voisi olla ja väläyksittäin onkin.. Mutta enimmäkseen se nimellään ironisoiden tyytyy näyttämään, kuinka ollaan hukassa.
“Kaarina oli aito kosmopoliitti, osasi pysähtyä, osasi yksinkertasesti olla ja elää, pysyä liikkeessä”, intoutuu ystäväkuusikon raivostuttavan pragmaattinen Tero (Harri Nousiainen) kuvaamaan Kaarinan ympäristöönsä lähettämää säteilyä. Voi, kun tuollainen hahmo olisikin ollut näyttämöllä. Nyt siellä lähinnä pysähdytään. Kun liikutaan, se on pitkälti päämäärätöntä säntäilyä.
Scifistinen ulottuvuus nousee ajatuksiin myös esityksen visuaalisesta ylöspanosta. Videosuunnittelusta vastaavien Ida Järvisen ja Matias Koivuniemen kuvamaailma tuo nyt vähän pienemmässä mittakaavassa mieleen 1970-luvun Pink Floydin livespektaakkelit, joiden futuristiset filmivyöryt pistivät katsojat haukkomaan henkeään. Nykytekniikalla samanlaiset tehot saadaan aikaan paljon pienemmällä vaivalla, joten psykdeelises-geometriset videoajot eivät säväytä enää ihan samaan malliin. Hienoja näkymiä Willensaunassa silti on tarjolla.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.