Syyrian konflikti on varmasti yksi aikamme suurimmista humanitaarisista kriiseistä. Miljoonia ihmisiä on joutunut vuosien saatossa pakenemaan sodan jaloista ja jättämään kotinsa. Mediasta puskevien juttujen virta maasta suurvaltojen pelinappulana ja taistelutantereena on ollut vuolas. Ohjaaja Jussi Lehtoselta ja käsikirjoittaja Kati Kaartiselta nähtiin Kansallisteatterissa muutama vuosi takaperin pakolaisuuden ja kodin tematiikan ympärille rakentunut teos Toinen koti. Aiheen parissa työpari jatkaa nytkin Omapohjassa kantaesitetyllä Undocumented Love -esityksellä, jonka keskiöön nousevat tarinat ihmisen oikeudesta olemassaoloon sekä kysymykset identiteetistä.

Ote on vahvasti dokumentaarinen. Kuten Toisessa kodissa, niin myös Undocumented Love -esityksessä Lehtonen ja Kaartinen ovat tehneet valtavan taustatyön. Esitykseen on haastateltu pakolaistaustaisia ihmisiä Suomen lisäksi Serbiassa, Englannissa, Libanonissa ja Turkissa. Työryhmä on myös järjestänyt työpajoja pakolaislapsille. Viidestä esiintyjästä kaksi on kotoisin Syyriasta, kaksi Suomesta ja yksi Irakista.

Katsomo on rakennettu mustan tilan pohjalle ja asemoitu ympäröimään tummiin pukeutuneita esiintyjiä. Tunnelma yhdessä jaetusta hetkestä, kokoontumisesta tarinoiden äärelle on vahva. Viisi esiintyjää, viisi viestintuojaa kohtaloista kriisin alla. Tarinoiden vaikuttavuutta lisää näyttelijöiden ilmaisun vähäeleisyys. Asiat kerrotaan suoraan ja säästelemättä. Yksi esityksen koskettavimmista hetkistä nähdään, kun näyttelijä Bakr Hasan nostaa kuollutta isäänsä hiekkamontusta.

Näkymiä uutisvirran takaa

Undocumented Love fokusoituu henkilökohtaiseen uutisvirran takana. Suurvaltapolitiikka ja öljyn ympärille kietoutuva valtataistelu jylläävät kyllä taustalla mutta lähempänä on ennemminkin ihmisen kokemus tästä kaikesta. Miten karua on, kun paenneet joutuvat sinnittelemään radiosta heikolla signaalilla tulevien uutisten varassa, joiden epäselvyys ajaa odotuksen tilaan, eteenpäin menon sijasta.

Esitys jakautuu kolmeen osaan, jossa tarinankerronta yhdistyy fyysisen teatterin keinoihin ja sirkukseen. Tarinat ovat irrallisia toisistaan mutta kertovat samaa tarinaa ihmisten hädästä kaoottisessa tilanteessa. Tietynlaisena comic reliefinä esityksessä nähdään klovni Mohammad Manlan ja sirkustaiteilija Kalle Lehdon taidokas klovneriaosio, joka onnistuu naurattamaan näyttämällä vakavan aiheen absurdissa valossa öljykanistereineen ja sammuvine valoineen.

Esityksen voima pohjaa henkilökohtaiseen. Tästä huolimatta esiintyjäjoukon kotimaisten näyttelijöiden näkokulmat tuntuvat osin irrallisilta esityksen muusta sisällöstä, vaikka muodostavatkin kontrastin, peilaavan taustan aiheelle.

Undocumented Love tuo esille myös vainon monet motiivit seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittiseen aktiivisuuteen. Taiteilijana toimiminenkaan ei aina ole itsestäänselvyys, mikä voimistaa esityksen humaania sanomaa.