Uusi sulka Suosalon hattuun on nuoren polven brittikirjailija Duncan Macmillanin näytelmä “Parasta elämässä” (Every Brilliant Thing, 2013). Monologi sai ensi-iltansa Turun kaupunginteatterissa, jossa se on nähtävänä tämän kevään. Sitten Suosalo lähtee kiertämään esityksen kanssa ympäri Suomea.

Näytelmässä seurataan yhden miehen tarinaa, joka alkaa siitä, kun 7-vuotiaan pojan äiti yrittää ensimmäisen kerran itsemurhaa. Tämän jälkeen poika päättää piristää äitiään listaamalla kaikki asiat, joiden takia elämä on elämisen arvoista. Lapsen maailmassa niitä ovat muun muassa aurinko, jäätelö ja raidalliset asiat. Lista kulkee pojan mukana hänen aikuistuessaan, lähtiessään opiskelemaan, mennessään naimisiin. Samalla ilon aiheet muuttuvat abstraktimmeiksi, kuten kohta 1007: “Se, että joskus löytyy laulu, joka täydellisesti vastaa sun tunteita”.

Ennakko-odotus näytelmästä, jossa yleisö on osa esitystä, on usein, että nyt tulee kiusallisia hetkiä. Turun kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä homma sujuu kuitenkin todella vaivaannuttamatta.

Yleisöä on sijoitettu katsomon lisäksi näyttämölle. Suosalon hahmon listan kohtia on jaettu katsojille,  ja Suosalon huudellessa numeroita yleisön joukosta kuuluu ympäriinsä näitä parhaita asioita. Yleisö on alusta asti mukana ja heittäytyy uskaliaasti.

Suosalo myös nappaa yleisöstä hahmoja kohtauksiin, kuten isäksi, professoriksi tai vaimoksi. Olisi mielenkiintoista nähdä toinen esitys eri yleisöllä ja seurata, miten Suosalo mukautuu erilaisten roolisuoritusten keskellä.

Miksi tunnelma ei ole kiusallinen? Syynä on yksinjertaisesti  Martti Suosalo ja hänen karismansa. Hänen läsnäolonsa sekä pienet, mutta tehokkaat eleet imaisevat mukaansa. Tuntuu kuin Suosalo olisi oma itsensä, koska hän ei esittämällä esitä kertojaa.

On vaikeaa nimetä kovin monta muuta suomalaista näyttelijää, joka  hallitsisi näin hyvin puolitoistatuntisen monologin ja pitäisi yleisön jatkuvasti hyvällä tavalla varpaillaan.

Vihlovaa komediaa

Vaikka Duncan Macmillanin tyyli on vahvasti komediaa, päähenkilön äidin masennusta käsitellään onnistuneesti. Pojan reaktiot itsetuhoiseen äitiinsä tulevat esiin pienillä viittauksilla, jotka kuitenkin vihlaisevat. Ainoastaan näytelmän loppu lässähtää ja tuntuu jäävän liian avoimeksi.

Ohjaaja Pentti Kotkaniemi on suomentanut Parasta elämässä -näytelmän onnistuneesti. Eikä näytelmässä voida välttyä “Bonalle” tyypillisistä pitkitetyistä hassuttelukohtauksista.

Musiikki kuljettaa tarinaa vahvasti. Päähenkilön listan 1007. kohta tiivistää monen hersyvän hetken. Esityksessä kuullaan amerikkalaista jazzia kuin myös Suosalon laulattamana Seija Simolan La Maritza.

Martti Suosalo on kertonut haastattelussa, kuinka näytelmän harjoitusten aikana hän on pohtinut myös oman elämänsä pieniä, hyviä asioita. Samat ajatukset alkavat pyöriä katsojallakin, ja teatterista poistuu mieli hyvin kylläisenä.

Ellinoora Sandell