Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Teatteriarvio: Näkyväksi tehdyt äänet – Terhi Panula selvittää komeasti Jean Cocteaun heittämän haasteen

Jean Cocteau oli aikansa etusivujulkkis Ranskassa. Hän ei kuitenkaan kohautellut kohauttamisen vuoksi, vaan epäsovinnaisuuttaan. Hän oli homoseksuaali ja oopiumiaddikti, mutta ennen kaikkea hän ei suostunut ei taiteilijana alistumaan mihinkään kaanoneihin tai genrerajoihin. Hän rakasti mytologioita ja niiden taivuttamista tahtoonsa. Hän oli surrealismin ensiairueita, mikä näkyi niin hänen kirjoissaan, näytelmissään, piirroksissaan kuin elokuvissakin.

Rolf Bamberg

Demokraatti

Kaikkeen tuohon nähden hänen näytelmänsä Ihmisen ääni on yllättävän selkeälinjainen erodraama. Se kuitenkin  erottuu muodoltaan monista kaltaisistaan. Se on näennäisesti  erään naisen, jonka historiaa meille ei sen enempiä valoteta, viimeinen puhelinkeskustelu toisen naisen matkaan lähteneen miehensä kanssa. Kyse on monologista, mutta hyvin dialogisesta sellaisesta.

Vaikka näemme näyttämöllä vain yhden ihmisen ja kuulemme vain yhtä ääntä, käytävä keskustelu on polyfonisempi. Naisen tempoleva puhelu tuo näkyväksi myös hänen keskustelukumppaninsa, sen menetetyn rakkaansa sekä hänen omat sisäiset äänensä, demoninsa ja unimaailmansa kuvajaiset. Keittoa hämmentää lisäksi kylmään todellisuuteen palauttava ääni, puhelunvälittäjä – puhelinteknologian hämärässä keskiajassa kun ollaan. Kaikkien heidän äänensä me näemme, päähenkilön myös kuulemme.

Terhi Panula ui säväyttävän syvälle

Cocteaun näytelmä on esittäjälleen erittäin vaativa. Liekö kirjoittaja heittäytynyt vähän pirulliseksi, sillä hän on joskus kertonut kirjoittaneensa Ihmisen äänen kuittaukseksi näytelmiään esittäneille näyttelijättärille, jotka valittivat hänen tekstiensä olevan liian sisäänpäinkääntyneitä ja ohjaajan hallitsemiksi tarkoitettuja: näyttelijät eivät pääse niissä kylliksi esittelemään taitojaan.

TEATTERI
Suomen Kansallisteatteri, Omapohja
Jean Cocteau: Ihmisen ääni

Suomennos Reita Lounatvuori – Ohjaus, lavastus ja pukusuunnittelu Charles Gonzales – Dramaturgi Eva Buchwald – Naamiointi Anna Pelkonen – Videototeutus Winnie Productions (Pariisi) – Näyttämöllä Terhi Panula

“Tässä teille nyt sitten olisi sitä näyteltävää, haastetta” on Cocteau ehkä tuumannut…

Ihmisen ääni on tuolloin 1930-luvun alussa kirjoitettu suoraan tuon tähtinäyttelijän Berthe Bovyn esitettäväksi. Kansallisteatterin vuoden 2019  Cocteau-tulkinnassa ollaan siinä mielessä kiinni jatkumossa, että ranskalaisohjaaja Charles Gonzales on räätälöinyt uuden  toteutuksen jo aiemminkin ohjaamastaan monologista nimenomaan sen esittävälle Terhi Panulalle, johon on tutustunut tämän Ranskan-vierailuilla.

Se näkyy ja kuuluu. Panula on  syvällä vaikeassa roolissa. Ei riitä, että siinä on puhetta paljon, vaan kaikki tauotkin ovat äärimmäisen merkityksellisiä. Rytmi pitää säilyttää sekunnin tarkkana. Vaikka Panula suomea etupäässä puhuukin, hän on roolissa niin kiinni, että puhuu samaa kieltä kuin Cocteaun 1930-luvun nainen,  hengittää samaa ilmaa, kärsii samaa epätoivoa kuin tuo hyljätty. Hän on se nainen! Jos Panula olisi elänyt Cocteaun aikaan, ehkä tuo visionääri olisi kirjoittanut monolginsa hänelle.

Panulan ansioksi on luetteva sekin, että hän pitää Omapohja-näyttämön tunnelman intensiivisenä silloinkin, kun Ihmisen ääni on vain sitä itseään. Eli ääntä äänen, puhetta puheen, taidetta taiteen vuoksi. Siinä mielessä Cocteaun kirjoittamalla monologilla on oman aikansa taakkaa hartoillaan, että nykydraamalta, oli se sitten yksin-, kaksin- tai joukkopuhelua, on tottunut odottamaan kouriintuntuvampaa sisältöä. Ihmisen äänessä on hetkensä, jolloin ei oikein liikuta mihinkään, pyöritään vain jossain toden ja kirjailijan rakastamien unenomaisten maailmojen välitiloissa.

Gonzalesin toteutuksessa niitä visualisoidaan muun muassa klipeillä Cocteaun tunnertuimmasta elokuvaohjauksesta Kaunotar ja hirviö (1946). Ratkaisu on vaikuttava jopa Omapohjan minimalistissa puitteissa, vaikka ei monologitekstin sisältöä juuri rikastakaan.

Sen tekee kaikkialle ulottuvalla läsnäolollaan yksin Panula.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE