Teatteri ja Tanssi
26.8.2021 13:04 ・ Päivitetty: 26.8.2021 13:05
Teatteriarvio: Open Road Show on riehakas, nykyisyyttä läheltä liippaava dystopia kulttuurin ja taiteen merkityksestä
Teatterisyksy alkoi toiveikkaana Teatteri Avoimissa Ovissa, kun Open Road Show sai vihdoin ensi-iltansa, alun perinhän esityksen oli tarkoitus nähdä päivänvalo jo vuosi sitten syksyllä. Koronarajoitusten pakottamana esityskautta on kuitenkin jouduttu siirtämään jo useampaan otteeseen.
Hanna Kirjavaisen ohjaama Open Road Show perustuu yhdysvaltalaisen Steve Tesichin draamaan On the Open Road (1992). Tarina kuvaa kahden ihmisen matkaa halki sotien tuhoaman maan ja yhteiskunnan kohti myyttistä Vapaiden Valtiota, joka tarjoaisi tietynlaisen pelastuksen post-apokalyptiselta todellisuudelta. Tämä maailmanlopun road trip on myös matka moraalisten kysymysten ja valintojen äärelle.
TEATTERI
Teatteri Avoimet Ovet
Steve Tesich: Open Road Show
Sovitus ja ohjaus Hanna Kirjavainen – Skenografia Ia Ensterä – Valosuunnittelu Jere Kolehmainen – Äänisuunnittelu ja sävellys Juuso Voltti – Rooleissa Minna Kivelä ja Tiina Weckström
Minna Kivelä ja Tiina Weckström ovat esityksen traagisen hupaisa parivaljakko, joiden tiet törmäävät, kun Weckströmin hahmo Al pestaa Kivelän esittämän Enkelin työntämään tavarakärryä, joka on täynnä matkan varrelta löytyneitä taideaarteita. Tätä ihmiskunnan sivistyksen jäämistöä olisi tarkoitus käyttää sisäänpääsylippuna Vapaiden Valtion tarjoamaan turvaan. Yhteentörmäys esityksessä tapahtuu ennen kaikkea kahden erilaisen ihmisen välillä. Kaksikko joutuu matkan aikana punnitsemaan paitsi arvojaan mutta kohtaamaan myös itsensä. Esitys pohjaa paljolti Kivelän ja Weckströmin väliselle kemialle ja keskusteluille. Komedianäyttelijänä tunnetuksi tulleen Kivelän riehakas ja lapsenomainen Enkeli saa vastapainon kokeneen Weckströmin vakaan varmasta ja maadoittuneesta Alista.
Esityksessä korostuu matkan tekeminen kohti jonkinlaista parempaa tilaa ja helpotusta, mutta myös epätietoisuus tulevasta. Kuinka suuren turvan ympärille kasattu henkinen pääoma lopulta antaa, jos yhteiskunta ympäriltä on murentunut? Miten ihminen lopulta kestää, kun tavoite on vain selviytyä? Yhtymäkohdat löytyvät selvästi myös nykyisyydestämme. Vaikka lavalla nähdäänkin dystopia, liippaa se yllättävänkin läheltä tämän päivän todellisuutta. Koko esityksen tarina näyttäytyy myös jonkinlaisena leikkinä, jota vahvistaa Kivelän ja Weckströmin näyttelemät jumalat, joille maailma näyttäytyy yläpuolelta pienoismallina, jossa Al ja Enkeli sekä heitä ympäröivät ihmiskasat ovat lähinnä kevyitä pelinappuloita.
Esityksen hiekan ja harmaan sävyjä toistava visuaalinen ilme tuo mieleen Geroge Millerin Mad Max – elokuvat. Vaikka Avointen Ovien näyttämö on pieni, on lavast Ia Ensterajaä saanut luotua yhdessä valosuunnitteljia Jere Kolehmaisen kanssa vaikutelman ympärillä loputtomasti levittäytyvästä autiomaasta, jossa ihmiset tarraavat kulutustavaraan kuolleenakin. Kuvaa täydentää Juuso Voltin hallittu äänisuunnittelu ja sävellystyö.
Kulttuurin ja taiteen merkitys ihmiskunnalle, kristillisjuutalainen traditio ja ihmisen läheisyyden kaipuu… Open Road Show on esityksenä karnevalistinen musta komedia, jossa viittauksia tapahtuu moneen suuntaan. Esitys kasvaa ja kerää huimiakin kierroksia loppua kohden, kysyen myös katsojalta kykyä heittäytyä esityksen viittauksien myllyyn.
Alle kahteenkymmeneen henkilöön supistetun yleisön pitkään jatkuneet taputukset, esityksen loputtua kertoivat harvaäänisellä kaiullaan kulttuurin karusta tilanteesta myös nykytodellisuudessamme. Jonkinlaista kauhukuvaa siis tämäkin.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.