Manaushenkinen otsikko monologista ties mihin sfääreihin kasvavassa ruotsalasen Iggy Malmborgin yhden miehen teatteriesityksessä Satan tulee esittäjänsä lapsuudesta. Uskovaisen kodin ilmapiirissä varttunut poika oppi kavahtamaan sielunvihollista, mutta kääntyessään teininä kaverinsa vaikutuksesta ateistiksi hän pyrki löytämääm sisäisen saatanansa. Joksikin sellaisiksi kaverukset Iggy ja Adam päättivät ryhtyä tullakseen huomatuiksi ja kavahdetuiksi. Eli saadakseen ystäviä ja vaikutusvaltaa, mikä keinoja ajatellen kuulostaa aika risiriitaiselta.

Pahana oleminen otti Iggyllä kuitenkin fyysisesti koville. Hän näet kärsi syndroomasta, joka aiheuttaa heikotusta aina, kun teki tai edes aikoi tehdä väkivaltaa. Paha olla pahana, jos voi pahoin.

Riddarhyttan-Malmö-Berliini. Siinä Iggyn reittikartta nuoruuden vaellusvuosilta, kun hän etsi tarkoitusta elämäänsä.

Tie, joka lopulta on tuonut Tampereen Teatterikesään.

TAMPEREEN YLIOPISTON Teatterimontun mustassa boksissa mustalla taittotuolilla istuva Iggy Malmborg tarkkailee hetken meitä katsojia, ja alkaa sitten kertoa kuuteen lukuun jaettua tarinaansa. Aluksi se tuntuu aika tavalliselta pienen, kaivosteollisuuden loputtua entisestään kuihtuneen kaivoskaupungin pojan kasvutarinalta. Sen käänteistä on kuitenkin keskushenkilön Malmöön muuttamisen jälkeiseltä ajalta paras olla spoilausvaaran vuoksi sen enempiä aukomatta.

Sen voi todeta, että Iggyn tarina ei ole korostetun hauska. Se ei ole stand upia. Ei se missään nimessä tylsäkään ole. Se on vähän niin kuin medium, tiettyyn pisteeseen asti. Kertoja heittelee muutamia sarkasmeja ja henkilökohtaisia paljastuksia, mutta pitäytyy pitkään arkisessa poljennossa.

Hetkeksi hän rikkoo rytmiä puhjetessaan lujiin kierroksiin yltyvään lauluun. Se on kansanviisu Hårgalåten, joka Suomessakin tunnetaan: ”On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa/ siellä saanut olen tuntea talven tuiskutuulen sekä kesän lämpöisen – – -”

Pakko sanoa, että Malmborgin livetulkinta hakkaa särmikkyydessä ja myös tekstin tunnelmilla esimerkiksi Esko Rahkosen levytysversion sata-nolla.

Sama laulu kuullaan vielä ihan esityksen lopussa, kuoron hyräilemänä, arvoituksellisempana. Monta muutakin arvoitusta loppukiihdytyksessä sekä asetetaan että ratkaistaan. Muun muassa se, miksi esityksen tekijätietoihin on nimetty koreografi. Sen voi sanoa, että Malmborgin esitys tarjoaa jätte kivan yllätysten kimaran.

JÄIN ESITYKSEN jälkeen miettimään, että tähänkö on tultu: ruotsalainen näyttelijä vetämässä suomalaisella teatterifestivaalilla yhden miehen esitystä englanniksi suomeksi tekstitettynä. Olisiko Malmborgin saaga tullut tuhdimmin läpi, jos hän olisi voinut esittää sen äidinkielellään. Vai mennyt kielimuurin takia enemmän ohi niin kakskielisessä maassa ollaankin.

No, toki ymmärrän, että näimme Satanin festivaaliversion, ei Malmborg sitä ollut tätä esitystä varten englannintanut. Ja onhan se Teatterikesän kontekstissa sikäli paikallaan, että tokihan Tampereen katsomoissa on teatteri-ihmisiä monista maista.

Suomalaiseen tekstitykseen sisältyi muuten hauska koukku: Malmborg sai (eli oli saavinaan) yskänpuuskan, ja hänen rykiessään käännös juoksi hänen selkänsä takana näyttötaululla kaiken aikaa. No nytkö tapahtui se livetekstityksen helmasynti, rytmin sekoaminen? No hätä, Malmborg tokeni, pyysi anteeksi ja jatkoi stooriaan tasan siitä paikasta, jossa suomi-tekstitys sillä hetkellä oli etenemässä.

Meitä oli vedätetty. Eikä viimeistä kertaa tässä esityksessä.

Jos Iggy Malmoborg monologeineen sattuu kohdalle maailmalla kiertäessänne, älkää missatko. Tämä meille tutuissa ruotsalaisissa tv-sarjoissakin kuten Wallanderissa ja Sillassa pikkurooleissa uransa alkupuolella vilahdellut näyttelijä on kiertänyt soolollaan pitkin Eurooppaa jo 15 vuoden aikana, joten varmaan tilaisuuksia kohtaamisiin tulee jatkossakin. Toivottavasti Suomen-vierailujakin.