Kuinka monella maailman pääkaupungilla on edes mahdollisuus kilpailla Helsingin kanssa? Meillä kun pääsee nauttimaan paitsi erinomaisista, kohtuuhintaisista joukkoliikenneyhteyksistä myös laadukkaista peruspalveluista joka puolella kaupunkia.

Helsingissä on noin 120 peruskoulua, ja jokaisessa niissä loistaa ylpeyden aiheena suomalainen koulutus. Harvassa pääkaupungissa luonnon ja lähiliikuntapaikkojen saavutettavuus on yhtä laajaa ja tasapuolista kaikilla asuinalueilla.

Helsingillä on kaikki edellytykset nousta Euroopan parhaaksi pääkaupungiksi.

Osittain alueellinen eriytyminen on luonnollinen ja hyväksyttävä ilmiö. Lapsiperheet asettuvat tietyille alueille, opiskelijat omilleen.

Ongelmat alkavat, kun huono-osaisuus keskittyy tietyille alueille, ja kaupunginosan heikko maine ryhtyy ylläpitämään itseään.

Helsingin poliisin päätös lopettaa nuorten rikosten ennaltaehkäisyyn keskittyvä toiminta herätti laajaa keskustelua. Tämä päätös perustettiin ajatukseen, että ennaltaehkäisevä toiminta siirretään suoraan poliisin perusrakenteisiin.

Moni poliisi itse epäilee mallin toimivuutta. Ennaltaehkäisevä työ tarvitsee oman paikkansa ja huomiota – erityisesti nuorten keskuudessa.

NUORTEN VÄKIVALTAKIN kytkeytyy myös alueelliseen eriytymiseen. Poliisitoiminnan ohella segregaatiota voidaan hillitä monilla eri keinoilla.

Kaavoituksella, asuntopolitiikalla, liikenteellä ja palvelutarjonnalla on suuri rooli, mutta myös kulttuuri- ja liikuntapalvelut voivat tukea kaupungin tasapainoista kehitystä.

Olen joskus ehdottanut, että Helsingin eri asuinalueilla voisi olla oma ”kauneusprojekti” – jokaiselle alueelle valittaisiin esimerkiksi oma kauniisti hoidettu kohde, pieni taideteos tai puutarha, joka houkuttelisi asukkaita ja kävijöitä. Arjessamme ei ole koskaan kauneutta liikaa.

TULEVISSA kuntavaaleissa meillä on mahdollisuus valita suunta, jossa uusi valtuusto sitoutuu kehittämään koko kaupunkia tasapuolisesti. Tasapainoinen kaupunkirakenne ei ole pelkästään heikommassa asemassa olevien etu – se hyödyttää meitä kaikkia.

Kun tietyt kaupunginosat saavat huonon maineen, parempina pidettyjen alueiden asuntomarkkinoille kohdistuu yhä suurempaa painetta, joka lopulta vaikuttaa myös keski- ja korkeatuloisiin asukkaisiin.

HELSINGIN tuleva johto tarvitsee työkalupakkiinsa vahvemman otteen segregaation ehkäisemiseksi. Tämä edellyttää paitsi segregaation kehittymisen säännöllistä seuraamista myös eri kaupungin toimialojen tiivistä yhteistyötä.

Tutkimusten mukaan alueellinen eriytyminen vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin, huono-osaisuudella kun on taipumus periytyä sukupolvelta toiselle.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että Helsinki säilyy kaupunkina, jossa osoite ei määrittele elämänlaatua tai mahdollisuuksia menestyä.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja kuntavaaliehdokas (sd).