Ennustaminen vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Vanha vitsi, mutta aina yhtä ajankohtainen. Kun teemme tänään huomista koskevia päätöksiä, niissä pitäisi osata ennakoida, minkälaisessa ympäristössä huomenna elämme. Se on vaikeaa eikä harha-askeleita voi välttää, mutta päätöksiä on tehtävä.

Tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelo korostaa ihmisten aktiivista roolia.

– Tulevaisuus ei tapahdu, eli meidän ei tarvitse vastaanottaa tulevaisuutta, vaan me ihmiset teemme tulevaisuutta. Jokapäiväiset päätökset muovaavat tulevaisuutta, Koskelo sanoo.

Tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta. Tuntematonta kohti kulkeminen voi jopa pelottaa, osin perustellusti, osin aiheettomasti. Median ansaintalogiikka tukee sitä, että uutisvirta hätkähdyttää. Tulevaisuutta koskevat uhat kiinnostavat lukijoita enemmän kuin positiiviset näkymät.

Työelämässä tapahtuu suuria muutoksia. Eniten tulevaisuuden työnäkymiä muokkaa kaksi merkittävää megatrendiä: väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos. Sitran tuore Megatrendit 2023 -julkaisu käsittelee isoja muutoksia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan kokonaan uusia ajattelutapoja ja toimintamalleja. Muutos on jo käynnissä. Viime vuosikymmenellä työikäisten määrä väheni Suomessa yli 130 000 henkilöllä. Väestöennusteen mukaan seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana määrä vähenee edelleen 76 000 henkilöllä. Samaan aikaan vanhusväestön osuus kasvaa.

Sitran raportti toteaa, että Suomessa väkimäärän ennustetaan kääntyvän laskuun 2030-luvulla, mutta maailman väkiluvun odotetaan kasvavan nykyisestä kahdeksasta miljardista yli kymmeneen miljardiin vuosisadan loppuun mennessä.

Ilmaston kuumeneminen muokkaa työn arkea joko siten, että ihmiset aktiivisesti muuttavat yhteiskunnan toimintoja ja kuluttamista tai siten, että ilmastokriisi räjähtää käsiin, ja on ryhdyttävä korjaaviin toimiin.

Näiden kahden suurimman megatrendin lisäksi on otettava huomioon teknologia, joka on aina muokannut työn tekemisen tapoja. Nyt digitalisaatio on ollut merkittävintä teknologista kehitystä, joka on vaikuttanut kaikilla toimialoilla.

– Me tarkastelemme megatrendejä erillisinä ja toisistaan irrallaan, jotta ymmärtäisimme niitä. Reaalielämässä ne ”ilmenevät” vain toisiinsa kietoutuneena ja toisiinsa vaikuttavina, työelämäasiantuntija Marjaana Toiminen huomauttaa.

Hän korostaa, että yksittäisistä trendeistä ikääntyminen vaikuttaa työelämään erittäin vahvasti Suomessa.

– Työikäisiä on pysyvästi liian vähän lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Tästä syystä kaikki myös kilpailevat yhä ankarammin saadakseen maan ulkopuolelta lisää tekijöitä töihin, Toiminen sanoo.

– Suomessakin puhutaan mielellään osaajien houkuttelusta maan rajojen ulkopuolelta, mutta harvemmin tuodaan esille, että emme ole ainoa maa, joka tekijöitä tarvitsee.
Toiminen nostaa esiin myös kaupungistumisen trendin.

– Se vaikuttaa myös globaalisti, ei yksin meillä. Se tarkoittaa, että kaupunkien ulkopuolella on yhä vähemmän avoimia työpaikkoja tulevaisuudessa.

Robottien ja tekoälyn tuleminen on herättänyt työväestössä paljon huolta. Entistä kykenevämmän teknologian pelätään tekevän ihmistyön tarpeettomaksi. Robotit ovat tieteisfantasioiden vakiokalustoa. Niissä on satunnaisia inhimillisiä piirteitä, joten ne sopivat tarinan pahiksiksi pelottelemaan ihmisiä. Monella toimialalla uutta teknologiaa on pystytty hyödyntämään ja ihmisen tekemää työtä on korvattu koneilla. Pelko ei ole aivan täysin aiheeton, eli vanhoja työtehtäviä katoaa koko ajan.

Toimisen mielestä ammattien katoamista on liioiteltu. Hän nostaa esiin vuonna 2013 tehdyn tutkija-arvion, joka nousi ympäri maailmaa uutisotsikoihin. Oxfordin Martin Schoolin tutkijat Carl Benedikt Frey ja Michael Osborne arvioivat omien laskelmien mukaan, että 47 prosenttia amerikkalaisista ammateista on vaarassa kadota 10- 20 vuoden aikana automaation vuoksi.

– Myös Suomessa Etla teki omat laskelmat, joiden mukaan Suomessa samassa ajassa katoaisi muistaakseni 37 prosenttia, Toiminen sanoo.

Nyt kymmenen vuotta arvion jälkeen ei ole havaittavissa tällaista kehityskulkua.

– Tällainen on lähtökohtaisesti hyvin kyseenalainen tapa puhua työelämästä. Työtehtävien ja toimenkuvien muutokset ovat merkittäviä, eivät ammatinimekkeet tai niiden määrä, Toiminen sanoo.

Aina ammatteja on kadonnut. Nykyammateista suurinta osaa ei ollut olemassa sata vuotta sitten. Teknologia on aina korvannut ihmisen työtä. Ilmiölle on myös vauhdikkaan kuuloinen nimi: luova tuho.

– Täytyy muistaa, että työtä ei ole olemassa jonkin vakion verran, ja sitten kun vakio on käytetty loppuun, ihmiset ovat vailla työtä. Työn katoaminen on itsestään selvä osa yhteiskuntaa, samoin työn syntyminen. Tähän asti uutta työtä on syntynyt enemmän kuin vanhaa on kadonnut.

Suomessa robotisaatio on tuonut teollisuusyrityksiin lisää työpaikkoja ihmisille. Moni yritys ei pyörisi niin menestyksekkäästi ja houkuttelisi kansainvälistä tuotantoa Suomeen ilman uusinta teknologiaa.

– Useat teollisuusyritykset ovat sanoneet, että heillä ei olisi mahdollisuutta pitää tehtaita Suomessa lainkaan, ellei olisi robotteja, Toiminen sanoo.

Viime syksyn tilastoissa Suomessa oli noin 230 000 työtöntä ja tekijöitä etsiviä avoimia työpaikkoja noin 170 000. Samaan aikaan on siis työttömyyttä ja työvoimapulaa. Puhutaan kohtaanto-ongelmasta, eli yksinkertaistetusti kyse on siitä, että työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa. Syy voi olla se, että työ on toisella paikkakunnalla tai että työntekijän osaaminen ei sovellu tarjolla olevaan työhön. Monimutkaista vyyhtiä sotkee entisestään muun muassa erilaiset ennakkoluulot ja byrokratia.

Toiminen kirjoittaa viime vuonna julkaistussa kirjassaan Hyppy (Tammi, 2022), että kohtaanto on monessa mielessä pelottavampi mörkö kuin mielikuvat roboteista, jotka anastavat ihmisten työt. Kohtaanto polarisoi työntekijät pudokkaisiin ja kysyttyihin. Se on yritysten kasvun ja uudistumisen este. Ja kansantalouden kannalta siihen ei ole varaa.

Toimisen mukaan kohtaannosta voi pahimmassa tapauksessa muodostua tämän vuosituhannen Engelsin paussi. Termi viittaa Friedrich Engelsiin (1820-1895), joka raportoi oman aikansa työväestön asemasta. Teollistumisen ensimmäisessä vaiheessa yksittäisen työntekijän tuottavuus parani merkittävästi, mutta se ei esimerkiksi näkynyt työläisen palkkapussissa. Ongelma oli niin iso, että sitä olisi pystytty korjaamaan vain liksaa lisäämällä.

– Silloin ei ollut vielä olemassa nykyisiä käytäntöjä, rakenteita ja lakeja, Toiminen sanoo.

– Engelsin paussista selvittiin vain merkittävillä, todella syvällisillä rakenteellisilla uudistuksilla, joita oli muun muassa koululaitoksen kehittäminen.

Kun oli synnytetty uusia yhteiskunnallisia instituutioita ja rakenteita, kuten palkkajärjestelmä, talouden kasvulle aukeni uudet urat, ja myös palkansaajat pääsivät nauttimaan kasvun hedelmistä.

– Jos nyt ollaan samantyyppisen valtavan murroksen edessä, siitäkään ei selvitä pelkillä palkankorotuksilla, Toiminen sanoo.

– Kysymys onkin: miten nykyinen rakenteemme sopii tilanteeseen, joka tulevaisuudessa monilta osin poikkeaa edeltävistä vuosikymmenistä? Missä se tukee ja missä se haittaa yksilöiden selviytymistä?

Kohtaanto-ongelma on hyvin monisyinen ja vaikeasti purettava vyyhti. Työelämän tarpeet muuttuvat niin ripeästi, että yhteiskunnan on vaikea saattaa työvoiman osaamista ajantasalle. Koulutuspolitiikka ei kykene vastaamaan haasteisiin kovin ripeällä aikataululla.

Isoja rakenteellisia uudistuksia on edessä, mutta historiasta ei voi kopioida ratkaisumalleja.

– Ehkä paras tapa ajatella tätä kysymystä on joltain viisaalta mukailtu lause: uusia ongelmia ei ratkota vanhoilla keinoilla, Toiminen sanoo.

Työntekijöiden hyvinvointi ja motivoituminen on noussut organisaatioissa arvoon arvaamattomaan, kun osaajia on entistä harvemmassa. Lisäksi uupumus ja masennus ovat varjostaneet työelämää entistä enemmän. Mielenterveyden häiriöt ovat nousseet yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyksi. Aiemmin kärkipaikkoja pitivät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Nykymaailmassa työ ei ole enää fyysisesti niin raskasta kuin aiemmin, mutta henkinen kuormittavuus on kasvanut.

– Olemme menossa suuntaan, jossa ihminen nähdään yhtenä organisaation tärkeimpänä pääomana, Minna Koskelo sanoo.

Henkilöstöhallinto eli HR-asiat ovat monien yrityksien prioriteettina. Koskelo on puhunut muun muassa lapsi- ja perhemyönteisyydestä.

– Yritykset voivat olla houkuttelevia työntantajia, jos ne luovat lapsi- ja perhemyönteisiä käytänteitä. Ajattelen, että syntyvyyden lasku on aikamoinen haaste, Koskelo sanoo.

Hänen mukaansa lapsi- ja perhemyönteisyys on yksi kulma työntekijäkokemuksen- ja työkulttuurin kasvavassa suosiossa. On paljon tutkimuksia siitä, että hyvinvoivat työntekijät tekevät parempaa tulosta ja heillä on vähemmän poissaoloja.

– Kun on tutkittu työssäkäyviä vanhempia, niin aina nousee esiin työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen haaste. Etenkin pienten lasten vanhemmat uupuvat, siitä seuraa poissaoloja, ja siksi työelämään ei palata niin nopeasti.

Robottipoliisi, tekoälylobbari ja virtuaaliravintoloitsija. Tulevaisuudentutkijat Risto Linturi ja Osmo Kuusi visioivat tällaisia tulevaisuuden töitä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa Suomen sata mahdollisuutta (2018). Julkaisussa esitellään 250 uutta ammattia, jotka teknologiset murrokset voivat tuoda mukanaan. Uusia ammatteja syntyy koko ajan, mutta nähtäväksi jää, kuinka moni noista ennakoinneista osuu maaliin. Muutosta kuitenkin tapahtuu. Nykyisistä ammateista alle kymmenen prosenttia on samoja kuin sata vuotta sitten.

Koskelo uskoo, että työ ei lopu ihmisiltä, vaikka pahanilman linnut povaavat, että robotit ja tekoäly korvaavat meidät.

– Ihmisen perustarpeisiin kuuluu se, että oma olemassaolo on arvokasta ja merkityksellistä. Ihminen haluaa toimia yhteisön jäsenenä, Koskelo sanoo.

– Uskon, että toimimme ja järjestäydymme niin, että työtä on myös tulevaisuudessa, vaikka teknologia voi korvata monia työtehtäviä. En voi kuvitella tilannetta, jossa meillä olisi valtava määrä ihmisiä toimettomana. Se ei ole kenenkään etu.

Hän nostaa esiin hoiva-alan, jonka riesana on piinaava työvoimapula. Yhdeksi ratkaisuksi hän tarjoaa pätevyysvaatimuksien uudelleen arviointia.

– Jos koulutusvaatimukset eivät olisi näin korkeita, saataisiin ihmisiä tekemään matalamman kynnyksen tehtäviä, kuten viemään vanhuksia ulos tai olemaan vuorovaikutuksessa.

Suomen ansioksi voidaan lukea se, että meidän eduskunnassamme on maailman ensimmäinen tulevaisuusvaliokunta.

– Suomi on arvostettu ennakoinnin toimija. Lokakuussa täällä oli tulevaisuuvaliokuntien ensimmäinen maailmankokous. Niitä on perustettu muualle inspiroituneena Suomen tulevaisuusvaliokunnasta, Koskelo sanoo.

Suomessa tuotetaan paljon ennakointitietoa tulevaisuuteen liittyen. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriöllä sekä Opetushallituksella on yhteinen ennakoinnin asiantuntijaelin, Osaamisen ennakointifoorumi. Sen tehtävänä on edistää koulutuksen ja työelämän välistä vuoropuhelua yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen kanssa. Tietoa tuotetaan, mutta vaarana on, että se jää vain asiantuntijoiden puheeksi toisille asiantuntijoille.

– Osaamisen ennakointifoorumin tieto ei ehkä ole kulkeutunut opettajille. Ennakoinnin opettaminen olisi ensisijaisen tärkeää, jotta tulevaisuutta voitaisiin ohjata, Koskelo sanoo.

– Tietoa on valtavasti saatavilla. Kyse on siitä, miten se saadaan päätöksentekoon. Eihän ennakointi oli kovin hyödyllistä, jos on vain ’nice to know’ -tietoa.

Koskelon mielestä on tärkeä saada tulevaisuuden ennakointi ja tulevaisuustaitoja myös opetukseen, jotta tulevaisuus ei näyttäytyisi joko-tai-vaihtoehtoina tai ensisijaisesti uhkien värittämänä.

– Ennakoinnin keskeinen periaate ja hyöty on se, että se avartaa ajattelua ja mahdollisuuksien määrää. Näihin moniin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin voi varautua ja vaikuttaa. Yhtenä tärkeimmistä hyödyistä on se, että on mahdollista säilyttää toimijuus yllättävissäkin tilanteissa, Koskelo sanoo.

Tulevaisuuden työelämä näyttäytyy nuorelle työelämään astuvalle ehkä pelottavammalta kuin se todellisuudessa on. Tulevaisuuspuheessa uhkat korostuvat.

– Haluaisin rohkaista työelämään astuvia. Mahdollisuuksia on enemmän kuin miltä näyttää, Marjaana Toiminen sanoo.

On tärkeä puhua uhkista, mutta on myös tärkeä nostaa esiin työelämän positiivisia muutoksia. Esimerkiksi työnantajista on tullut paljon vastaanottavaisempia pandemian myötä, kun huomattiin, että etätyökin sujuu ja ihmiset tekevät sitä, mitä ovat luvanneet.

– Työn ja vapaa-ajan tasapaino on esillä, kun puhutaan työelämästä. Nuoria huolettaa uupuminen yhtä paljon kuin se saako työtä. Nuorille viesti työelämän moninaistumisesta on todella tärkeä, Toiminen sanoo.

– Nyt on aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia pysyä työelämässä motivoituneena ja hyvinvoivana. Työelämä voi toki näyttää synkeältä, mutta väitän, että se on vähemmän synkeää kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.

*

Juttu on julkaistu Demokraatin printtilehdessä 2/2023.