Tero Mattila oli syntynyt 16.8.1968 Teuvalla. Hän kuoli kotikaupungissan Tampereella 30.3. 2018.

Vuonna 2001 Tero tuli postilta Tampereen auto- ja konekeskukseen autonkuljettajaksi. Poliittinen ura lähti nousuun, kun hänet valittiin AKK:n Itäisen tukikohdan pääluottamusmieheksi. Sen jälkeen hänestä tuli myös ammattiosasto 384:n  hallituksen jäsen.

Vuonna 2010 hänet valittiin Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliiton (JHL) tuntipalkkaisten pääluottamusmieheksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka.

Sitkeä neuvottelija

Teron työskentelytyyli oli perinpohjainen. Sopimukset hän luki pilkun tarkkuudella siten, että porsaanreikiä tai työnantajan mentäviä aukkoja ei varmasti niissä ollut. Neuvotelleessaan hän oli sitkeä ja toisti vaatimaansa asiaa yleensä niin pitkään, että kyllä se jossakin vaiheessa sopimuspaperiin ilmestyi tavalla tai toisella.

Tero oli vahva politiikan tekijä SDP:ssa. Vielä viimeisellä viikolla ennen kuolemaansa hän halusi varmistaa, että yhdessä sovitut asiat etenivät toivotulla tavalla.

Työnantaja kuvasi häntä härkäpäiseksi. Mahtavat verkostot ja tuttavuudet takasivat sen, että kaikkiin asioihin löytyi taustatietoa tai selitys, miksi näin oli joskus toimittu. Aina kun jollakin oli ongelma, käännyttiin Teron puoleen. Mikäli hän ei itse tiennyt heti ratkaisua, hän selvitti sen jotakin kautta.

Teron tekemään työhön liittyivät vakaumus ja luottamus Sosialidemokraattiseen työväenliikkeeseen. Edunvalvontatyössään hän toimi sosialidemokraattisten arvojen ja periaatteiden mukaisesti.

Oikeudenmukaisella miehellä oli paljon ystäviä

Terolle ei riittänyt se, että jokin asia tai teko näytti oikeudenmukaiselta. Hänen mielestään lopputuloksen piti olla myös tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kunnioittava. Puheenvuoroissaan valtuustossa Tero korosti aina työntekijöitten oikeuksia ja puhui rohkeasti henkilöstön työehtojen heikennysesityksiä vastaan.

Luonteeltaan Tero oli rauhallinen ja hänellä oli paljon ystäviä. Tuttuja piisasi niin puolueväestä, työpaikoilta, politiikasta ja urhelupiireistäkin.

Urheilumiehenä Tero oli vankkumaton Tapparan kannattaja.

Pääluottamusmiehen työ on kuluttavaa. Entinen kollega, pääluottamusmies Pauli Ruoholahti kirjoitti -90-luvulla Aamulehteen luonnehdinnan, että ”pääluottamusmiehen työ syö miestä kuin rotta”. Työ on kuluttavaa vuorotyötä ja ihmisten ikävimpien asioiden hoitamista.

Tero rakasti kuitenkin työtään, antoi sille sielunsa ja kulutti säälimättä omia voimavarojaan. Siksi syntyi myös tulosta, jota kaikki hänen edustettavansa ja työkaverinsa arvostivat ja kunnioittivat.

Teron keskeisin arvo oli oikeudenmukaisuus. Tero käytti elämältä saaneensa ajan tämän arvon toteuttamiseen niin hyvin kuin se inhimillisesti katsoen oli mahdollista. Tero kehitti itseänsä, perheen hyvinvointi oli hänelle tärkeää, ja tavoitteena oli työssä menestyminen parhaalla mahdollisella tavalla.

Terolle on avautunut polku ajasta ikuisuuteen. Meille kaikille on nyt tärkeintä vaalia niitä saavutuksia, mitä hän sai aikaan.

Olemme sanattomia. On surun ja sen läpikäymisen aika.

Teroa jäivät kaipaamaan vaimo, kaksi poikaa, isä ja äiti, joukko sisaruksia, mummu sekä muita läheisiä ja ystäviä.

Kaipaajiin kuuluu myös iso joukko SDP:n jäseniä, työtovereita ja äänestäjiä.

PEKKA ANTTILA

ESA KANERVA

Kirjoittajat olivat vainajan työtovereita sekä yhteistyökumppaneita ammattiyhdistys- ja kunnallispoltitikassa.