Vaikka näistä asioista ei enää päätetä kuntien valtuustoissa, ei se tarkoita, etteikö meidän kuntapäättäjien pitäisi olla aktiivisesti vaikuttamassa. Päinvastoin – nyt tarvitaan yhteistyötä ja vahvaa paikallista ääntä, jotta Pohjois-Satakunnan tarpeet eivät jää suurten kaupunkien jalkoihin.

Jokaisella suomalaisella on oikeus laadukkaaseen ja ajantasaiseen hoitoon kohtuullisen matkan päässä kotoaan. Kyse on peruspalvelusta, joka on turvattava – ei vain silloin, kun se on halpaa ja helppoa, vaan erityisesti silloin, kun elämä on hauraimmillaan.

On kohtuutonta, jos sairasta hoidetaan kymmenien tai satojen kilometrien päässä, eikä läheisillä ole käytännössä mahdollisuutta käydä tapaamassa. Tämä ei ole inhimillistä – eikä tasa-arvoista.

TERVEYDENHUOLLON keskittäminen suuriin komplekseihin voi kuulostaa tehokkaalta, mutta kriisitilanteessa se voi olla suuri riski.

Viime vuodet ja maailmantilanne ovat osoittaneet, ettei mikään yhteiskunnan osa-alue ole immuuni häiriöille.

Keskitetyt terveydenhuollon yksiköt ovat haavoittuvia – hajautettu hoitoverkosto sen sijaan on osa yhteiskunnan huoltovarmuutta. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että ammattitaitoa ja hoitopaikkoja on eri puolilla Satakuntaa.

Myös hoitohenkilökunnalla on oltava oikeus kohtuullisiin työmatkoihin. Työ on jo itsessään raskasta – siihen ei pidä lisätä kohtuuttomia siirtymiä ja ylipitkiä päiviä. Jos haluamme turvata osaavan henkilöstön pysyvyyden, on heidänkin arjellaan oltava merkitystä.

Terveys ei ole hallinnollinen kustannuserä. Se on ihmisarvoa, turvallisuutta – ja kyllä, se on myös huoltovarmuutta.

Kirjoittaja on SDP:n kuntavaaliehdokas Kankaanpäässä.