Suomen koripallo on suomalaisten suosikki. Yleisöryntäys on loistavan rahakas. Joka ottelussa pitkälti yli 10 000 fania.

***

Ruotsin uinti on maailman menestys. Johtuu siitä, että lajia arvostetaan. Siihen satsataan. Uimahallipaikkakunnat pestaavat halleihin monitoimiosaajia, jotka seulovat kykyjä jatkojalostukseen. Meillä Suomessakin ponnistellaan. Vaikkapa Espoossa. Kaupungissa oli tavoittelemassa huippua useampi seura. Sitten voimat keskitettiin. Eero Elovaara oli Laaksolahden Virin kantavia hahmoja. Nyt hän kertoo mitä sitten tapahtui Espoossa.

Uusi seura perustettiin marraskuussa 2014, nimellä Uinti Espoo – Esbo Sim. Siihen fuusioitiin kaikki neljä Espoossa toiminutta seuraa Tapiolan Uimartit, Laaksolahden Viri, Espoon Uimaseura ja Simmis Espoo.

Vanhat poistivat kilpaurheilun ohjelmistaan ja siirsivät varansa pesämunaksi uudelle. Palkatut henkilöt jatkoivat uudessa ns. vanhoina työntekijöinä. Ensimmäinen puheenjohtaja tuli yhteiselläsopimuksella seuroejn ulkopuolelta. Vanhojen seurojen tunnuksista verkkarit, logot jne. pyrittiin eroon ja aloitettiin tavallaan alusta. Hyvin pian otettiin brändiksi ja markkinointinimeksi Cetus ja myöhemmin seuran nimi muutettiin muotoon Cetus Espoo – Cetus Esbo.

Muutaman vuoden kuluessa kaikkien Espoon hallien uintivalvonta ja koululaisten uimaopetus oli ulkoistettu Cetukselle. Kun sopimukset kilpailutettiin uudestaan 2015 niistä kuitenkin jäi seuralle vain uimaopetus. Bisneksen teossa ei pärjätty. Suutari pysyi lestissään.

Cetus on useita vuosia ollut Suomen paras uintiseura. Muun muassa Ari-Pekka Liukkonen (Jyväskylä) ja Hanna-Maria Seppälä (Kerava) ovat sen edustajia. Omiakin on.

***

Urheilussa ennätykset maistuvat. Niitä odotetaan ja niillä herkutellaan. Kaikella on kuitenkin rajansa. Mikä se on vaikkapa satasen pyrähdyksessä. Nollaa ei kuitenkaan kukaan koskaan alita. Se on varmaa kuin pläkki.

Mutta ei urheilun mielenkiinto kuitenkaan katoa. Ovathan keskinäisten kamppailujen seuraaminen tosi trilleriä. Ovathan vaikkapa kylätason futismatsit mitä mielenkiintoisimpia. Ja niin edespäin.

Kun Suomen urheilumenestys hiipuu kv-areenoilla niin sitä enemmän meidän kiinnostuksemme siirtyy kotitapahtumiin. Niissä on varsin usein mitä kutkuttavinta seurattavaa.

Ratinassa ratisi. Jalkapallomaajoukkueemme ylsi vihdoin voittoon. Mainioita saavutuksia, kuten mm. voitto Englannista, oli Islannin ansioilistalla. Nyt se hävisi Suomelle, jolle se merkitsi uuden alkua.

Jalkapallon Suomen mestaruus näyttää lipuvan HJK:lle. Muiden osalta on vielä monia mutkia.

Kun maailma globalisoituu, niin heijastusta on myös Suomen palloilusarjoissa. Kotimaisuus on kadoksissa, kun ulkomaiset puolikyvyt nousevat rooleihin kentillemme. Enää ei ole sitä seurauskollisuutta mistä paikkakunnilla iloittiin. Nyt raha ratkaisee paljon. Siinä ohessa omiemme kehitysmahdollisuudet eivät enää ole parhaimmillaan. Katsotaanpa vaikka koripalloa, jossa joskus nähdään kentällä viisikko, jossa ei ole ainoatakaan suomalaissyntyistä pelaajaa.

Silti joukkuepelit ovat tällä kertaa Suomen lipunkantajia kv-areenoilla. Lentopallo, koripallo, salibandy ja jääkiekko aivan etunenässä. Otapa sitten selvää, ovatko ulkolaiset pelaajat meille sittenkin suurempi hyöty kuin omien lahjakkuuksien istuminen vaihtopenkeillä.

Urheilu ei ole pelkkiä senttejä ja sekunteja eikä maaleja ja pisteitä. Urheilu on ihmisten keskeistä yhteiskunnallista toimintaa, kansaimnvälisyyttä, toistensa tuntemista, ystävyyttä ja jaloa keskinäistä kilvoittelua. Ihmisiä on eri rotuja, uskonnoltaan erilaisia ja myös seksuaalisesti eroavia. Kaikki ovat kuitenkin ihmisiä ja oman elämänsä arvoisia.

Urheilu yhdistää, ei jaottele. Tähän ovat jo useat maailman urheilujärjestöt kiinnittäneet huomionsa. Jalkapallossa on jo pitkään korostetusti vastustettu rasismia. Myös meillä. Nyt jääkiekkaa yhytetään mukaan seksuaalisen tasa-arvon tunnustamisella.

Turun Palloseura ja Porin Ässät ovat edelläkävijöitä. Ollaan Pride-ajatuksissa mukana. Ehkä liittotaso lähtee myös mukaan.
On arvokasta, että urheilun laaja-alaisuus ymmärretään ja sen kautta inhimillnen ajattelu saa jalansijaa. Tämäkin sisältyy urheiluun. Hienoa!

***

Läskiä ja lotinaa, peuranpa pyllyä ihanaa, riimitellään laulussa. Juice Leskistä mukaillen, olet sellainen mitä syöt. Sika, sika.
Ravinnolla on perusmerkitys ihmiselle. Senhän tiedämme varsin hyvin näin dopingaikakautena .Sekä monipuolisten vitamiinipilleriporkkien houkutuksilla.

Näitä ajatuksia tuli mieleen kun Amerikassa sata vuotta sitten kirjoitettiin Hannes Kolehmaisen Tukholman 1912 olympiakisojen kultamitalit Hanneksen kasvissyönnin ansioksi, Nykymaailmassa kasvissyönti on valtaamassa urheilijoidenkin keskuudessa suosiotaan. Vaikka lihansyönti raakapihvien muodossa vallitseekin markkinoita, niin kyllä kasvissyönnillä on tieteellisiäkin puolustajia sen paremmuudesta.

Lopullista selvyyttä ei kuitenkaan saada koska asiantuntijat ovat niin erimielisiä. Eikä suinkaan vain tässä kysymyksessä.

***

Kenialaiset ovat hallinneet jo kauan pitkiä juoksumatkoja ja olleet timanttiliigan rahastajia. Vaan eivät enää. Miesten kolmen parhaan joukkoon ei mahtunut enää ainoatakaan kenialaista eikä myöskään miesten puolella ykkönen ollut Keniasta.