Korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan puheenjohtajavaalista odotetaan äärimmäisen tiukkaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Jukon toiminnanjohtajan Maria Löfgrenin ja Tekniikan akateemiset TEKin toiminnanjohtajan Jari Jokisen välillä.

Naisia ei siis ole nähty vielä Akavan, SAK:n, STTK:n eikä työnantajien keskusjärjestön EK:n johdossa. Löfgren pitää tätä aika erikoisena.

– Mutta en näe niin, että naisena minulla olisi etusija tähän tehtävään. Kyllä sen täytyy lähteä pätevyydestä ja osaamisesta, Löfgren painottaa Demokraatin haastattelussa.

Löfgren listaa omia vahvuuksiaan Akavan puheenjohtajaksi.

– Tunnen läpikotaisin akavalaisuuden moninaiset kasvot, niin yksityisen kuin julkisen sektorin sekä akavalaisen yrittäjyyden, koska olen tehnyt töitä näiden kaikkien sektoreiden parissa vuodesta 1996. Vahva, laaja ja syvällinen käytännön osaaminen on yksi valttikorttini.

Kokenut juristi, johtaja, neuvottelija, vaikuttaja ja myös uudistaja sekä muutosjohtaja, hän lisää. Löfgren siirtyi Akavasta viitisen vuotta sitten Jukoon, joka oli aika tuntematon työmarkkinatoimija tuolloin niin suurelle yleisölle kuin aika monelle jäsenellekin.

– Jukon brändääminen on ollut vastuullani ja nyt sen puoleen osataan kääntyä, kun kyse on julkisen sektorin palkkaneuvotteluista. Roolini kevään palkkaneuvotteluissa oli merkittävä, kun saimme vihdoin yleisen linjan päälle tulevaa rahaa palkkaongelmien korjaamiseen. Mielestäni nämä ovat osoituksia, että pystyn johtamaan ja viemään läpi muutoksia.

NYKYINEN puheenjohtaja Sture Fjäder ehti olla Akavan johdossa vuodesta 2011. Kesällä syntyi kohu hänen lähdöstään kesken kauden vuonna 2020 solmitun sopimuksen perusteella. Fjäder on ehdolla kansanedustajaksi kokoomuksen riveistä. “Kassakaappisopimuksesta” käytiin vilkasta keskustelua julkisuudessa.

Löfgren sanoo, että juristina hänelle on tärkeää toimia sääntöjen mukaan järjestön sisällä, ettei tule tarvetta julkiselle nokittelulle ja “rönsyilylle”. Hän arvioi, että juristi-taustasta on hyötyä myös Akavan sisäisen yhtenäisyyden lisäämiseksi.

Löfgren pohtii Fjäderin perintöä keskusjärjestölle ja sitä, mitä kaikesta kohusta olisi syytä oppia.

– Akavan näkyvyys on kyllä kasvanut ja hyvääkin julkisuutta on ollut. Hän on myös vahvistanut verkottumista yhteiskunnallisten päättäjien suuntaan ja Sturen aikakaudella Akava on myös saanut uusia liittoja jäsenikseen.

Avoimessa päätöksenteossa on kuitenkin ollut hänen mukaansa ongelmia ja näistä on nyt otettava Löfgrenin mielestä opiksi.

– Sturea ei nyt tarvitse nostaa yhtään enempää tikunnokkaan, sillä ei kukaan täällä yksin toimi, mutta ei pidä unohtaa haasteita vaan viedä Akavaa vahvasti avoimempaan suuntaan.

MONI AKAVALAINEN onkin huutanut toimintakulttuurin muutoksen tärkeyttä. Löfgren puhuu avoimuudesta.

– Riippumatta liiton koosta jokaisen näkökulma on arvokas asioita valmistellessa. Minä peräänkuulutan aitoa avoimuutta ja jäsendemokratiaa, vuoropuhelua, sen sijaan, että Akavassa päätöksenteko perustuisi valtapolitiikkaan ja -peliin.

Hän haluaa tuoda keskusjärjestön myös lähemmäs ihmistä.

– Akavaa on pidetty pitemmän aikaa hyvin etäisenä organisaationa. Liittojen jäsenien olisi hyvä kokea, että Akava on heitä varten ja vie heidän asioitaan eteenpäin – he kun loppupelissä rahoittavat myös keskusjärjestöä.

Keskusjärjestöjen rooli muuttui, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK luopui tekemästä keskitettyjä sopimuksia. Löfgren huomauttaa, että EK:lla on yhä hyvin vahva työmarkkinallinen rooli, kun Eteläranta vetää erittäin tiukkaa koordinaatiota.

– Mielestäni Akavan ei pidä kadottaa työmarkkinarooliaan, vaikka tupoja ei enää tehdäkään. Tarvitsemme yhteistyötä yli sektoreiden, toimialojen ja keskusjärjestöjen, jotta sopimusjärjestelmä saataisiin palautetuksi ennakoitavammaksi. Nyt järjestelmä yskii ja konfliktoituu. Meidän on yhdessä rakennettava luottamusta ja yhteiskykyä lisäävät modernit työmarkkinat.

Hän näkee, että Akavalla olisi kaikki saumat olla veturina työmarkkinajärjestelmän korjaamisessa, saada kootuksi osapuolet yhteen.

– Työehtosopimisen pirstaloituminen on yksi ongelma työmarkkinoilla. Työehtosopimukset ovat kuitenkin se nopein keino saada työelämän laatua ja työehtoja paremmaksi. Esimerkiksi mahdollisuus palkallisiin perhevapaisiin onnistuu vain, jos järjestelmä on kunnossa.

TAVAT TEHDÄ TYÖTÄ ovat muuttuneet, ja se on tuonut väliinputoajia, joiden asemaa pitäisi Löfgrenin mielestä korjata. Hänen mielestään keskustelussa pitäisi päästä jo eteenpäin pohdinnasta sosiaaliturvan kannustavuudesta – onko etuuksien taso liian korkea.

– Tähän keskusteluun pitäisi liittää se näkökulma, ovatko meillä työtulot oikeudenmukaisella tasolla. Myös akavalaiset joutuvat tekemään työtä erittäin onnettomilla palkoilla, joilla ei elä, joten joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen.

Työelämän haasteeksi Löfgren nostaa myös 24/7-työskentelyn.

– Homma ei toimi nyt. Tilanteen korjaaminen vaatii vaikuttamista lainsäädännön, työehtosopimusten, paikallisen sopimisen sekä henkilöstön ja työnantajien välisen yhteistoiminnan kautta.

Hän pohtii, että parempi työelämä on yhä keskeinen syy järjestäytyä, ja siksi kaikki tavoitteet esimerkiksi talouskasvulle tai tki-rahoituksen nostolle pitää kytkeä ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa.

Jukon toiminnanjohtaja hieman naurahtaa kysymykselle akavalaisen maailman erityisongelmista. Työelämän haasteet eri aloilla kun alkavat olla aika lähellä toisiaan, kun asiantuntijatyön osuus on kasvanut myös niin sanotuissa suorittavissa töissäkin.

– Toisaalta korkea koulutuskaan ei suojaa matalapalkkaisuudelta, pätkätyötä tai työttömyydeltä. Mutta jos jonkun asian haluan tuoda esille niin se on nuorten tilanne. Nuori ei tule sormia napsauttamalla työkuntoon, jos jo opintojen aikana on jaksamisessa ja mielenterveydessä ongelmia.

Löfgren painottaa yhteiskunnallisen priorisoinnin tärkeyttä eli rahoitusta ja laadukkaita palveluita tukemaan nuorten hyvän elämän edellytyksiä.

– Tässä on yksi iso akavalainen edunvalvonnan kohde: pelastaa nuoret, jotka uupuvat jo opinnoissaan. Se vaatii esimerkiksi laadukasta koulutusjärjestelmää, mielenterveysongelmiin puuttumista ja yleistä terveyden edistämistä.

MARIA LÖFGREN on miettinyt, mihin tarttuisi ensimmäiseksi, jos hänet valittaisiin Akavan puheenjohtajaksi:

– Akavan hallitusohjelmatavoitteiden eteenpäin vieminen on tietenkin erittäin ajankohtaista ja tärkeää. Sisäinen keskustelu pitää saada ripeästi käyntiin, miten voimme saada mukaan muut keskusjärjestöt aktivoitumaan yhdessä työmarkkinajärjestelmän korjaamiseen ja työelämän uudistamiseen. Ja kolmas välittömästi käynnistettävä asia liittyy sisäiseen dynamiikkaamme: lisätä Akava-yhteisön keskinäistä luottamusta ja yhteenkuuluvuutta.

Akavan liittokokous valitsee 14. marraskuuta uuden puheenjohtajan. Toisen puheenjohtajaehdokkaan Jari Jokisen haastattelu löytyy täältä.