Kokeilun suunnittelusta ja tuloksista vastannut Autonomy-tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Will Stronge kertoi palkansaajakeskusjärjestö SAK:n tilaisuudessa kokeilun tuloksista ja miten sen voisi toteuttaa Suomessa.

SDP:n mielestä Suomessa on syytä toteuttaa lyhennetyn työajan kokeilu, pääministeri Sanna Marin totesi viime viikonloppuna puoluevaltuuston kokouksessa. Myös muun muassa SAK:n mielestä Suomessa on hyvät edellytykset työaikakokeilulle.

Britanniassa kokeiluun osallistui 61 organisaatiota ja noin 2 900 työntekijää puolen vuoden ajan. Työntekijät saivat kokeilun aikana täyttä palkkaa. Suurin osa henkilöstöstä oli poissa yhden päivän viikosta ja osa teki lyhyempää työpäivää, mutta muitakin työajan lyhentämisen keinoja oli käytössä. Yhteistä kokeilulle oli, että työaika väheni 10-20 prosenttia.

Will Stronge kannustaa Suomea kokeiluun.

ENITEN lopputuloksissa Strongea yllätti se, että kokeiluun osallistuneissa organisaatioissa työtahti ei kiihtynyt niin paljon kuin olisi voinut olettaa.

– Yritykset olivat valmistautuneet kokeiluun hyvin ja varmistivat näin, että henkilöstö ei kokenut työtahdin koventuneen – mikä on erittäin hyvä asia, Stronge kertoi Demokraatin haastattelussa.

Strongen mukaan työajan lyhentäminen palvelee parhaimmillaan sekä työntekijöiden että työnantajan tavoitteita. Hän totesi, että yritykset olivat erityisen tyytyväisiä siihen, että kokeilu sai ne tutustumaan paremmin organisaationsa toimintamalleihin ja prosesseihin ja etsimään kehittämismahdollisuuksia.

Kokeilun onnistumisesta kertoo sekin, että 91 prosenttia mukana olleista yrityksistä ilmoitti kokeilun jälkeen jatkavansa lyhennettyä työviikkoa jossain muodossa.

Stronge on selvästi innostunut siitä, että valtiovalta olisi Suomessa käynnistämässä kansallista kokeilua, jolloin sen läpivieminen olisi selvästi helpompaa kuin muilla tavoin.

– Valtiovallan vetämänä kokeiluun on mahdollisuus saada laaja joukko hyvin erilaisia ja erikokoisia yrityksiä mukaan. Se on suuri etu, hän arvioi Demokraatille.

Hän kehottaa ottamaan mukaan avuksi tiedemaailman, korkeakoulun tutkijoita sekä muita organisaatioita, joilla on kokemusta erilaisten kokeilujen vetämisestä.

Strongen mukaan kuudessa kuukaudessa ehtii jo hyvin saada kokemuksia – vaikka jotkut ovatkin moittineet aikaa liian lyhyeksi. Hyvä valmistautuminen ja selkeät stepit organisaatioille ovat myös onnistumisen takeita.

TYÖNTEKIJÄPUOLELLA brittitutkimus herätti heti vastakaikua, mutta työnantajajärjestöt, etunenässä Elinkeinoelämän keskusliitto EK, tyrmäsi ajatuksen työajan lyhentämisestä. EK:n mielestä Suomessa pitäisi päinvastoin pidentää työaikaa, koska väki vanhenee vauhdilla ja työvoimasta on muutenkin pulaa.

Stronge pitää suomalaisen työantajapuolen reaktiota mielenkiintoisena ja asennetta vanhentuneena.

– Mitä pitempää päivää teet, sitä enemmän tuottoa tulee on vanhanaikainen asetelma. Totuus on, että henkilöstön palaminen loppuun vähentää tuottavuutta ja työn laatu kärsii, miten pitemmälle päivä etenee. Tuolla menolla ampuu vain itseään jalkaan, hän lähettää viestiä neliraajajarrutukseen ryhtyneille suomalaisille työnantajajärjestöille.

Britanniassa taas jotkut työnantajajärjestöt suhtautuivat hyvin myönteisesti 4-päiväisen työviikon kokeiluun ja muutama on kokeillut sitä omassa organisaatiossaan.

– En usko, että ääni työnantajapuolella on yhteneväinen. Lyhyempi työaika saattaa ajatuksena vaikuttaa aluksi epäilyttävältä ja pelottavalta, mutta mitä enemmän tulee todisteita sen eduista, sitä useampi yritys kääntää kelkkansa, Stronge arvioi.

Skeptisesti työajan lyhentämiseen suhtautuvat ovat Suomessa todenneet, ettei se onnistu kuitenkaan joka alalla. Stronge uskaltautuu olemaan eri mieltä: onnistuu kyllä, sillä keinoja sen toteuttamiseen on monia ja tuottavuus, joka Suomessa on ollut tapetilla, voidaan laskea monin eri tavoin.

– Kokemusten mukaan lyhyempi työaika onnistuu parhaiten toimistotyössä, jossa vaikutukset näkyvät hyvinkin nopeasti esimerkiksi henkilöstön työhyvinvoinnissa ja työn laadussa, jolla on vaikutusta tuottavuuteen. Joustavuus on avainsana.

Haastavampaa työajan lyhentäminen on opetusammateissa ja sosiaali- ja terveysalalla. Stronge huomauttaa, että sote-alallakin se onnistuu, jos väkeä on tarpeeksi.

– Ei pitäisi olla yllättynyt, että 4-päiväinen viikko on joillakin aloilla helposti ja joillakin vaikeammin toteutettavissa. Isoa hyppyä ei tarvitse tehdä kertaheitolla, muut tulevat kyllä perässä, hän kannustaa.

TUTKIMUSPROFESSORI Mikko Härmä Työterveyslaitokselta on tutkinut pitkään työaikoja. Hän harmitteli sitä, että Autonomyn raportteja ei löydy tieteellisistä julkaisuista.

Härmän mukaan kokeiluja työajan lyhentämisestä on tehty paljon Pohjoismaissa ja Ruotsissa erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Suomen 1990-luvun kokeiluista alkaa jo olla aikaa, mutta niistä löytyy myös onnistuneita, kun työaikaa pystyttiin lyhentämään erityisesti yksityissektorilla teknologiaa hyödyntämällä.

Ylipäänsä Härmä pitää puutteena sitä, että kokeiluissa on tutkittu tuottavuutta ja jopa sairauspoissaoloja huonosti. Siinä mielessä hän pitää Autonomyn kokeilua kannustavana, koska siinä pyrittiin seuraamaan myös tuottavuutta – säilyttämään ja jopa parantamaan sitä.

Hän antaa kiitosta myös siitä, että kokeilussa mukana olleet organisaatiot saivat sitoutetuksi henkilöstön mukaan ideoimaan paikallisesti, miten tuottavuutta voitaisiin parantaa ja porkkanana oli työajan lyhentäminen. Monenkirjavia keinoja olikin löydettävissä.

– Olisin kuitenkin kaivannut vähän pitempää kuin kuuden kuukauden seuranta-aikaa ja jonkinlaista vertailuryhmää, esimerkiksi mitä on tapahtunut tuottavuudelle vastaavissa yrityksissä.

Tutkimusprofessori kaipaa vahvaa dataa, tutkittua tietoa kokeilujen onnistumisesta, jos Suomessa aiotaan kokeilla lyhyempää työviikkoa laajemmin.

Härmä korosti, että kaikista kansainvälisistä tutkimuksista, myös Autonomyn raportista, käy selkeästi ilmi, että työhyvinvointi kasvaa, työtyytyväisyys lisääntyy ja työstressioireet vähenevät, jos työaika lyhenee.

– Pitää muistaa, että työhyvinvointi myös työvuoron aikana on tärkeää, niin että työkuorma on kohtuullinen, on tarpeeksi taukoja ja työn ehtii tehdä hyvin.

Hänen mukaansa kannattaisi tutkia myös, mitkä ryhmät hyötyisivät eniten työajan lyhentämisestä viitaten osatyökykyisiin ja ikääntyneisiin.

Tietyillä sektoreilla työajan lyhentäminen voi olla haastavaa, Härmä arvioi. Niitä ovat työvoimaintensiiviset alat, jotka työllistävät paljon ihmisiä ja esimerkiksi työvoimapulasta kärsivä hoitoala, jossa palkkakustannukset ovat nousussa. Helpointa se olisi hänen mukaansa esimerkiksi luovien alojen työpaikoissa – aloilla, joissa tuottavuutta voidaan parantaa teknologian ja työn organisoinnin avulla.

SAK:N puheenjohtaja Jarkko Eloranta muistutti, että työajoista on puhuttu Suomessa aina. Viimeisin työajan lyhentäminen ajoittui 1980-luvulle, jolloin sovittiin yhdessä niin sanotuista pekkas-päivistä.

– Eiköhän alkaisi olla korkea aika tehdä jotain yhdessä jälleen.

Eloranta viittasi Kantar Publicin toteuttamaan tuoreeseen kyselyyn, jonka mukaan 57 prosenttia suomalaisista palkansaajista kannattaa kansallista 4-päiväistä työajan kokeilua. Erityisesti naiset (63 %) kokevat sen hyväksi ideaksi.

– On selvää, että esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittaminen helpottuisi, jos työaikakäytänteitä voisi muokata sopimaan elämäntilanteeseen. Tämä vaikuttaa ihmisten jaksamiseen arjessa ja työssä.

Työajan lyhentäminen pidemmällä aikavälillä saa myös kannatusta. 64 prosenttia näkee tämän kannatettavana tavoitteena.

SAK:laisessa ja erityisesti STTK:laisessa kentässä suhtaudutaan myönteisesti kokeiluun. Elorannalta on kysytty, miksi SAK ajaa 4-päiväistä työviikkoa, kun maailmalla kokeilut ovat koskeneet lähinnä ”valkokaulustyöntekijöitä”.

– Työaikakeskustelu on syytä nähdä laajempana työelämän kehittämisen kokonaisuutena eikä yksittäisenä aikaan liittyvänä kysymyksenä, hän painotti.

TYÖMINISTERI Tuula Haatainen (sd.) muistutti puheenvuorossaan, että työelämän laadun ja työn tuottavuuden kehittäminen on hyvin tärkeää Suomen kaltaiselle maalle, joka ikääntyy vauhdilla.

– Tarvitsemme lisää tutkimusta, ideoita ja kokeiluja, jotta voimme tehdä päätöksiä jotka aidosti parantavat työelämää ja varmistavat että ihmiset viihtyvät työssään ja kokevat sen merkitykselliseksi. Meidän pitäisi keskittyä siihen, mikä on vialla työelämässä, ei ihmisissä.

Hän on huolestunut työelämässä jaksamisesta, erityisesti nuorien tilanteesta.

– Nuoret pelkäävät uupumista jo opiskeluaikana, kun työura on vasta alussa. Osa nuorista saattaa myös pelätä leimautumista hankalaksi tai huonoksi työntekijäksi, jos kertoo ääneen jaksamisongelmistaan.

Haataisen mielestä näiden ongelmien esiin tuominen on rohkeaa ja auttaa rakentamaan tulevaisuuden työelämää, joka on parempi ja reilumpi ihan jokaiselle.

Työministeri painotti, että työuupumuksen torjunta hyödyttää kaikkia, sekä työntekijöitä, että työnantajia, ja johtamisella on myös suuri merkitys paremmalle työelämälle.

– Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, oman osaamisen kehittämiseen kannustaminen, kiitos ja kehittävä palaute voivat ratkaisevasti parantaa voimavaroja työssä. Tämän pitäisi toteutua vahvemmin myös työntekijäammateissa. Esimerkiksi työntekijöiden hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työvuoroihin parantavattyöhyvinvointia ja voivat myös vähentää sairauspoissaoloja.

Työajan lyhentämiskokeiluista on raportoitu kansainvälisesti hyviä tuloksia viime aikoina.

– Olen pyytänyt työ- ja elinkeinoministeriön virkakuntaa selvittämään vaihtoehtoja, joilla työajan lyhentämisen kokeilu voitaisiin mahdollisesti toteuttaa Suomessa seuraavan hallituskauden aikana. Sanoista on päästävä tekoihin, Haatainen kertoi.