Kasvot peilissä
31.1.2017 19:00 ・ Päivitetty: 27.1.2017 11:53
Tuomas Kurttila, 38: “Tässä kuvassa näen hyvin etuoikeutetun henkilön”
Näen peilissä keski-ikäistyvän isän ja miehen. Kuvassa on läsnä oma elämä, mutta myös jonkinlainen rooli. Kuvassa on muun muassa isä ja viranhaltija, tiettyjen odotusten täyttäjä. Näen peilikuvassani paljon arkista tunnelmaa, arkisia asioita ihan tähän päivään liittyen.
Kuva taltioi juuri tämän hetken, joka on paljolti tyyneyttä, tietoisuutta siitä, että keski-iässä ihmisellä on riittävästi takanaan. Että tietää suunnilleen, missä maailmassa elää ja missä maailmassa haluaa elää. Tämä liittyy perheeseen, kasvatukseen, omiin lapsiin, henkilökohtaiseen elämään ja kehittymiseen, mutta myös siihen, mitä tässä yhteiskunnassa, maailmassa ja tässä ajassa tapahtuu.
Kaikista ihmisistä ei olla kiinnostuneita ja monen kuva puuttuu tästä meidän ajastamme.
Tässä kuvassa näen hyvin etuoikeutetun henkilön. Kaikki meistä eivät tule koskaan kuvatuksi tai nähdyksi. Se, että ihminen tulee nähdyksi omine kasvoineen on tärkeää. Mietin paljon niitä lapsia ja nuoria, jotka tänä päivänä sanovat – meidän yläkouluikäisistämme noin puolet – että opettajaa ei kiinnosta minun kuulumiseni. Tämä kehitys täytyisi pysäyttää.
Kun tulee nähdyksi, kun tulee kysytyksi, mitä sinä tuossa kuvassa tunnet, silloin on sekä etuoikeutettu ja toisaalta myös tilassa, joka pitäisi olla meillä jokaisella, mutta jota ei ole. Kaikista ihmisistä ei olla kiinnostuneita ja monen kuva puuttuu tästä meidän ajastamme. Viisitoistavuotiaista pojista joka kahdeksas on lukutaidoton – he ovat yhteiskunnalle näkymättömiä.
Tuomas Kurttila on lapsiasiainvaltuutettu ja SDP:n puoluesihteeriehdokas.
Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 19.1.2017.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.