Valiokunnan varapuheenjohtaja Erkki Tuomioja (sd.) kuvaa keskustelua perusteelliseksi.

– Kaikki tuki oli sille, että ensinnäkin suomalaiset ja suomalaisille töitä tehneet tulee saada sieltä turvaan. Tämä työ jatkuu. Se mitä nyt hallitus ja ulkoministeriö ovat tässä tehneet, on hyvä asia, Tuomioja sanoo.

Haaviston mukaan on yhteensä lähes 70 Suomen kansalaista, jotka ovat pyytäneet evakuointiapua Afganistanista. Lisäksi noin 170 paikallisen lähetystön työntekijää pyritään evakuoimaan Suomeen.

– Nyt sitten ollaan suorastaan kriisitilanteessa. Myöskin näiden asioiden hoitaminen, jos mahdollista, on tehtävä, Erkki Tuomioja sanoo jatkaen ministerinkin olleen samaa mieltä.

– On se kyllä vähän häpeällistä, että Migri vielä muutama kuukausi sitten halusi palauttaa ihmisiä Afganistaniin ja se loppui vasta, kun YK-järjestöt kiinnitti siihen huomiota ja kansainvälisesti tehtiin päätös, että nyt ne lopetetaan. Perheiden yhdistäminen on tehty vaikeaksi sillä, että ainoa piste oli (Intian) Delhi, jonne oli hyvin vaikea Afganistanista päästä edes viisumia hakemaan. Sitten vielä korona oli lamauttanut toimipisteen palvelukyvyn. Tästä ei saa pisteitä. Mutta ministeri oli tästä samaa mieltä, että tämä pitäisi saada kuntoon, Tuomioja jatkaa.

Suomi on hankkinut Kabulin-suurlähetystön turvallisuuspalveluita alihankintana paikalliselta yritykseltä. Näitä henkilöitä Suomi ei ole ainakaan toistaiseksi päättänyt evakuoida.

– Näitä nyt edelleenkin selvitetään. Tässä täytyy lähteä näiden ihmisten humanitaarinen tilanne ja turvallisuus edellä, Tuomioja sanoo.

– Kyllähän näistäkin täytyy vastuuta kantaa, jos he ovat todellisessa vaaratilanteessa, hän toteaa kantanaan.

Iso kysymys maailmalla on nyt, millainen on tämän hetken Taleban verrattuna 2000-luvun molemmin puolin vallassa olleeseen. Onko liike pehmentynyt lainkaan vai onko vallanpitäminen yhtä kylmää toimintaa julmine rangaistuksineen kuten tuolta ajalta on raportoitu.

Tuomioja sanoo, että Taleban antaa nyt rauhoittavia lausuntoja, mutta Kabulin ulkopuolelta ja kaupungista itsestään kantautuu myös erilaisia hätäviestejä. Ne siis viittaisivat Tuomiojan mukaan siihen, että pehmeiden lausuntojen takana olisi kuitenkin kovaa toimintaa.

Tuomioja pohtiikin, etteivät rauhoittelevat viestit pitäisikään paikkaansa tai ettei Talebankaan hallitsisi sitä, mitä jotkut kannattajat tekevät.

Tuomioja ei osaa tässä vaiheessa vastata kysymykseen, onko Talebanissa tapahtunut muutosta.

– Sitä ei tiedä vielä todellakaan. Se näyttää kyllä ilmeiseltä, että Talebanilla on nyt tarve kuitenkin pitää minimissään jonkinlaisia kansainvälisiä suhteita. Se tarkoittaa sitä, että he eivät halua joutua nyt heti boikottikohteeksi esimerkiksi sen suhteen, miten naisia kohdellaan. Nythän ovat ilmoittaneet, että he islamin sharian puitteissa voivat opiskella ja käydä töissä. Mitä se sitten tarkoittaakaan, jää täysin avoimeksi vielä.

Ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa tänään istuneen valiokunnan varaedustajan Hussein al-Taeen (sd.) uloslausumat arviot Talebanista vaikuttavat vieläkin pessimistisimmiltä kuin Tuomiojan.

Al-Taee painottaa, että hän spekuloi. Hän kuitenkin näkee todellisuuden sellaiseksi, että on Talebanin intressin mukaista varmistaa, että jokainen liittouman sotilas on poistunut maasta, ennen kuin ”he näyttävät ilkeät kasvonsa”.

Al-Taee sanoo myös, että Afganistanissa on tällä hetkellä vielä paljon ulkomaisia toimittajia, jotka voisivat välittää tietoa siitä, jos brutaaleja toimia alkaisi tapahtua. Hän näkee, että tämä voi jarrutella.

– Taleban myös kaipaa tunnustusta sen olemassaolosta ja sen hallituksen legitimiteetistä tulevaisuudesta sekä myöskin vapauttamaan kansainvälisissä pankeissa olevat varat takaisin käyttöönsä.

Al-Taee sanoo uskovansa, että näistä syistä liikkeen kannattaa tässä vaiheessa näyttäytyä ulospäin linjakkaana, ymmärtävänä mutta myöskin rauhallisena.

Hän kuitenkin viittaa myös New Atlanticist -julkaisussa olleisiin tietoihin, joiden mukaan Taleban olisi lähivuosina likividoinut kansalaisyhteiskunnan vaikuttajia ja armeijan henkilöitä kuten lentäjiä. Artikkeli pyrkii kuvaamaan sitä, millaisella taktiikalla Taleban onnistui nousemaan jälleen maassa valtaan pikavauhtia.

Miten sitten Afganistanissa jälleen kävi kuten kävi?

Erkki Tuomioja viittaa Yhdysvaltain johdolla 20 vuotta sitten aloitettuun operaatioon maassa.

– Se oli alun perinkin puhtaasti amerikkalaisten varassa oleva operaatio. Amerikkalaiset nyt jälkikäteen sanoivat, että heillä ei ollut mitään kiinnostusta yhteiskunnan rakentamiseen vaan sotilaalliseen toimintaan.

Tuomiojan mukaan hanke ei ollut aito kansainvälisen yhteisön hanke. Suomikin kuitenkin oli hankkeessa mukana.

– Itse korostin, koska olin silloin esittelevä ministeri, että emme menneet sinne sen vuoksi että piti olla solidaarinen amerikkalaisille, vaikka tämä tuntui olevan monille silloin ja ehkä edelleenkin motiivi.

Tuomiojan mukaan Suomi meni mukaan siksi, että se katsoi, että sillä on tarvittavaa osaamista ja annettavaa:

– Nimenomaan kehitysyhteistyöhön sinne on satsattu paljon. Osa on mennyt hukkaan, mutta se mikä on mennyt ihmisten kouluttamiseen, osaamisen kehittämiseen ja uusien ajattelujen tuomiseen jää sinne kuitenkin ihmisten korvien väliin, Tuomioja sanoo.

Nyt, uudessa tilanteessa Tuomiojan mukaan myös Euroopan unionille tulee ihan uusi rooli.

– EU:lla ei ole oikeastaan tähän asti ollut (Afganistanissa) mitään roolia käytännössä unionina.

Tuomiojan mukaan nyt pitää pystyä nojaamaan vahvemmin YK:hon ja nimenomaan aitoon monenkeskiseen toimintaan, johon kaikkien pitäisi olla pitkäjänteisesti sitoutuneita.

Tuomioja katsoo, että amerikkalaisten vetäytyminen Afganistanista on ollut puhtaasti sisäpoliittinen päätös.

–  Ja nyt tietysti se sisäpoliittinen tilanne USA:ssa on sellainen, että suoraan sanoen se on tehnyt Yhdysvalloista vähän epäluotettavamman ja vaikeammin ennakoitavan partnerin missä tahansa asiassa.

Hussein al-Taee sanoo myös, että vaikuttaa olevanYhdysvaltain kansallinen intressi ja kansallinen etu, jonka vuoksi se teki päätöksen vetäytyä pikaisella aikataululla maasta.

– Tämä päätös sitten johti siihen tai ymmärrettiin Talebanin toimesta, että on oikeus ja mahdollisuus tulla ja vallata Kabul. Samanaikaisesti kun maan presidentti Ashraf Ghani poistui maasta ensimmäisten joukossa niin taistelumoraalia puolustaa Kabulia ja omaa maata ei armeijalla eikä sen johdolla valitettavasti ollut. Kolmas syy on se, että Talebanilla on vankka kannatus eri alueilla myös Kabulissa ja nämä sisäiset solut ja muut tekijät aktivoituivat siinä kohtaa ja auttoivat valtauksessa, al-Taee sanoo.

– Spekuloisin vielä sen verran, että todennäköisesti Taleban ottaa mukaansa valtion muodostamistarkoituksessa muutamia kansainvälisesti tunnistettuja ja tunnettuja tekijöitä kuten entisen presidentti Hamiz Karzain puolueen ja sen ympärillä oleva joukko. Näin turvallisuusneuvoston eräillä mailla olisi mahdollisuuksia tunnustaa Taleban valtiona ja se pystyisi tavalla tai toisella toimimaan myöskin YK:ssa, hän sanoo.

Millaista ulkopolitiikkaa Euroopan unionin Suomi mukaan luettuna on nyt suhteessa Afganistaniin alettava harjoittaa?

– Kyllähän tietysti nyt on yritettävä pitää yhteyttä sinne, ei nyt mitään tunnustusta mutta ruvettava käymään dialogia. Suuri intressi on nyt kuitenkin kaikilla vaikuttaa siihen, että tilanne Afganistanissa ei muodostu sellaiseksi, että sieltä joutuisi lähtemään miljoonia ihmisiä pakoon pakolaisina. Se olisi sekä naapurimaihin että Eurooppaan asti ulottuva erittäin paha tilanne. Tässä suhteessa tämänhetkinen päällimmäinen asia on kuitenkin koettaa vaikuttaa Talebaniin niin, ettei tällaista tilannetta syntyisi, Erkki Tuomioja vastaa.

Tuomiojan mukaan on vaikea sanoa, voiko Eurooppaan tulla uusi niin kutsuttu pakolaisaalto.

– En minä pysty ennustamaan, mutta siihen on ilman muuta varauduttava. Mutta on tehtävä toistaiseksi kaikki se mitä on tehtävissä, jotta tällaista tilannetta ei syntyisi.

Al-Taeenkin mukaan pakolaistilanteen kehittyminen on vielä epäselvää.

– Ehkä parasta olisi nyt tukea kansainvälistä Punaista ristiä, joka on päättänyt jäädä maahan ja muita toimijoita. Sillä voisimme varmistaa, että jos ja kun pakolaisaalto tulee, se ei ole niin suuri kuin mitä ehkä pelkäämme. Puhuttaisiin sadoistatuhansista miljoonien sijaan.

Hussein al-Taee kuvaa Euroopan olevan nyt suhteessa Afganistaniin ja valtaannousseeseen Talebaniin puun ja kuoren välissä.

Al-Taee pohtii, että liika agitaatio suhteessa Talebaniin voi nostaa ”pintaan järjestön pahimman kasvon”. Toisaalta Euroopan rooliksi ei voi jäädä sekään, että ollaan ikään kuin vain vaimeasti hyväksymässä sitä, että he yrittävät valtionmuodostusta ottaen mukaan vähän oppositiovoimiakin.

Al-Taeen synkkä pelko tuntuu kuitenkin olevan se, että Taleban palaa samanlaiseen toimintaan kuin takavuosina, mikä tietäisi esimerkiksi katastrofia tyttöjen ja naisten oikeuksille.

Juuri nyt ensiapuna al-Taeen mielestä pitäisi tukea maassa YK:n mandaatilla toimivia edustustoja ja muita toimijoita sekä avun tarjoajia sekä pitää huolta siitä, ettei tilanne eskaloidu niin, ettei ruoka- ja muuta apua ei voisi edistää.

– On yritettävä myös tukea YK:ta olemaan paikalla erilaisissa neuvotteluissa ja pitää huolta siitä, että esimerkiksi naisten oikeudet eivät mene niin alas kuin ehkä pelkäämme. Tämä on ensi askel, al-Taee sanoo.

– Toinen askel on totta kai pyrkiä siihen, että EU:n ulkosuhdehallinto on myöskin mukana keskusteluissa Afganistanin tulevaisuudesta. Meidän on myönnettävä eräällä tavalla tappiomme, mutta kuitenkin tavallaan pelastettava se, mikä on pelastettavissa.