Eduskunta keskustelee tänään hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antamasta ilmoituksesta.

Tuomiojan mukaan Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

– Tällaisen uhkamahdollisuuden vähentämiseksi olemme sekä pitäneet huolta omasta puolustuskyvystämme sekä siitä, ettei kenelläkään ole aihetta uskoa Suomen osallistuvan tai Suomen aluetta käytettävän muille vihamielisiin tarkoituksiin.

– Niistä aiheutuu tietenkin myös EU-maille kustannuksia, joita on käsiteltävä solidaarisesti siten, etteivät yksittäiset maat joudu niitä kohtuuttomasti kantamaan.

– Avoin keskustelu linjauksista on aina tervetullutta, mutta on myös tärkeää, että emme keskustelussa synnytä emmekä lietso sellaisia sisäisiä vastakkaisuuksia, joita voidaan ulkoa käyttää heikentämään asemaamme, hän varoitti.

Tuomiojan mukaan Suomen oikeus ja velvollisuus on aina turvata omat kansalliset edut.

– Emme tavoittele sitä muiden kustannuksella, eikä sellainen nykyisessä keskinäisriippuvuuden ja jakamattoman turvallisuuden maailmassa ole edes mahdollista. Koko ihmiskuntaa koskeviin joukkotuhoaseiden, ilmastonmuutoksen ja luontokadon haasteisiin vastaaminen edellyttää mahdollisimman laajaa monenkeskistä yhteistyötä, johon kaikkien maiden on osallistuttava.

Hän painotti, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on aina toimittava tavalla, joka parhaiten turvaa Suomen ja vahvistaa suomalaisten hyvinvointia.

– Näin on myös hallitus tässä tilanteessa tehnyt. Varautumisemme häiriö- ja kriisitilanteisiin on hyvällä tasolla, mutta sitä voidaan ja pitää edelleen myös parantaa.

Tuomioja arvioi, että Ukrainan alku itsenäisenä valtiona on ollut vaikea. Hän totesi, että koettelemukset ovat kuitenkin kasvattaneet ukrainalaisten vapaudentahtoa, eikä tänä päivänä kenelläkään ole perusteita eikä oikeutta kyseenalaistaa heidän suvereenia oikeuttaan valita oma tiensä ja puolustaa sitä.

– Venäjä perustelut toimilleen ja tavoitteilleen ovat hämmentävää historian väärentämistä eivätkä ne anna perusteita saatikka oikeutusta muiden turvallisuuden uhkaamiseen eikä Ukrainaan suurvallan koko arsenaalilla kohdistetuille voimatoimille.

Venäjä on myös kirjelmöinyt muun muassa Natolle ja EU-maille ja esittänyt vaatimuksia, jotka sen täytyy Tuomiojan mukaan itsekin tietää olevan mahdottomia hyväksyä.

– Etupiirit eivät kuulu 2000-luvun maailmaan. Torjumme päättäväisesti sen että, maamme suvereenia oikeutta valita oma turvallisuuspoliittinen linjansa rajoitettaisiin millään tavoin tai miltään taholta.

Tuomioja pitää hyvänä, että EU on antanut kirjeeseen yhteisen vastauksen.

– Tapahtumat ja tilanne edellyttävät EU:lta yhtenäisyyttä ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista. Sen eteen on Suomen aktiivisesti ja aloitteellisesti toimittava.

Vastakkainasettelujen kärjistyessä on hänen mielestään tärkeää yrittää neuvotteluilla purkamaan jännitteitä ja torjua sodan uhkaa. Parhaassa tapauksessa on myös mahdollista päätyä kaikille edulliseen tulokseen.

– Sotilaallisen konfliktin estäminen on yhtä paljon Venäjän ja venäläisten kuin Ukrainan ja ukrainalaisten etu, vaikka kaikki eivät sitä halua ymmärtää.

Tuomioja arvioi, että kriisin laukeaminen, kuten tapahtui Kuuban kriisin kanssa 60 vuotta sitten, voi parhaassa tapauksessa myös avata tien sellaisille toimille, jotka vähentävät jännitteitä ja aseellisten voimien uhkaavuutta.

– Ne voisivat myös katkaista käynnissä olevan kilpavarustelukierteen uusilla asevalvonta- ja aseriisuntasopimuksilla ja luottamusta palauttavilla toimilla, jotka purkaisivat turvallisuuteen kohdistuvia pelkoja.

Hän kuitenkin totesi, että nyt nähdyn voimankäytön jälkeen ei tällaiselle kehityspolulle palaaminen ole helppoa eikä nopeata.

– On varauduttava jännitteiden ja vastakkainasettelujen jatkumiseen sekä pakotteiden käyttöön vielä pitkään. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan sekä varautumista myös pahimpaan yhtä lailla kuin aktiivista vaikuttamista siihen, että pahin vältetään.

Tuomioja antoi kiitosta presidentti Sauli Niinistölle ja hallitukselle, jotka ovat kiitettävällä tavalla ylläpitäneet Suomen mahdollisuutta vaikeutuvissakin oloissa toimia dialogin edistäjänä ja ratkaisujen hakijana.