– Lähes kaikki mitä siellä (hallitusohjelmassa) esitetään on tehty joko Ruotsissa tai Tanskassa tai kyse on niistä sovelletuista malleista. Kun tavoittelemme pohjoismaista työllisyysastetta ja rahoituspohjaa hyvinvointiyhteiskunnalle, niin meidän täytyy tehdä myös uudistuksia.

Satonen toivoo, että yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa sujuisi hyvin.

– Tarkoitus on lähteä tapaamaan heitä varsin pian. Hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että uudistukset valmistellaan kolmikantaisesti. Totta kai pohjana on hallitusohjelman kirjaus. Aivan kuten pääministeri sanoi, että jos kolmikantaisesti ei löydetä yhteistä näkemystä, silloin mennään hallitusohjelman mukaan.

– Työrauha-asia on sellainen, että lainsäädäntöä on uudistettu viimeksi 1940-luvulla. Näistä asioista on puhuttu vuosia ja tämäkin on pohjoismaisen käytännön mukainen. Uskon, että tämä kyetään tällä valmisteluajalla ratkaisemaan. Työmarkkinaosapuolet tietävät mistä tässä puhutaan.

Ei varmaan ole sattumaa, että seuraavaksi eteen tulevat työmarkkinauudistukset on helpompi tehdä, kun ei ole poliittisia lakkoja?

– Lähtökohta on kyllä ollut juridinen selkeys. Paikallinen sopiminen on huomattavasti monimutkaisempi ja sen takia se on ajoitettu niin, että työrauhalla aloitetaan ja paikallisen sopimisen osalta on aikaa ensi kevääseen. Paikallisessa sopimisessa voidaan hyvinkin tuoda molemmin puolin pöytää lisää erilaisia elementtejä. Tämän järjestyksen ideana on nimenomaan se, että mitä pystytään milläkin aikataululla toteuttamaan.

Eli tässä ei ole kyse siitä, että te pyrkisitte riisumaan palkansaajaliikettä aseista?

– Ei, paikallisen sopimisen asiaa ei olisi mahdollista vielä syksyllä ratkaista.

Odotatko, että työmarkkinauudistuksista tulee turbulentteja?

– Toivon tietysti, että ei tule. Korostan sitä, että nämä ovat normaaleja käytäntöjä Pohjoismaissa. Toivoisin, että tässä nähtäisiin iso kuva. Yksityiskohtia voidaan viilata, jos niistä löytyy yhteisiä näkemyksiä.

Uudistusten tavoite on Satosen mukaan työn tuottavuuden kasvattaminen, joka nostaisi omalta osaltaan myös palkkoja.

– Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus ovat tehneet jo paikallista sopimista hyvin pitkälle. Jos siihenkin tasoon, johon he ovat keskenään menneet päästäisiin monilla muilla sektoreilla, se olisi edistystä.

Yksi asia on tämä tavoite, että valtakunnansovittelija ja sovittelulautakunta eivät voisi esittää yli yleisen linjan meneviä palkankorotuksia. Kuinka yksinkertaista tällaisen lain kirjoittaminen on?

– Siinä on tarkoitus vahvistaa sovittelijan asemaa. Tämäkin tulee Ruotsista, että mennään viennin päänavauksen mukaan. Tietojeni mukaan yksittäisillä aloilla voi tulla korkeampia sopimuksia, jos työvoimapula on kova. Sopimusvapauteen ei olla missään nimessä puuttumassa.

Onko kirjaus ymmärretty väärin?

– Ainakin tulkittu. Kun katson esimerkiksi tätä viiden liiton lausumaa, niin mielestäni siinä oli vähän väärä lähtökohta, koska sopimista korkeammalla tasolla ei millään tavalla kielletä.

Onko tämän kirjauksen taustalla viime kesän julkisen sektorin neuvottelut, jossa sovittiin vientiteollisuutta kovemmista palkankorotuksista?

– No joo, ottamatta kantaa yksittäiseen ratkaisuun, niin kyllä siinä se tietysti on taustalla, että pitkässä juoksussa meidän palkanmaksuvara on pitkälti se miten meidän vientiteollisuus maailmalla pärjää. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö yksittäiset alat voisi sopia korkeammasta tasosta, jos siellä on esimerkiksi työmarkkinatilanne, jossa on suuri työvoimapula.

– Suomen mallin lähtökohta on ollut, että realistinen taso haetaan vientipöydässä ja sitten sitä pitkälti noudatetaan. Siihen malliin tässä haetaan vahvistusta, mutta mahdollistaen toki siitä poikkeamiset.