Turpeenpolton jatkaminen perustuu keskustan ajatukseen ”realistisesta vihreydestä”. Tämän käsitteen pääministeri Juha Sipilä lanseerasi keskustan puoluekokouksessa Sotkamossa kesäkuussa. Suomeksi sanottuna ”realistinen vihreys” mahdollistaa sen, että suoalueiden omistajat voivat myydä turvetta energiaksi ilman huonoa omaatuntoa. Tärkeintä keskustalle on omien äänestäjien miellyttäminen sekä kotimainen energia ja sen työllistävä vaikutus.

Nykyhallituksen energiapolitiikka on epäloogista ja poukkoilevaa. Samalla kun Suomi on päättänyt luopua kivihiilen käytöstä energialähteenä vuoteen 2029 mennessä, turpeenpoltto saa fossiilisena polttoaineena edelleen merkittävää tukea.

Suoalueet ovat luonnonympäristöinä erittäin herkkiä. Ne tuhoutuvat turpeen nostossa helposti, mutta korjaantuvat hitaasti. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana suolintulajien kannat ovat pienentyneet kolmanneksen. Tähän turpeennostolla on ollut oma osuutensa.

Viime hallituskaudella päätettiin turpeennoston vähentämisestä ja uusiutuviin energiamuotoihin satsaamisesta. Nykyhallitus on vienyt sekä energiapolitiikan että ilmastopolitiikan taantumuksellisempaan suuntaan.

Vaalit käydään jo kahdeksan kuukauden päästä. Vaikka sote- ja maakuntauudistus haukkaakin ison osan vaalikeskustelujen ajasta, olisi energia- ja ilmastopolitiikkaankin varattava riittävästi vaalien ilmatilaa.

SDP lähtee ilmastopolitiikassaan siitä, että Suomen on siirryttävä hiilineutraaliin yhteiskuntaan viimeistään 2030-luvulla. Hallitusneuvotteluissa on siis ratkaistava turpeen energiakäytön jatko.

Mikäli Suomi aikoo tehdä oman osansa ilmastotavoitteiden täyttämiseksi, tuntuu turpeen energiakäytön jatkaminen 2030-luvulla lähes mahdottomalta. Mikäli Suomi onnistuu luopumaan kivihiilen käytöstä vuoteen 2029 mennessä, kohdistuu seuraava paine turpeenpolton lopettamiseen. Tavoitteena voisi olla, että viimeinen turverekka ajaa lämpövoimalan portista sisään vuonna 2032.