Kirjan mittainen satasivuinen selvitys on tehty Kalevi Sorsa -säätiölle.

“Juha Sipilän hallituksen alkupuoliskon vuosien 2015–2017 työmarkkinaturbulenssilla oli kauaskantoisia seuraamuksia suomalaisen korporatismin toimintamallille ja institutionaalisille vuorovaikutussuhteille“, kirjoittaa Hirvola.

Hirvolan kirjan mukaan vahvaan parlamentaariseen enemmistöön nojaava porvarihallitus ja työnantajat pyrkivät vaalikauden alussa haastamaan kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan hegemonista diskurssia.

Sipilän hallituksen ja työnantajien uusliberalistisessa tavoitteenasettelussa hyödynnettiin Hirvolan mukaan kolmikannan perinteistä välttämättömyyden retoriikkaa.

Sen vakuuttavuus ja legitimaatio murtuivat, kun Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK onnistui syksyllä 2015 osoittamaan sopimusyhteiskunnan puitteissa vaihtoehtoisen toimintamallin hallituksen pakkolaeille.

“Merkitystä oli myös sillä, että koko palkansaajaliike onnistui yhteisin ponnistuksin kääntämään kansalaismielipidettä hallituksen epäoikeudenmukaisiksi koettuja esityksiä vastaan.”

Syksyn 2015 aikana hallituksen pakkolakiesityksen juridiset ja taloudelliset puutteet kävivät yhä selvemmiksi.

“Samalla kun hallituksen argumentaation perustelut murenivat, syvenivät säröt porvarihallituksen ja työnantajien rintamassa.”

Vaikka perinteinen kolmikantaisen sopimisen kulttuuria korostava diskurssi selvisikin kamppailusta eräänlaisena voittajana, oli menestyksen hinta raskas. Hirvolan mukaan kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan vuorovaikutussuhteet oli revitty vereslihalle.

“Tutkimusaineistoon nojautuen onkin mahdollista spekuloida kysymyksellä, oliko ammattiyhdistysliike ottanut kilpailukykysopimusprosessissa Pyrrhoksen voiton. Miksi ammattiyhdistysliike ei käyttänyt kilpailukykysopimusprosessin myötä hetkellisesti kasvanutta yhteiskunnallista painoarvoaan täysimääräisesti hyväkseen?”

“Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei aktualisoitunut erityisen tehokkaasti poliittisen keskustelun johtajuutena työmarkkinoihin liittyvissä diskursseissa. Sipilän hallitus kykeni omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään esimerkiksi työttömyysturvan uudistamisessa.”

Selvityksen mukaan vastausta kysymykseen voi hakea työmarkkinoiden instituutioiden myllerryksestä.

“Raskas kilpailukykysopimusprosessi oli vähentänyt ammattiyhdistysliikkeen keskinäistä luottamusta. Palkansaajajärjestöt syyttelivät toisiaan siitä, miten eduskunnan enemmistöön nojaavaan hallitukseen olisi pitänyt kolmikannassa suhtautua. Ilman yhteistä rintamaa ay-liikkeen vaikuttavuus oleellisesti heikkenee.”

Myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n strateginen päätös hylätä keskitetyt työmarkkinaratkaisut ja irtisanoa tähän liittyviä sopimuksia muutti työmarkkinatoimijoiden keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita.

“Täysimittaisen vastakkainasettelun sijaan työnantajat pyrkivät kääntämään työmarkkinoiden voimatasapainoa hajottamalla sopimusyhteiskunnan valtakeskittymät.”

Hirvolan mukaan EK:n 2015–2017 tekemät ratkaisut mullistivat ehkä lopullisesti kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan keskiössä olevan neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän.

“Selvää on myös, että neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän muutokset ravistelevat sosiaalisen korporatismin perusrakenteita kuten työehtosopimusten yleissitovuutta ja sosiaalisten ryhmien keskinäistä solidaarisuutta.”

Hirvola päättelee, että tulopolitiikan ja keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen hylkääminen supistavat ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallista painoarvoa ja sananvaltaa.

“Silloin markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee.”

Hirvolan mukaan ammattiyhdistysliikkeen menestyksellinen vastaaminen työnantajien omaksumaan hajota ja hallitse -strategiaan edellyttäisi voimien keskittämistä muuallakin palkansaajaliikkeessä kuin vain vientiliitoissa.

Kursiivilla olevat lainaukset ovat Matti Hirvolan kirjasta Luottamuksen loppu?, joka julkistetaan tänään Helsingissä.