Tiivistettynä johtopäätös on, että Suomi ei pysty pienenä toimijana vaikuttamaan maailmanpoliittisen kehityksen suuntaan, joten kansallisessa turvallisuudessa tulee varautua pahimpaan.

Upin tutkijoiden selvityksessä todetaan myös, että Suomi elää juuri nyt ”elää historiallisen hyvän asemansa huippukohtaa”.

Huolenaiheina selvityksessä mainitaan muun muassa epävarmuus muilta mailta saatavasta tuesta, jos osa liittolaisista haluaa palauttaa suhteet Venäjään eikä jaa Suomen käsitystä uhkakuvasta. Suomi joutuu myös varautumaan tilanteeseen, jossa rauhaa Ukrainassa ei saavuteta oikeudenmukaisella tavalla, Upin tutkijat kirjoittavat.

Ukrainan sodan mahdollisesti päättyessä Venäjän resursseja ja huomiota voi vapautua painostukseen muilla alueilla, myös Suomen suunnalla.

-  Tilaisuus voi myös tehdä varkaan, eivätkä erilaiset provokaatiot tai sotilaalliset testit ole poissuljettuja sodan vielä jatkuessakaan, tutkijat muistuttavat.

TURVALLISUUSTILANTEEN HEIKETESSÄ tutkijat kehottavat Suomea hyödyntämään varautumisessa omia vahvuuksiaan, liittolais- ja kumppaniverkostoaan sekä EU:n mahdollisuuksia.

Viime kädessä Suomen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden turvaa sotilaallinen maanpuolustus, joka on tutkijoiden mukaan paremmassa kunnossa kuin kertaakaan Suomen historian aikana.

-  Ukrainan sodan valossa on kuitenkin selvää, että Suomi ei pysty pitkäaikaiseen puolustustaisteluun sotilaallista suurvaltaa vastaan ilman ulkopuolista apua, Upista muistutetaan.

Pohjoismainen yhteystyö on myös vakaalla pohjalla ja siihen liittyy vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

-  Se ei kuitenkaan yksin riitä kompensoimaan mahdollista Yhdysvaltain tuen heikkenemistä, tutkijat kommentoivat.

Sama koskee tavallaan myös Euroopan unionia, jonka Ukrainalle antama tuki on vahvistanut käsitystä EU:sta turvallisuustoimijana. Sotilaalliseksi toimijaksi EU ei ole kuitenkaan kehittynyt, ja jos joku jäsenmaa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, kääntyisivät katseet ensisijaisesti Natoon tai yksittäisiin Nato- ja EU-maihin, tutkija arvioivat.

Tutkijoiden mukaan Suomen keskeisin ulko- ja turvallisuuspoliittinen haaste onkin varmistaa, että Nato-jäsenyyden myötä saavutettu turvallisuuspoliittinen selkänoja säilyy ja että Suomi kykenee sopeutumaan muuttuvaan strategiseen ympäristöön.