Tutkimus on selvittänyt lobbausta niin lobbauksen kohteiden kuin lobbareiden näkökulmasta muun muassa kyselytutkimuksen avulla.

Tutkimuksen mukaan yleisin lobbauksen kohde ovat poliitikot, eli ministerit, kansanedustajat ja näiden avustajat ja erityisavustajat, joihin yhteydenpito on hyvin säännöllistä.

Myös ministeriöiden virkamiehiä pidetään tärkeinä lobbauskohteina, vaikkei ministeriöitä lobata yhtä säännöllisesti kuin poliitikkoja.

Eniten lobbausta harjoittavat yksityishenkilöt ja yksityisyrittäjät ja elinkeinoelämän järjestöt.

Lobbaus eli vaikuttajaviestintä tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa epävirallisesti päättäjiin ja poliitikkoihin.

Ministerit ja kansaedustajat säännöllisesti elinkeinoelämän lobbauksen kohteena

Kansanedustajista ja ministereistä yli puolet (55,2 prosenttia) ilmoitti elinkeinoelämän keskusjärjestöjen olevan heihin yhteydessä viikoittain tai muutaman kerran kuukaudessa. 93 prosenttia ilmoitti taas yksityishenkilöiden tai -yrittäjien olevan yhteyksissä viikoittain tai muutaman kerran kuukaudessa.

Elinkeinoelämä lobbaa myös muita tahoja enemmän kahdenvälisesti.

–  Alhaisista vastaajamääristä huolimatta voidaan tuloksista suurella varmuudella päätellä, että useimmat ministerit ja kansanedustajat ovat useammin kuin vain muutaman kerran vuodessa elinkeinoelämän liittojen ja keskusjärjestöjen sekä yksityishenkilöiden lobbauksen kohteina, tutkimuksessa mainitaan.

Myös ministeriöihin olivat selvästi eniten säännöllisesti yhteydessä elinkeinoelämän toimialajärjestöt (20,8 prosenttia) ja kattojärjestöt (15,3 prosenttia).

Ammattiliittojen lobbaus yleisiä käsityksiä vähäisempää

Tutkimuksen mukaan sekä päättäjien että lobbareiden kyselyn tuloksissa ”pistää silmään” ammattiliittojen vähäinen yhteydenpito ja niiden edustajien kokemus vähäisestä vaikuttavuudesta.

Lobbauksen kohteista vain 10,3 prosenttia ilmoitti ammattiliittojen säännöllisestä yhteydenpidosta.

–  Tämä poikkeaa yleisestä käsityksestä suomalaisesta korporatismista, jossa työmarkkinajärjestöjen roolia pidetään keskeisenä, kyselyssä todetaan.

Enemmän päättäjiin kohdistui yhteydenpitoa muun muassa viestintätoimistoista ja think tankeista (11, prosenttia) ja kansalaisjärjestöistä (15 prosenttia).

Tutkimus ei tarjoa selitystä sille, miksi ammattiliittojen asema on heikentynyt. Yksi potentiaalinen selitys on ammattiliittojen yleinen pienentyminen ja toiminnan epäpolitisoituminen.

Asiaa voivat selittää myös hallituksen voimasuhteet ja puoluepoliittiset muutokset.

– Tämä teoria selittäisi ammattiliittojen ja hallituksen välisen yhteydenpidon heikkoutta edellisen hallituskauden aikana, mutta teorian perusteella ammattiliittojen vaikuttamisen voisi odottaa kohonneen nykyisen, SDP:n johtaman hallituksen aikana, tutkimuksessa pohditaan.

Toisaalta tämä kausi on voinut olla lobbaukselle hyvin poikkeuksellinen, sillä sitä on leimannut ensin pääministerin vaihtoon johtanut hallituskriisi ja tämän jälkeen koronaviruspandemia.

–  Näin voi olla mahdollista, että ammattiliittojen vaikutuksen nousu nykyisellä hallituskaudella on ikään kuin sulanut pandemiaan.

Epävirallista tiedonvaihtoa pidetään tärkeänä vaikutuskanavana

Lobbausorganisaatioilla on käytettävissään useita eri keinoja vaikuttaa päätöksentekoon. Kyselyssä kysyttiin sekä lobbareilta että lobbauksen kohteilta eri keinojen tärkeyttä lobbauksessa.

Tärkeimpinä keinoina molemmat osapuolet pitivät työryhmäjäsenyyttä, eikä kummallakaan puolella annettu suurta merkitystä julkisille tilaisuuksille tai mediakampanjoille.

Samanaikaisesti kyselyssä todettiin, että erityisesti lobbarit pitävät epävirallista tiedonvaihtoa erittäin tärkeänä vaikuttamisen keinona. Epäviralliseen vaikuttamiseen laskettiin muun muassa keskustelua epävirallisella tapaamisella ja taustatietojen antamista.

– Lobbausta tehdään monien eri kanavien kautta, mutta epäviralliset vaikuttamiskanavat nousevat kaikkein merkityksellisimmiksi. Epävirallisten vaikutuskanavien kautta tapahtuvasta lobbauksesta etenkin ei-julkinen osa jää usein pimentoon, tutkimuksessa sanotaan.

Tutkimuksen mukaan haastatellut lobbarit kokivat, että ei-julkiseen epäviralliseen vaikuttamiseen kuuluva avoin keskustelu päättäjien kanssa vaatii luottamuksellisuutta eli siis keskusteluja suljettujen ovien takana. Myös päättäjät kokivat avoimen keskustelun vaativan luottamuksellisia suhteita.

Päättäjät eivät kyselyssä pitäneet lobbausta erityisen läpinäkyvänä, toisin kuin moni lobbari.

–  Voisi siten ajatella, että päättäjillä olisi intressi saada enemmän tietoa lobbauksesta, tutkimus pohtii.

Suomalainen lobbariverkosto Edunvalvontafoorumi totesi tiistaina kannattavansa avoimuusrekisterin käyttöönottoa päättäjien tiedon lisäämiseksi.

–  Rekisteri tekee näkyväksi mihin asioihin vaikutetaan, ketkä vaikuttavat ja on käyttäjilleen hallinnollisesti mahdollisimman kevyt. Sääntelyä valmistellaan parhaillaan oikeusministeriön johdolla, verkosto totesi kannanotossaan.

Sekä päättäjät että lobbarit pitävät päätöksentekoa kuitenkin yleisesti läpinäkyvänä ja päättäjille viestimistä helppona.

Kysely tehtiin lobbareille ja niiden kohteena oleville

Tutkimus tehtiin osana oikeusministeriön selvityshanketta. Sen aikana kerätty kyselyaineisto koostui lobbareille ja lobbauksen kohteille erikseen tehdystä verkkokyselystä. Näissä kyselyissä kartoitettiin lobbauksen yleisyyttä, vaikutuskanavia, lobbauksen kohteita sekä lobbaamiseen käytettäviä resursseja. Kysely toteutettiin viime loka–marraskuussa.

Lobbarikysely lähetettiin sähköpostitse keskeisille työmarkkinaosapuolten keskus- ja toimialajärjestöille, ammattiliitoille, kansalaisjärjestöille, konsulttilobbareille ja yrityksille.

Lobbauksen kohteiden kysely lähetettiin vastaavasti keskeisille valtiollisen tason poliittisille päättäjille (kuten kansanedustajille), ministeriöiden virkamiehille ja valtion virastojen johtohenkilöille. Lobbarikyselyyn saatiin 180 vastausta, lobbareiden kohteiden kyselyyn vastasi 128 henkilöä.

Lisäksi tutkimuksessa käytettiin muun muassa laaja-alaista kirjallisuusanalyysia.