Suomi oli mukana työstressin vaikutuksia selvittävässä laajassa tutkimuksessa. Erityisen vaaralliseksi työstressi osoittautui miehille, joilla oli ollut sydäninfarkti, aivohalvaus tai jotka sairastivat sairaalahoitoa vaatinutta diabetesta. Heillä ennenaikaisen kuoleman riski oli liki kaksinkertainen verrattuna samoja sairauksia sairastaviin miehiin, jotka eivät raportoineet työstressistä.

Tutkimuksen kohderyhmänä oli 103 000 ihmistä Suomessa, Ranskassa, Ruotsissa ja Britanniassa. Alussa he vastasivat kyselyyn elintavoistaan, työstään ja terveydestään. Vuosina 1985–2002 aloitetun 14 vuoden seurannan lopussa noin 3 800 ihmistä oli kuollut.

– Tarkkaa tilastointia kuolinsyistä ei tehty. Sydän- ja verisuonikuolleisuus oli kuitenkin selkeästi koholla, kertoo tutkimusta vetänyt epidemiologian professori Mika Kivimäki, joka työskentelee Helsingin yliopistossa ja Työterveyslaitoksessa.

Tutkimuksen perusteella kuntoilu, tupakoimattomuus ja hyvät veriarvot eivät näytä poistavan stressiin liittyvää kuolleisuutta riskiryhmässä. Kivimäen mukaan omasta terveydestä kannattaa silti huolehtia. Esimerkiksi tupakointi, ylipaino ja korkea kolesteroli lisäävät todennäköisyyttä sille, että verisuoniin kertyy plakkia.

– Stressin puolestaan ajatellaan lisäävän riskiä tuon ateroskleroottisen plakin irtoamiselle niin, että siitä muodostuu tukos sepelvaltimoon eli sydäninfarkti tai tukos aivovaltimoon eli aivoinfarkti. Jos perinteiset riskit minimoidaan, samalla todennäköisyys stressin haitoillekin vähenee.

Syy siihen, että työstressi ei nostanut naisten kuolleisuutta, on toistaiseksi mysteeri. Se toki tiedetään, että sydänkohtaukset ovat harvinaisempia naisilla ennen vaihdevuosia kuin miehillä. Toisaalta, kun naisella on sydäntauti tai diabetes, ennuste voi olla miehiä huonompi.

– Eräs selitys voi olla se, että naisten kokema stressi saattaa liittyä laajemmin eri elämänaloihin, kun taas miesten stressissä voivat useammin painottua työasiat.

Tutkimuksen perusteella ei riitä, että riskiryhmän miehiä patistellaan parantamaan elintapojaan. Myös työnantajilta tarvitaan tukea työntekijöiden suojelemiseksi. Keinoja voivat olla esimerkiksi työnkuvan muokkaaminen, työtaakan vähentäminen, kuntoutus, stressinhallintakurssit ja jopa ennenaikainen eläke.

Asiantuntijalääkäri Kari Haring SAK:sta pitää tärkeänä, että työpaikoilla henkilöstön psykososiaalisia kuormitustekijöitä tarkkaillaan.

– Samoin kuin arvioidaan tapaturmariskiä ja esimerkiksi kemikaalihaittoja, pitäisi työsuojelussa arvioida myös henkistä kuormitusta. Kaikki nämä kuuluvat perustyöturvallisuuteen. Tavoitteena on työpaikka, jossa ei sairastuta.

Haring pitää hyvänä, että työkuormitukseen on kiinnitetty työpaikoilla aiempaa enemmän huomiota ja pyritty vähentämään sitä.

– Nämä toimet koskevat koko henkilöstöä. En pitäisi kuitenkaan mahdottomana, että esimerkiksi sydäntautia sairastavan yksittäisen työntekijän tilannetta helpotetaan miettimällä hänen työolosuhteitaan ja tehtäviään.

Suomesta tutkimusta olivat tekemässä muun muassa Helsingin, Turun ja Oulun yliopistot, Folkhälsan ja Työterveyslaitos.
STT–TARJA REPO