D-analyysit

Työelämässä olevia äitejä koskevat puhkikuluneet kaksoisstandardit – minulta saatetaan vakavalla naamalla kysyä, aiotko olla uraohjus vai hyvä äiti

Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Kolumnit

Rane Aunimo

Toimituspäällikkö

Pari kuukautta sitten sain elämäni tärkeimmän CV-merkinnän: äiti. Se on maailman tärkein ja usein myös epäkiitollisin tittelini.

Samalla se on antanut kaikelle uuden merkityksen. Enää kyse ei olekaan maailman pelastamisesta aatteen tai itseni vuoksi. Kaikessa on kyse siitä, millaisessa maailmassa tahdon lapseni kasvavan ja vaikuttavan. Sen tulevaisuuden maailman haluan olevan tasa-arvoinen myös vanhemmuuden osalta.

Jo raskausaikana kohtasin tulevan äitiyteni raadollisuuden. Vastoin yhteiskunnan ääneensanomattomia sääntöjä kehtasin hakea töitä ollessani raskaana. “Eivät varmaan ikinä enää palkkaa sinne ihmistä etähaastattelulla tommosen tempun jälkeen”, sanottiin. Kuitenkin kertoessani uudelle työnantajalle vauvauutiset, vastaus oli yksinkertainen: onnea. Tiesin silloin olevani oikeassa paikassa töissä. Perheystävällinen työpaikkani tuntuukin monien kauhutarinoiden myötä olevan varsinainen lottovoitto.

Meidän perheessämme koko vanhempainvapaan pitää lapsen isä. Se on etuoikeus, sillä kaikilla ei ole siihen tosiasiallista mahdollisuutta esimerkiksi tulojen tai työllisyyden takia.

Raskaussyrjintä on laitonta, mutta silti sitä esiintyy arkipäiväisesti härskein tavoin, esimerkiksi määräaikaisia työsuhteita ja niiden päättymistä hyödyntäen. Siksi samanaikainen hallituspuolueiden kehotus lisääntyä ja täyttää maa tuntuu lähinnä kettuilulta, kun sama hallitus on ajamassa heikompia työehtoja alle 30-vuotiaille nuorille. Heikennyksistä seuraava taloudellinen epävarmuus ei kannusta perustamaan perhettä. Ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa on noin 29 vuotta. Sama kuin minun ikäni. Nykyisellä eriarvoistavalla politiikalla se tulee vain nousemaan.

Rakenteet ohjaavat toimintaa ja siksi niitä muuttamalla voimme rakentaa tasa-arvoisempaa vanhemmuutta ja työelämää. Äitiysloman kesto on 105 arkipäivää, isyysloman 54 arkipäivää. Isyysvapaista iso osa jää käyttämättä. Näiden lisäksi Kelan tukema vanhempainvapaa kestää 158 päivää. Sen perhe saa jakaa päättämällään tavalla. Meidän perheessämme koko vanhempainvapaan pitää lapsen isä. Se on etuoikeus, sillä kaikilla ei ole siihen tosiasiallista mahdollisuutta esimerkiksi tulojen tai työllisyyden takia. Epävarmuus ajaa äidit kotiin.

Oletus äidin automaattisesta jäämisestä vanhempainvapaalle tuli vastaan myös tukiviidakossa seikkaillessani. Minulle myönnettiin molemmille vanhemmille jaettavissa oleva vanhempainvapaa suoraan – yllättäen ja pyytämättä – hakiessani pelkkää äitiysvapaata. Jopa kasvottomalta vaikuttava Kelan byrokratia oletti automaattisesti, että olen jäämässä lapseni kanssa kotiin.

Minulta saatetaan vakavalla naamalla kysyä, aiotko olla uraohjus vai hyvä äiti?

Minusta on myös uskomatonta, että vanhempainrahan maksaminen isälle edellyttää todistusta äidin jälkitarkastuksesta, johon sisältyy myös sisätutkimus. Sisätutkimuksesta on mahdollista kieltäytyä, mutta karrikoiden voidaan silti sanoa, että tarvitaan todistus minun alapääni kunnosta, jotta puolisoni voi jäädä hoitamaan lastamme. Jälkitarkastus sinänsä on äärimmäisen tärkeä ja ennaltaehkäisevä seurantatoimenpide. Sen sitominen tukiin, jotka voivat koskettaa muitakin kuin synnyttäjää, on kuitenkin kyseenalaista.

Kaiken kukkuraksi työelämässä olevia äitejä koskevat puhkikuluneet kaksoisstandardit. Minulta saatetaan vakavalla naamalla kysyä, aiotko olla uraohjus vai hyvä äiti?

Kyseenalaistajille tiedoksi: voin ja aion olla näitä molempia yhtäaikaa. Äitiys on tärkein tittelini nyt ja aina, mutta ei ainoa.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat