Väliin osui myös monta työllistämistä edistävän palvelun piiriin kuulunutta koulutusta, työnhakukursseja ja myös erilaisia pätkätyökausia.

Väitän siis tietäväni, millaista on työttömän arki. Olen työskennellyt 12 vuotta kahdessa eri ammattiliitossa ja kohtaan työttömiä tai työttömyysuhan alla olevia jäseniä jatkuvasti.

Heistä lähes jokainen on oman alansa osaaja, joka tahtoo jatkossakin ansaita elantonsa työskennellen, eikä turvautua työttömyysturvaan tai ”loisia laiskana nauttien liian isoista tuista”, kuten maan hallituksen suunnalta on harmillisen moneen kertaan annettu ymmärtää.

Samaan aikaan työttömyysturvaan on tullut lukuisia heikennyksiä viime syyskuusta alkaen ja tämän vuoden alussa myös työttömyysturvan korotusosa poistui.

A-kassan selvityksen mukaan tämä muutos koskee noin kymmenesosaa ansiopäivärahan saajista. Sitä on maksettu, kun henkilö on osallistunut työllistämistä edistävään palveluun.

Myöskään liikkuvuusavustuksen korotusosaa ei voi enää saada. Sitä työtön henkilö sai, jos hän otti vastaan työn, joka sijaitsi kaukana nykyisestä asuinpaikastaan.

Hallituksen mantra on ollut: ”Menkää töihin!” ja työttömyysturvaheikennysten yksi peruste puolestaan se, että ne kannustavat työttömiä menemään töihin aiempaa rivakammin.

Silti työttömien määrä on kasvanut tämän hallituskauden aikana huimaa vauhtia. Sitä en usko, että niin sanottujen laiskojen työttömien määrä olisi kasvanut – siis henkilöiden, jotka eivät vain viitsisi hakea töitä.

TYÖN hakemisesta on tullut taitolaji. Työntekijä, joka on ollut pari vuosikymmentä töissä ja on nyt työtön, on ihan erilaisessa työnhakumaailmassa kuin työt aloittaessaan.

Kuinka monen digitaidot ovat sitä luokkaa, että noin vain onnistuu videotyöhakemus tai yksinkertaisesti ansioluettelon tekeminen? CV on sanana monelle outo ja kuitenkin sellainen pitäisi osata hakemuksen mukaan liittää.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK julkaisi joulukuussa tekemänsä haastattelututkimuksen, jonka pohjalta ilmeni, että SAK:laisten alojen työttömät työnhakijat törmäävät ikäsyrjintään, työttömyysstressiin, kamppailevat sekä rahaongelmien että oman terveytensä ja jaksamisensa kanssa. Nämä seikat pidentävät työttömyyttä.

Vastaajat kertoivat, miten lannistavaa on, kun työnantajat eivät vaivaudu edes vastaamaan työnhakijalle, onko tämän työhakemus tullut perille. Se entisestään heikentää itseluottamusta hakea seuraavaa työpaikkaa.

”Kelpaanko enää mihinkään?” on lause, joka pyörii heidän mielessään.

Ikä on vain numero, sanotaan. Yli 50-vuotias työnhakija voi olla erinomainen omassa työssään, muttei hänellä välttämättä ole taitoja hakea työtä.

Moniko ammattilainen jää kutsumatta haastatteluun vain siksi, ettei hän osannut tehdä oikeanlaista työhakemusta? Digiosaamisella ei välttämättä ole itse työn kanssa mitään tekemistä, vaikka sitä työnhaussa edellytetään.

NÄEMME ajantasaisen tilanteen työttömistä työnhakijoista, mutta kuka kertoisi yhtä oikeanlaisen tilannekatsauksen oikeasti avoimista työpaikoista.

Moni työnantaja ei enää laita työpaikkojaan avoimeen hakuun, koska työttömien työnhakuvelvoite (4 työpaikkaa kuukaudessa) saa aikaan ison pinon hakemuksia, joissa hakija ja työpaikka eivät kohtaa.

Kelan pääjohtajaksi haki 105 henkilöä. Monellakohan hakijoista oli vaadittava pätevyys ja moniko työtön täytti tällä työnhakuvelvoitteensa?

Mielenterveysongelmat kaikenikäisillä ovat räjähtäneet viime vuosina, eivätkä nämä heikennykset takuulla helpota tilannetta. Työttömät eivät ole työterveyshuollon piirissä ja jos mielenterveysongelmat pahenevat työttömyyden jatkuessa, he eivät kenties pääse julkisella puolella avun piiriinkään.

Mistähän löytyisi rahaa ruokaan ja elämiseen?

Kirjoittaja on Teollisuusliiton aluetoimitsija ja kuntapäättäjä Vaasasta.