– Kyllä kai se on aika todennäköistä, että järjestöt omissa hallinnoissaan pyrkivät sen hyvin varovaisesti hyväksymään, jos neuvottelutulos perustuu sovittelulautakunnan aiemmin antamaan ehdotukseen, Eloranta arvioi Demokraatille.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n valtuuskunta hyväksyi tuloksen jo tänään. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon sekä Julkisen alan unionin JAU:n (JHL ja Jyty) hallintojen ratkaisuja odotetaan lähipäivinä. Neuvotteluissa ei ollut mukana Sote ry eli Tehy ja Super, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan sopimus koskee kaikkia kunta- ja tulevien hyvinvointialueiden sopimuksia. Osapuolet eivät ole vielä kertoneet sopimuksen sisällöstä, sillä kaikkien osapuolten hallintojen on käsiteltävä neuvottelutulos ensin.

Eloranta on odottavalla kannalla.

– Ei käy kiistäminen, etteivätkö sekä teollisuuden työnantajat että työntekijät ole olleet vähän epäröivällä kannalla kunta-alan ratkaisun muodosta. Se tuo tietyntyyppisiä lisäkertoimia syksyn palkkasopimiseen.

Eloranta on kuitenkin luottavainen, että ratkaisut syntyvät huolimatta ongelmista. Ongelmana hän pitää sitä, että kunta-alan ratkaisu tunnustaa teollisuuden kautta muodostuvan yleisen linjan, mutta toisaalta käyttää tätä vientimallia lähtökohtana omille palkankorotuksilleen. Tämän tasapainon ratkominen taas tuottaa tuskaa vientisektorille.

SAK:n puheenjohtaja ei säästele työnantajapuolta.

– On mielestäni huomionarvoista, että työnantajat ovat oikeastaan väkipakolla vieneet tätä vientivetoista palkkamallia eteenpäin. Nyt nähdään mihin se johtaa eli aikamoisiin ongelmiin työmarkkinoilla. Työnantajat nyt pikkaisen syövät sitä puuroa, mitä ovat itse keittäneet.

Pyrkimykset yksipuolisiin ratkaisuihin, jotka koskevat koko työmarkkinakenttää, ovat hänen mukaansa tuhoontuomittuja. Vastareaktioita tulee aina, kuten nyt on nähty kuntapuolella.

– Nehän eivät missään missään olosuhteissa koskaan onnistu. Se on tuottanut tällaisen kunta-alan lopputuloksen, johon yksityisen puolen työnantajat ovat kovin tyytymättömiä ja se herättää kysymyksiä myös yksityisen puolen palkansaajissa.

Eloranta kehottaa työnantajapuolta peilin eteen miettimään, mitä tuli tehtyä ja menikö kaikki niin kuin oli etukäteen ajateltu.

SAK:n hallitus oli tänään koolla ja toi julki huolensa ostovoiman kutistumisesta inflaation jyllätessä.

Elorannan mielestä tähän tilanteeseen sopisivat hyvin euromääräiset palkankorotukset. Hän odottaa, että SAK:laiset liitot tulevat esittämään niitä jo syksyn neuvotteluissa.

– Täytyy toivoa, että työnantajapuolella on tähän ymmärrystä, kun pikemminkin tähän asti ne ovat pyrkineet senttimääräisistä korotuksista eroon. Palkankorotuksen muodolla on väliä.

SAK haluaa myös siirtää sosiaalivakuutusmaksun takaisin työnantajille. Osana kilpailukykysopimusta vuonna 2016 siirrettiin kaksi prosenttiyksikköä sosiaalivakuutusmaksuja työnantajilta työntekijöiden maksettavaksi.

– Nyt tämä siirto pitää perua ja työnantajien on osallistuttava suomalaisten ostovoiman turvaamiseen. Näin voidaan tukea työllisyyttä.

Elorannan mukaan työnantajapuolelta ei ole vielä tullut neuvottelukutsua asiasta.

– Siellä ei varmaan ensimmäisenä olla kuittaamassa tätä. Syksyn palkkaneuvottelut tulevat olemaan vaikeita. Ehkä kannattaisi miettiä, voisiko tämänkaltaisia loiventavia asioita ratkoa etukäteen ennen kuin lähdetään palkkapöydissä kunnolla vääntämään.

Hän huomauttaa, että näillä inflaatiotasoilla odotukset palkankorotuksistakin voivat olla odotettua korkeammat.

Eloranta väläyttää myös isompaa kokonaisuutta, johon kuuluisi palkankorotuksen ja maksusiirron lisäksi maltillinen veroale. Hänen mukaansa SAK ei ole määritellyt, kuinka paljon ansiotuloverotusta voisi tässä yhteydessä keventää.

– Emme ole vaatimassa ansiotuloverotuksen alentamista ensisijaisesti, koska se lisää julkisen sektorin tasapainoitusvaatimuksia – ja menopaineita on ennestään työmarkkinaratkaisunkin takia.

Jos tällainen isompi kokonaisuus syntyisi, SAK kohdistaisi veroalen pieni- ja keskituloisiin.

– Elämän välttämättömyyksien hinnan noususta kärsivät erityisesti pienituloiset, joilla ei ole taloudellista puskuria ottaa kaiken kallistumista vastaan. Sinne tarvitaan mahdolliset toimet.