Työpaikat varmistavat parhaiten kunnan palvelut

Lauri Lyly (vas), Ashton Peasley, Ilmari Nurminen ja Pirjo Jokinen myhäilivät tyytyväisinä Sastamalan demarien vaalitilaisuudessa.

SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Lyly poikkesi Sastamalassa vauhdittamassa paikallista kuntavaalityötä. Lylyn keskeinen sanoma sastamalalaisille oli, että työpaikat varmistavat parhaiten kunnan palvelut. Sote-uudistuksen jälkeen kuntiin jää muunmuassa elinkeinopolitiikka, kaavoitus ja koulutus, joita tarvitaan työllisyyden edistämiseen. Työpaikat hakeutuvat sinne, missä on edellytykset kasvaa.

Sastamalan avainkysymys on, onko paikkakunnalla osaavia työntekijöitä. Tässä mielessä koulutuksen pitää olla kunnossa. Lisäksi pitää olla tontteja, asuntoja ja toimivat liikenneyhteydet. Tärkeätä on myös pitää työttömät työkykyisinä.

Yhdessä tekeminen satavuotiaan Suomen teemana

Monia asioita, muun muassa työehtosopimuksia, on tehty aikaisemmin kompromissien kautta yhdessä. Nyt niitä pyritään tekemään eduskunnan enemmistöllä. Vahvimman vapaus on tulossa uudeksi käytännöksi.

Lauri Lyly kertoi kuinka kiky-sopimusta aloitettaessa vuonna 2015 alussa ilmeni ristiriitaa.

-Kun hallitus halusi asettaa meille tavoitteet ja me (palkansaajapuoli) halusimme neuvotella omien tavoitteittemme pohjalta. Sitten väliin tulivat pakkolait, mielenilmaisut ja Sipilän kätilö-juttu. Syyskuussa tuli käänne, kun SAK esitti oman ratkaisuehdotuksensa. Kaikki asiantuntijatkin ilmoittivat, että jos tätä työnantajat eivät hyväksy, niin ollaan ihan ulkona.

– Kiky syntyi yli 90 prosentin kattavuudella. Se oli raskas taakka työntekijöille, mutta osoitti, että suomalainen työmies ja -nainen kantavat yhdessä Suomen kilpailukykyä. Ulkomailla ihmetellään miten me saamme neuvottelemalla tuloksia aikaan, muualla mennään heti kaduille, Lyly jatkoi.

Suomen malli hakusessa

Lauri Lylyn mielestä palkansaajilla oli selvät askelmerkit kiky-neuvotteluissa Suomen mallia varten, mutta ne eivät kelvanneet EK:lle.

– Nyt toivoisin, että ay-liike hakisi yhteistä ehdotusta Suomen mallista. Nyt kysytään ay-liikkeeltä enemmän solidaarisuutta kuin aikoihin. Meidän pitää huolehtia kaikille asialliset sopimukset seuraavalla neuvottelukierroksella.

-Me olemme tehneet monta sopimusta työllistämisen nimissä ja nyt työpaikkoja pitää ruveta syntymään, Lyly esitti vaativaan sävyyn työnantajien suuntaan.

-Hallitusohjelma oli EK:lle ja työnantajille lupaava, ja he uskoivat sen toteutuvan sellaisenaan. Neuvottelemalla muutimme työmarkkinoita koskevan sisällön palkansaajillekin kelpaavaksi. Pettymys on purkautunut muun muassa Metsäteollisuuden irtaantumisena EK:sta, Lyly sanoi.

Alpo Jokinen

Keskustelua aiheesta

Ikääntyneille juopoille vain karsittua katkaisua Tampereella

Iäkkäiden, alkoholia liikaa käyttävien hoito huolestuttaa Tampereella.

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Kaikille tuttu ja lennokas lausahdus.

Mutta:

– Moni ihminen pitää kiinni mainitusta asenteesta vielä ikääntyneenäkin. Jos ihmisellä tämän asenteen lisäksi on taipumusta ryyppyputkiin, hänen itsensä ja hänen läheistensä olisi syytä huolestua. Etenkin, jos lennokkuuteen taipuvainen on yli 65-vuotias.

Näin sanoo osastonhoitajana ja Tehy Tampereen pääluottamusmiehenä työskennellyt kaupunginvaltuutettu Esa Kanerva (sd.).

Kanervan mukaan ”yhteiskunta” ei ainakaan Tampereella auta ikääntyneitä tuurijuoppoja kovin innokkaasti katkolle.

– Tarjolla on vain ”riisuttu kattaus” katkaisuhoitoa: Yli 65-vuotiaille lähinnä niin sanottua avohoitoa, millä on alan ammatilaisten piirissä huono maine päihdeongelmien ratkaisemisessa.

Kanervan mukaan päihdetyössä avohoitopainoteisuus on sinänsä käypä hoitomuoto, mutta varsinainen katkaisuhoito on ammattilaisten työtä.

– Hoidosta tulisi vastata joko päihdelääkärin tai psykiatrin, koska pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä saattaa seurata vakavia vieroitusoireita ja sekavuutta. Korkea ikä ja siihen liittyvät sairaudet lisäävät selvästi kuoleman riskiä. Tilanne on omaisille ja vanhuksille hyvin epämiellyttävä.

Tarjolla päivän katkaisu

Kanervan mukaan Tampereella katkaisuhoitoa antavat laitokset on ajettu alas. Vipusenkadulla sijaitsevalla Vipusella hoidetaan nykyään vain narkomaanit, Palhoniemi ja Mainiemi ovat historiaa. Vipusella hoidettiin aiemmin perinteisten alkoholin väärinkäyttäjien katkaisuhoidot – myös iäkkäämpien. Palhoniemeen ja Mainiemeen puolestaan pääsivät iäkkäämmätkin päihdeongelmaiset kuntoutusjaksolle.

Keskeinen selviämis- ja katkaisuhoitoasema toimii nykyaikaisissa tiloissa Sorinkadulla. Se tuottaa katkaisuhoidot ja konsultaatiot avokatkolle kaupungin omana tuotantona. Sorinkadulle otetaan yli 65-vuotiaat yhdeksi vuorokaudeksi selviämiseasemalle. He eivät pääse varsinaiseen katkaisuun katkaisuhoitoasemalle, vaan heidät ohjataan joko sairaalaan tai kotikatkoon.

– Katkaisuhoito kestää yleensä viisi vuorokautta. Sen aikana pyritään hoidossa olevat ihmiset saamaan sellaiseen kuntoon, että he pystyvät esimerkiksi vapinoiltaan varsinaiseen päihdekuntoutukseen, Kanerva täsmentää.

Sorinkadun selviämisasemalle asiakkaat, myös iäkkäät alkoholia liikaa käyttäneet toimittaa yleensä poliisi. Apua tarvitseva saa tavallisesti palvelua yhden vuorokauden ajan. Jos kyseessä on petipotilas, hänet ohjataan Hatanpäälle osastohoitoon. Mikäli vanhus kannetaan tai talutetaan Acutaan, tarjolla on sama kohtelu.

– Hänet potkitaan pois selviämisasemalle tai Hatanpään sairaalaan. Varsinaista lääkärin valvomaa ympärivuorokautista katkaisuhoitoa yli 65-vuotiaat eivät tavallisesti saa tuon yhden vuorokauden jälkeen. Heidät ohjataan niin sanottuun kotikatkoon lääkitysohjeiden kanssa, Kanerva sanoo.

Omaisten oltava tarkkana

Kanervan mukaan huomattava osa asiakkaista ohjautuu avokatkoon omaisten ja kotipalvelun työntekijöiden arvion pohjalta. Omaiset ja ystävät ovat avainasemassa. Kun puhelin soi useana päivänä useamman kerran ja samat kuulumiset on vaihdettu moneen kertaan, kellojen pitäisi kilistä.

– Ihminen kaipaa seuraa. Usein hän hakee sen paremman puutteessa pullosta. Kun ongelma on havaittu, hoitajatiimi tekee kotikäynnin ja arvioi hoidon tarpeen. Hoito aloitetaan selviämisaseman lääkärin puhelinneuvojen avulla. Lääkäri ei siis tapaa vanhusta lainkaan.

– Näin menetellen potilaan oikeudet hyvään ja asianmukaiseen hoitoon eivät toteudu. Hoitajatiimi joutuu ottamaan rankan vastuun ikäihmisten päihdehoidosta. Selvää lääketieteellistäkin vastuuta on sälytetty tai ulkoistettu esimerkiksi vieroitusoireiden ja deliriumin hoidossa hoitajille. Mikä on heidän oikeusturvansa, Kanerva kysyy.

Huonosta hoidosta monenlaisia ongelmia

Kanervan mukaan monille ennen tuttu juoppohulluus on saanut nimen delirium. Suomeksi se tarkoittaa sekavuustilaa.

– Se on alidiagnosoitu sairaus, vaikka se on vakava tila. Delirium aiheuttaa paljon kustannuksia, koska sen oireita voi esiintyä jopa puoli vuotta akuutin tilanteen jälkeen. Etenkin ikäihmisten hoidon tarve kasvaa. Esimerkiksi kaatumisriskit lisääntyvät, ja loukkaantumiset ovat siten yleisiä. Sekavuustila voi altistaa myös dementialle. Näitä sekavuustiloja voidaan ennaltaehkäistä asianmukaisella päihdehoidolla.

– Tämä on hyvä esimerkki huonoista yhteiskunnallisista valinnoista. Euron säästö tuo kahden euron menot. Voihan olla niinkin, että vanhuksilla testataan, kuinka pitkälle päihdepalvelujen ja niiden aiheuttamien kustannusten leikkaaminen voidaan viedä niin, että kuolemantapaukset ovat siedettävät. Tylysti sanottu, mutta ainakin päihdepalveluiden tila ja laatu tulisi arvioida kaupungissamme perusteellisesti, Kanerva jatkaa.

Keskustelua aiheesta

Historiantutkimus työllistää Paasio -mitalisti Seppo Tuovista

Seppo Tuovinen tutkii tällä hetkellä tamperelaisten metallityöläisten elämää, työoloja ja ammattiyhdistystoimintaa.

Keväällä, maaliskuun 30. päivä Messukylän työväenyhdistyksen kokous oli tavallista juhlallisempi. Vuosina 1984-88 yhdistyksen puheenjohtajana toimineelle Seppo Tuoviselle luovutettiin Rafael Paasio -mitali.

Kun keskellä kesää Hatanpään Arboretumin kesäkahvilassa kysyy Tuoviselta hänen omaa arviotaan syystä huomionosoitukseen, saa vastaukseksi vaatimattoman miehen toteamuksen:

– Ehkä se minulle elämäntyöstäni myönnettiin.

Seppo Tuovinen on Kuopion lyseon kasvatti. Opinahjostaan hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1967. Opinnot jatkuivat Turun yliopistossa. Oppiaineina Tuovisella oli muun muassa Suomen ja Skandinavian historia, poliittinen historia ja valtio-oppi.

Opettajikseen hän sai ensinmainittuun oppiaineeseen lehdistöhistorioitsijanakin tunnetun Päiviö Tommilan, toiseen Juhani Paasivirran ja kolmanteen Jaakko Nousiaisen. Kaikki viime vuosikymmeninä politiikkaa, historiaa ja yhteiskuntatieteitä opiskelleille ja harrastaneille tuttuja nimiä. Paasivirtaan on törmännyt myös moni Työvän Akatemiassa ja ammattiyhdistysopistossa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa opiskellut.

– Paasivirta, joka oli etenkin vuosien 1917 ja 1918, tuntija, innosti minut työväenliikkeen historiaan. Paasivirran ohjauksessa tein graduni Oskari Tokoista hänen kansanedustajavuosinaan 1907-1914.

– Minulla oli hyvät opettajat. Silloin elettiin myös aatteellisesti rikasta aikaa. Nyt Eurooppa edustaa huolestuttavasti aatteetonta aikaa, Tuovinen jatkaa.

Opiskelija-asuntojärjestelmän pioneeri

Tuovinen valmistui vuonna 1976 filosofian maisteriksi, mutta jo vuotta aikaisemmin työ oli vienyt miehen. Hänestä oli tullut Turun ylioppilaskyläsäätiön hallintopäällikkö. Tutkijan ura katkesi joksikin aikaa.

– Me nuoret demarit loimme yhdessä kepulaisten kanssa pohjan nykyiselle opiskelija-asuntojärjestelmälle. Uskallan sanoa, että se on tällä hetkellä Euroopan paras opiskelijoiden asuntosysteemi.

Vastaava työ toi Tuovisen Tampereelle paikallisen opiskelija-asuntosäätiön (Toas) hallintopäälliköksi. Jokin aika sitten edesmenneen Matti Halmetojan kanssa Tuovinen luotsasi Toas:ä parisenkymmentä vuotta. 1990-luvun alussa hän sairastui ja jäi sairauseläkkeelle.

– Tämän vuosituhannen alussa tein paluun. Jatkoin hiistoriantutkijana perehtyen etupäässä tamperelaisten sosialidemokraattien historiaan. Aloitin kirjoittamalla Messukylän työväenyhdistyksen historian vuosilta 1902-2002. Silloinkin minulla oli hyvät tukijat. Nykyinen Murikka -opiston rehtori Aki Ojakangas sekä professorit Aulis Aarnio ja Risto Sänkiaho.

Tuovisen tehtävä ei ollut helppo. Kyse oli ensinnäkin merkittävästä pitäjästä ja kunnasta ennenkuin se  viime sotien jälkeen liitettiin Tampereeseen. Omana pitäjänä Messykylä taivalsi 510 vuotta ja itsenäisenä kuntana 80 vuotta.

Tuovinen kertoo, että 1900-luvun alussa Messukylä ikäänkuin loi nahkansa uudelleen. Kun 1900-luvun alussa Messukylän väestöstä maatalousväestön osuus oli ollut liki puolet, heti sotien jälkeen vuonna 1945 enää kolme prosenttia. Suurin osa messukyläläisistä kävi töissä Tampereella.

– Messukylässä poliittisesti vahvin ja mielenkiintoisin aika ajoittuu 1920- ja 1930-luvuille, jolloin Messukylä oli siis vielä oma kuntansa. Myöhempinä vuosikymmeninä Messukylän vaikituisvaltaisista sosialidemokraateista muistetaan esimerkiksi Mikko Hakala, Sirkka Merikoski, Marianne Viitanen ja Tellervo M. Koivisto.

Luonteva askel Rantaperkiöön

Messukylän työväenyhdistyksen historian kirjoitettuaan Tuovinen sai käsiinsä toisen ilmeisen mieluisan tehtävän: Rantaperkiön työväenyhdistyksen historian kirjoittamisen. Mieluisaksi tehtävän teki muun muassa se, että yhdistys oli aikoinaan perustettu Messukylän yhdistyksen alaosastoksi, ja hallinnollisesti Rantaperkiö kuului Messukylään aina vuoteen 1920 asti. Lisäksi Hatanpään kartano vaikutti niin Messukylässä kuin Rantaperkiössäkin. Rantaperkiö oli ja on mielenkiintoinen alue.

– Parin tuhannen hehtaarin suuruinen Hatanpään kartano yhdisti niin Ruotsin ja Venäjän vallan kuin itsenäisyydenkin ajan. Parhaimmillaan parin sadan pään karjan ja 50 hevosen kartano on ollut vuosisatoja Boijen, Ahlmanin ja Idmanin sukujen hallussa.

– Vapaaherra Hans Henrik Boije tuli tunnetuksi uusien kasvien ja viljelymenetelmien kokeilijana, ja hänellä oli sormensa pelissä myös Tamperetta perustettaessa. Idmanin suku puolestaan muistetaan Tampereen yhdyspankin konttorinjohtajan Nils Idmanin kavalluksesta. Sen jälkiselvittelyissä hänen takaajanaan toiminut veli, Fedi joutui myymään vuonna 1913 kartanon maista suurimman osan Tampereen kaupungille, Tuovinen jatkaa.

Fedi Idman muistetaan myös useista yrityksistään estää työväentalon rakentaminen Rantaperkiöön. Nämä ponnistelut ajoittuvat aikaan ennen kansalaissotaa. Työväentalo kuitenkin valmistui. Vain vuoden päästä kansalaissodan päättymisestä.

Hatanpään kartanon alueella on ollut myös suuri merkitys työväenliikkeelle. Siellä työskenteli paljon maatyöläisiä, torppareita ja myöhemmmin teollisyystyöväkeä. Toimihan alueella aikoinaan monipuolista teollisuutta Lokomosta Salmisen nahkatehtaaseen.

– Rantaperkiön työväenyhdistys erosi Messukylän yhdistyksestä luonnollisesti jo kooltaan. Yhdistys on tavallista enemmän rakentunut myös urheilu- ja kulttuuriharrastusten varaan. Siitä esimerkkinä Rantaperkiön Isku ja työväennäyttämö. Sodan jälkeisen ajan vahvoja vaikutajia yhdistyksestä voi mainita Erkki Piililän ja Lasse Eskosen, Tuovinen kertoo.

Vaikuttaja monella tapaa

Seppo Tuovinen on jättänyt ja jättää sormenjälkensä monella tapaa tamperelaiseen ja suomalaiseen työväenliikkeeseen. Toimiessaan Messukylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana hän vaikuti myös Kansan Lehden kolumnistina.

Hänen tekstejään löytyy myös Helsingin Sanomista, Tammerkoski -lehdestä ja Messukylän perinneseuran lehdestä. Tuovinen on ollut mukana myös SDP:n periaateohjelmaa viime vuosina pohdittaessa. Ohjelman laatiminen jatkuu edelleen.

Tuovinen liittyi Sosialidemkraattiseen puolueeseen Rafael Paasion puheenjohtajakauden aikana reilut 40 vuotta sitten. Turkulaisia hän ajattelee lämmöllä myös siksi, etttä Mauno Koiviston aikana luotu opintotukijärjestelmä tarjosi hänelle mahdollisuuden opiskeluun ja ”edetä kaikin tavoin yhteiskunnassa”.

– Esikuviini kuuluvat myös R.H. Oittinen ja Väinö Voionmaa. Ulkomaisista vaikuttajista ehdottomasti Olof Palme ja Willy Brandt.

Tuovinen palaa vielä historiaan ja historiatieteeseen tiivistäen molemmista sekä oppi-isiltään omaksumansa ajatukset näin:

– Historia on pohjimmiltaan identiteetin, juurien, oman olemuksen etsimistä. Jos ei ymmärrä historian opetusta ei myöskään opi näkemään omia mahdollisuuksiaan ja lahjojaan. Ilman historian tajua me menetämme aatteellisen suuntamme. Työväenliikkeen suuri linja velvoittaa meidät tavoittelemaan alati parempaa. Parempi ei ole kuitenkaan aina materiaalista, vaan myös kasvua ihmisenä ja vastuullisena yhteiskunnan jäsenenä.

Keskustelua aiheesta

Orivedellä virkistetään Taiston toimintaa – nuorille löytyi talolta monenlaista kesätyötä

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Lauriina Lehtonen (vasemmalla) on sd-yhdistyksen johtokunnan jäsenenä ollut ideoimassa nuorten työllistämistä Taistolle. Kesäduunin syrjään kiinni pääsivät Aapo Syvänen, Petro Leinonen ja Eerika Helin.

Ikänsä Orivedellä asunut 21-vuotias Aapo Syvänen muistaa ”joskus junnuna” käyneensä työväentalolla eli Taistolla elokuvissa ja discossa. Nyt hän on talolla kesätöissä korjausmiehenä.

Hän on ahkeroinut muun muassa kunnostamalla tuoleja, tekemällä mainoskylttejä, korjaamalla ovenkahvoja ja leikkaamalla nurmikkoa. Kesätyöpaikastaan hän ei keksi poikkipuolista sanaa – on kiva ilmapiiri, hyvät työnantajat ja -kaverit.

– Ja on kiva päästä parantamaan tätä taloa, hän sanoo.

Juhla- ja liikuntatalo Taistolla työskentelee kesän aikana yhteensä kuusi nuorta eri mittaisissa jaksoissa. Kun yhden työrupeama päättyy, toisen alkaa. Oriveden sosialidemokraattinen yhdistys on pystynyt palkkaamaan heidät Oriveden osuuspankin ja Kantri ry:n nuorten työllistämistukien sekä talolla tehtävän myynnin turvin.

Nuorin kesäduunari on 16-vuotias Eerika Helin, joka pyörittää talon kahvilaa. Hän loihtii myyntiin korvapuustit, raparperipiiraat, sämpylät ja muut herkut. Pienestä pitäen leipomisesta pitänyt Helin viihtyy ensimmäisessä kesätyöpaikassaan.

– Tämä on kiva paikka ja asun aika lähellä, niin työmatkakaan ei ole niin pitkä. On kiva, että kun tämä on aika rauhallista seutua, niin pystyy totuttelemaan työhön ihan rauhassa, Helin tuumii.

16-vuotias Eerika Helin on ottanut Taiston keittišön haltuun.

 

Säpinää asemanseudulle

Demariyhdistyksen varapuheenjohtaja ja ”Taiston yleistalkoomies” Jukka Luttinen kertoo, että nuorten työllistämisen taustalla on jokunen vuosi sitten aloitettu Taiston talon toiminnan elvyttäminen. Yhdistys ehti jo kertaalleen päättää tappiota tuottavan talon myymisestä.

– Sen jälkeen olemmekin tehneet kaikkemme, ettei taloa tarvitsisi myydä. Talon puitteissa vapaaehtoistyön tekeminen on ollut palkitsevaa, koska olemme nopeasti saaneet tästä toimivan liikunta- ja kulttuuritalon, jossa tapahtuu kaikenlaista, Luttinen kertoo.

Talossa on antiikkiliike- ja kirpputoritoimintaa, talvella taloa käyttävät muiden muassa monet liikuntaryhmät ja taloa vuokrataan juhliin ja muihin tilaisuuksiin.

Luttinen sanoo, ettei tavoitteena ole elvyttää vain talon toimintaa, vaan myös kehittää Oriveden asemanseutua ja tuoda sinne säpinää yhdessä muiden seudulla toimivien tahojen kanssa. Yksi kesätyöntekijöistä onkin valjastettu tähän hommaan.

– Tapahtumajärjestäjä Petro Leinonen rakentaa kasaan sellaisen kuvion, joka edesauttaisi sitä, että asemanseudulle syntyisi kylätoimintaa, ja me voisimme avata taloa myös siihen käyttöön, Luttinen kuvailee.

On kiva toteuttaa sellaisia asioita, joita ihmiset toivovat.

24-vuotiaalla tapahtumajärjestäjä Petro Leinosella onkin jo monta rautaa tulessa. Kesän alusta asti on palloteltu ideoita, mietitty talon markkinointia ja verkostoiduttu asemanseudun muiden toimijoiden kanssa. Hänestä on hienoa, ettei ideoita tarvitse pähkiä yksin, vaan niitä kirjaimellisesti kävelee ovesta sisään.

Esimerkiksi eräänä päivänä Leinonen soitteli pianoa kahvilassa, ja Oriveden opistolla lyömäsoittimia opiskeleva kävijä tuli juttelemaan. Hän kertoi, että joskus järjestettiin Oriveden keskustassa jameja, joissa opistolaiset kävivät soittelemassa. Hänestä oli harmi, ettei sellaisia ole toviin järjestetty.

– Keksimme sitten, että ilman muuta jamit täytyy pistää pystyyn tänne. Hänellä on rumpusetti ja kontakteja eri instrumentteja soittaviin ihmisiin, minä soitan pianoa ja yritämme saada tänne muusikoita Orivedeltä ja muualtakin. Nyt jamit on tiedossa 28.heinäkuuta, Leinonen kertoo.

– Mitä enemmän ideoita saa täällä kävijöiltä ja asemanseudun yhteisöltä, sen parempi. On kiva toteuttaa sellaisia asioita, joita ihmiset toivovat, hän summaa.

Itse ja yhdessä tehtyjä kesäduuneja

Nuorten työllistämistä on ideoitu porukalla, jossa on ollut mukana nuoria ja heidän vanhempiaan. Mukana on ollut myös Sirpa Syvänen, joka työskentelee Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa. Tampereen yliopisto on mukana ESR-rahoitteisessa Työn ilolla tuottavuutta -hankkeessa, jonka helmoissa tukea Taistonkin kesäduunarien palkkaamiseen myöntänyt Kantri ry:n nuorten työllistämishanke toimii.

– Innostuin, kun näin Facebookin Orivesi-ryhmässä avoimen kutsun tulla tekemään työpaikkoja nuorille. Muutamat innokkaat vanhemmat ja heidän jälkikasvunsa lähtivät suunnitteluun ja ideointiin mukaan, Syvänen taustoittaa.

Kantri ry:n Nuoret töihin -teemahanke istui Taiston kuvioihin kuin nenä päähän, sillä hankkeen kohderyhmänä ovat Tampereen seutukunnan kylissä toimivat yhteisöt ja yhdistykset.

Hankkeen tavoitteena on muun muassa kylien toiminnallisuuden edistäminen, osaamisen siirtäminen nuoremmille, nuorten työllistäminen ja ensimmäisiä työntekijöitä palkkaavien yhdistysten tukeminen työnantajan rooliin liittyvissä asioissa.

Jukka Luttinen on tyytyväinen siihen, miten hommat ovat pyörähtäneet käyntiin.

– Aloimme rakentaa tätä työllistämiskuviota helmikuussa, enkä suoraan sanoen uskonut silloin, että se onnistuu tällaisella volyymilla, Luttinen iloitsee.

Jukka Luttinen on hyvillään siitä, että Taistolle saatiin työllistettyä nuoria kesäksi.

Tuukka Salkoaho yhteysjohtajaksi ja Kaisa Läärä erityisavustajaksi

Kuva: Lehtikuva
Lauri Lyly julkisti esikuntansa tiistaina. Yhteyspäälliköksi tulee Tuukka Salkoaho ja erityisavustajaksi Kaisa Läärä.

Tampereen pormestari Lauri Lyly on nimennyt esikuntansa. Yhteysjohtajaksi tulee Tuukka Salkoaho ja erityisavustajaksi Kaisa Läärä. Pormestarin sihteerinä jatkaa Ritva Vakkuri.

Hallintotieteiden maisteri Tuukka Salkoaho, 37, on työskennellyt Tampereen kaupungin palveluksessa vuodesta 2008. Hän siirtyy yhteysjohtajan tehtävään kaupungin sote- ja maakuntauudistuksen projektijohtajan tehtävästä.

Salkoaho vastaa myös jatkossa kaupungin sote- ja maakuntauudistusprojektin kokonaiskoordinoinnista. Aiemmin Salkoaho on toiminut muun muassa yhteyspäällikkönä ja Tampere-Orivesi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen projektipäällikkönä sekä Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän hyvinvointipalveluiden seutukoordinaattorina.

Yhteiskuntatieteen maisteri Kaisa Läärä, 28, vastaa erityisesti pormestarin viestinnästä. Hän on työskennellyt Ammattiliitto JHL:n Motiivi-lehden toimituspäällikkönä ja päätoimittajana vuodesta 2016 ja sitä ennen viestinnän alan tehtävissä sekä toimittajana mm. Aamulehdessä ja Hervannan Sanomissa.

Ritva Vakkuri on toiminut kaupungin ylimmän johdon sihteerinä vuodesta 1999. Tätä ennen hän työskenteli sihteerin tehtävissä mm. Sara Hildénin taidemuseossa sekä kaupungin henkilöstöyksikössä.

Keskustelua aiheesta

Tampereen Työväenyhdistys tukee Feldt-Rantaa

Tampereen Työväenyhditys esittää kansanedustaja Maarit Feldt-Rantaa SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

 

Tampereen Työväenyhdistys (TTY) on päättänyt esittää kansanedustaja Maarit Feldt-Rantaa SDP:n presidenttiehdokkaaksi.

– On tärkeää, että SDP asettaa oman ehdokkaansa haastamaan nykyistä varsin passiivista ja näköalatonta ulkopoliittista linjaa. TTY:llä oli keskeinen rooli Tarja Halosen ehdokkuuden tukemisessa vuoden 2000 presidentinvaalien yhteydessä, yhdityksen antamassa tiedotteessa todetaan.

Yhdistyksen mielestä SDP:n presidentinvaaliehdokkaan on oltava aidosti kansainvälinen poliitikko. Feldt-Rannalla on laaja kokemus pohjoismaisesta yhteistyöstä ja laajat kansainväliset verkostot. Hän toimii Pohjoismaiden neuvostossa ja on muun muassa Suomi-Ruotsi-seuran puheenjohtaja ja Suomalais-Ruotsalaisen kulttuurisäätiön hallituksen jäsen.

Feldt-Ranta on myös SDP:n Ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen ja puolueen pohjoismaavastaava. Feldt-Ranta on kolmannen kauden kansanedustaja. Hän on toiminut aiemmin SDP:n puoluesihteerinä ja on tällä hetkellä puolueen varapuheenjohtaja.

TTY:n mukaan Suomi tarvitsee paitsi ulko- ja turvallisuuspoliittista johtajaa, myös arvojohtajaa, joka ottaa kantaa muun muassa globaaliin oikeudenmukaisuuteen, talouteen, kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin.

– Maarit Feldt-Rannasta Suomi saisi vahvan arvojohtajan, joka ymmärtää myös tavallisten ihmisten arkea, yhdistyksen tiedotteessa todetaan.

Keskustelua aiheesta