Kuorma-auton kuljettaja kuoli 18. joulukuuta kuorman purun yhteydessä sattuneen työtapaturman seurauksena.

Telakan työntekijä kuoli 27. joulukuuta työtapaturmassa.

Postinjakaja sai 17. marraskuuta väkivallan seurauksena kuolemaan johtaneet vammat. Poliisi tutkii tekoa murhana.

Rakennustyömaan työntekijä putosi 3. marraskuuta kuormaajan päältä ja kuoli.

Betonipumppuauton kuljettaja kuoli 7. syyskuuta päähän kohdistuneen iskun seurauksena. Kolme työntekijää altistui 19. syyskuuta kemikaalivuodolle teollisuuslaitoksessa. Yksi työntekijöistä kuoli kemikaalivuodosta aiheutuneisiin vammoihin onnettomuuden jälkeen.

Ja tässä on vain pieni otos viime vuonna sattuneista Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) tietoon tulleista työpaikkakuolemista. Hyppy on huima, sillä vuonna 2021 niitä oli 12 ja sitä edellisenä vuonna 15.

Tämäkään vuosi ei alkanut hyvin. Polkupyörällä liikkunut postinjakaja kuoli keskiviikkona Kouvolassa auton törmättyä häneen.

SUOMESSA elettiin vuosina 2020-2021 pahimman koronapandemian kourissa ja moni työntekijä oli lomautettuna tai teki kotona etätöitä. Tietokanta-analyytikko Janne Sysi-Aho Tapaturmavakuutuskeskuksesta arvioi, että paluuta normaalimpaan toimeliaisuuteen voi olettaa yhdeksi osasyyksi siihen, että työpaikkakuolemat lähes kaksinkertaistuivat viime vuonna edellisvuodesta. Yhtä synkkiin lukuihin, 23 kuolemaan, päästiin vuonna 2019.

– Mutta oman näkemykseni mukaan viime vuoden loppupuolisko oli aika poikkeuksellinen, koska kuolemia sattui suhteellisen paljon, Sysi-Aho toteaa Demokraatille.

Syyskuun alusta joulukuun loppuun mennessä TVK:n tietoon tuli kaikkiaan 11 työpaikkakuolemaa.

Sysi-Aho muistuttaa, että lopulliset tilastotiedot kypsyvät TVK:ssa viiveellä. Nyt valmiina ovat tiedot vuodelta 2020 ja tilanne voi elää vuoden 2021 tapahtumissakin.

– Korvaustilastoihin saattaa tulla hyvin pitkän ajan päästäkin kuolemantapauksia. Työntekijä voi kuolla vasta vuosien ja jopa vuosikymmenien jälkeen työtapaturman seurauksena.

Hänen mukaansa kuolemaan johtaneiden tapaturmien trendi on ollut jo 1960-luvulta lähtien laskeva. Jyrkintä se oli 1980-luvulle saakka ja on loiventunut siitä.

– Työturvallisuuden jatkuvan parantamisen periaate näkyy tilastoissa, kun joka puolella Suomea tehdään koko ajan pieniä parannuksia.

Tilastojen perusteella suurin riski kuolla työn ääressä on edelleen rakentamisessa, kuljetuksessa ja teollisuudessa.

TVK ENNAKOI viime vuoden lokakuussa, että palkansaajille sattuisi vuonna 2022 noin 108 000 työtapaturmaa, joista 89 000 työtehtävissä ja 19 000 kodin ja työpaikan välisillä matkoilla.

Ennusteen mukaan työpaikkatapaturmien taajuus olisi ollut viime vuonna 26 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden, eli taajuus pysyisi edellisen vuoden tasolla.

– Tämänhetkisillä tiedoilla mennään suurin piirtein ennusteen mukaan, mutta taajuusennustetta ei ole vielä voitu tarkentaa. Lokakuussa näytti siltä, että vakuutusyhtiöihin oli ilmoitettu tapaturmia ennakoitua vähemmän, mutta liukkaat kelit tulivatkin vasta tämän ajankohdan jälkeen. Säällä on iso merkitys työtapaturmissa, Sysi-Aho huomauttaa.

Työtapaturmatilastoissa on nähtävissä selkeitä kehityslinjoja. Sysi-Ahon mukaan poikkeusvuodesta 2020 voi jäädä pitempiaikainen vaikutus, kun työntekijät alkoivat tehdä etä- ja sen jälkeen hybridityötä ja liikkuminen väheni.

– Koronasta aiheutuneiden rajoitusten, koronanhallintatoimien ja uudenlaisen työn teettämisen seurauksena tapaturmien määrä näyttäisi jäävän alemmalle tasolle kuin mitä ne olivat vielä vuonna 2019.

UUSIA ILMIÖITÄKIN on valitettavasti tullut ja yksi sellainen on aggressiivisesti käyttäytyvät asiakkaat, jotka aiheuttavat vammoja työntekijöille. Sysi-Ahon mukaan kaikki tällaiset työelämän uhkatilanteet eivät tilastoidu Tapaturmavakuutuskeskukseen. Tilastoissa näkyy vain se osa, josta tulee tapaturmavakuutuksesta korvattavia seurauksia.

– Mutta on nähtävissä, että toisten ihmisten aiheuttamien vahinkojen määrä on ollut kasvussa sosiaali- ja terveyspuolella ja varsinkin sosiaalialan hoitolaitoksissa viimeisen 15 vuoden aikana.

Sysi-Aho summaa, että tilastojen valossa suomalaisessa työturvallisuudessa on vielä paljon tekemistä – kaikkia ongelmia ei ole ratkaistu.

YLIVOIMAISESTI suurin osa työpaikkakuolemista sattuu perinteisillä SAK:laisilla aloilla, viime vuonnakin 20 kuului niihin.

– SAK:laisten ammattien työntekijät tekevät pääasiassa fyysistä työtä, joten on tyypillistä, että vakavat tapaturmat kohdistuvat heihin, SAK:n työympäristö- ja tasa-arvoasioiden asiantuntija Anne Mironen toteaa Demokraatille.

Vaaran paikkoja löytyy erityisesti rakentamisessa, teollisuudessa, kuljetuksessa sekä maa- ja metsätalousalalla. Vuokratyöntekijät ovat Mirosen mukaan nousseet tilastoissa yhdeksi ryhmäksi, joille on sattunut vakavia työtapaturmia.

– Koska vuokratyöntekijät eivät ole osa työpaikan vakituista henkilökuntaa, heidän perehdytyksensä työhön jää usein valitettavasti muita heikommaksi.

Hän arvioi Sysi-Ahon tavoin, että korona-aika vähensi työelämän aktiviteettia ja se näkyi myös tapaturmatilastoissa.

– Luultavasti palaamme taas vuoden 2019 ja sitä edeltäneiden vuosien kurjaan tilanteeseen ennen koronaa. Suomessa riittää työtä turvallisuustyössä, sillä jokainen kuolema ja tapaturma on liikaa. Koskaan ei saa herpaantua.

MYÖS MIRONEN on huomannut väkivallasta johtuvien vakavien tapaturmien määrän kasvun, joka näkyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalla – ja ylipäänsä palveluammateissa, joissa työntekijä on tekemisissä asiakkaiden ja hoivattavien kanssa. Tähän riskiin pitää hänen mielestään suhtautua aiempaa vakavammin.

Postinjakajan kuolema viime vuoden loppupuolella väkivallan seurauksena järkytti koko Suomea. Mironen pohtii, mitä on tehtävissä, jos yhteiskunta vain raaistuu.

– Aloilla, jossa vaaroja ei ole aiemmin nähty, pitää ryhtyä varautumaan ja huomioimaan uhat riskinhallinnassa. Alasta ja ammatista riippuen turvallisuusriskit ovat omanlaisiaan, joten on syytä pohtia aina erikseen, mitkä ratkaisut ovat tehokkaimpia.

Esimerkiksi postialalla hänen mielestään koulutus voisi olla yksi ratkaisu: kuinka toimit väkivaltatilanteissa. Entä sitten kaksin liikkuminen ainakin varhaisjakelussa? Mironen kertoo, että kotipalvelussa on joillain paikkakunnilla käytäntö, että työntekijät käyvät kaksistaan asiakkaiden luona, jotka tiedetään väkivaltaisiksi.

– Se voi olla joissain tapauksissa ainoa hyvä ratkaisu – se on toki myös resurssikysymys. Mutta työturvallisuutta ei saa vaarantaa tietoisesti resurssipulaan vedoten, hän painottaa.

ENNAKOINTI. SAK:n asiantuntija pitää sitä tärkeimpänä turvallisuustyössä. Hänen mukaansa Suomesta löytyy työpaikkoja, jotka varautuvat tapaturmauhkiin esimerkillisesti, mutta myös niitä, joissa ei herätystä ole tullut ollenkaan.

SAK:n Hyvän työn mittarissa on näkynyt vuodesta 2014 selkeä trendi: työntekijöistä noin 30 prosenttia kokee oman työpaikkansa työelämän laadun hyväksi. Noin 20 prosenttia luokittuu toiseen ääripäähän ja loput 50 prosenttia asettuvat sille välille. Mironen arvioi, että työturvallisuuden laatu jakautuu samansuuntaisesti.

– Yleensä iso organisaatio panostaa turvallisuuteen paremmin kuin pieni, jossa ei ole välttämättä valittu edes työsuojeluvaltuutettua, saati työsuojelutoimikuntaa. Niissä työsuojelun ymmärrys jää helposti kevyeksi.

Mironen korostaa, että vakava tapaturma voi silti sattua, vaikka organisaatio olisi pitänyt kuinka hyvin huolta turvallisuudesta – yllätyksiä tai häiriötilanteita ei aina pysty ennakoimaan.

Hän pitää työsuojeluvaltuutetun roolia hyvin tärkeänä työpaikoilla. Heistä iso osa on kovan luokan turvallisuusammattilaisia, jotka ovat saaneet hyvän koulutuksen ja toimivat hyvässä yhteistyössä työnantajan kanssa työturvallisuuden parantamiseksi.

– Löytyy myös työpaikkoja, joissa halukasta valtuutettua ei tahdo löytyä. Ja vaikka löytyisikin, työnantaja ei aina mielellään päästä työntekijää työajalla koulutukseen, vaikka laki sitä vaatiikin.

Mironen muistuttaa, että hyvin hoidettu työsuojelu on kannattavaa ihan kaikkien kannalta.

– Se näkyy työhyvinvoinnissa, työn laadussa, tuottavuudessa ja myös vähempänä sairastavuutena.

PEREHDYTYS itse työhön, työolosuhteisiin, koneisiin, laitteisiin ja työvälineisiin ei hänen mielestään ole työpaikoilla kaiken kaikkiaan riittävää.

– Siinä on paljon petrattavaa, koska tapaturmia sattuu niin kokeneille kuin kokemattomille työntekijöille. Kertaperehdytys ei riitä vaan ohjausta pitää antaa aina tarpeen mukaan – semminkin kun työ ja tavat tehdä työtä muuttuvat nykyisin hyvin nopeasti.

Ulkomaalaistaustaisten suomen kielen taito ei välttämättä ole täydellistä, joten sen varmistaminen, että jokainen ymmärtää ohjeet, on erityisen tärkeää, Mironen lisää.

Työntekijälläkin on velvollisuutensa, hän muistuttaa. Hänen pitää lainkin mukaan noudattaa työnantajan ohjeita ja määräyksiä turvallisuuskysymyksissä ja työn tekemisen tavoissa. Työntekijän on muun muassa käytettävä laitteita, työvälineitä, suojaimia ja työvaatteita työnantajan ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi turvalaitteita ei saa kytkeä pois päältä tai ohittaa.

– Jos työntekijä havaitsee vian tai puutteen, siitä pitää ilmoittaa esimiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle.

Työntekijällä on myös oikeus olla tekemättä työtä, jos hän havaitsee siinä vakavan vaaran itsensä tai toisten kannalta. Tästä on myös ilmoitettava välittömästi työnantantajalle.

NOLLA T APATURMAA on eurooppalaisen ja suomalaisen palkansaajaliikkeen tavoite. Työterveyslaitos koordinoi nolla tapaturmaa -foorumia, jossa on nyt noin 500 työpaikkaa mukana. Foorumissa jaetaan hyviä tapoja huolehtia turvallisuudesta.

Nollatavoite on Mirosen mukaan hyvä ja sen eteen on paljon tehtävissä työpaikoilla.

– Turvallisuusajattelun pitää läpäistä kaikki toiminta työn suunnittelusta sen seurantaan. Riskinarvioinnin pitää kattaa kaikki työpaikan vaarat ja haitat. Erityisen tärkeää on, että työnantaja ja esimiehet ovat tietoisia turvallisuusvastuistaan. Työntekijöiden kanssa tapahtuva yhteistyö ja yhteistoiminta turvallisuuskysymyksissä on aivan olennaista.

Myös selkeät ilmoitusmenettelyt ja -kanavat ovat tärkeitä.

– Läheltä piti -tilanteista pitää ottaa opiksi eli mitä pitää tehdä toisin, ettei pahin tapahdu.

Jos työnantajan asiantuntemus turvallisuuskysymyksissä ei riitä, apua on saatavilla muun muassa Työterveyslaitoksesta. Mironen vinkkaa, että koulutusta antavat myös esimerkiksi Työturvallisuuskeskus ja ammattiliitot.

ETÄ- JA HYBRIDITYÖ näyttää tulleen jäädäkseen suomalaiseen työelämään. Sen myötä on herännyt pohdinta, miten suhtautua kotityössä tapahtuviin työtapaturmiin. Vaikka SAK:laisilla aloilla etätyö ei olekaan tyypillistä, keskusjärjestön mielestä lainsäädäntöä olisi syytä tarkastella.

Entä onko työsuojelulaissa tai työsuojelun valvontalaissa tiukentamisen tarvetta? Anne Mirosen mielestä työtapaturmien torjunnassa tärkeintä olisi juuri nyt, että jokainen noudattaa nykyisiä säännöksiä. Tähän liittyen SAK kuitenkin katsoo, että työturvallisuusrikoksien rangaistuksissa on tiukentamisen varaa. Enimmäisrangaistus pitäisi nostaa vuodesta vähintään kahteen vuoteen, jolloin myös rikoksen vanhentumisaika pidentyy.