”Siis mitä, että oikein kolme aukeamaa juttua? Minä kun luulin, että tästä tehtäisiin se lehden pienempi henkilöhaastattelujuttu!”

Marianne Haapojaa naurattaa Demokraatin haastatteluun liittyvä väärinkäsitys. Hänen naurunsa on tarttuvaa sorttia. Haapoja kuuluu niihin ihmisiin, jonka tavattuaan sitä jatkaa matkaansa hyväntuulisempana, hyvän aikaa.

Viimeisen vuoden aikana hänellä lienee ollut käyttöä valoisalle elämänasenteelleen – ottaen huomioon minkä vahvuisia myrkkymarjoja Iso Paha Kulkutautisusi on polkujemme varsille kuluneiden kurimuskuukausien mittaan asetellut.

Haapoja luonnehti keväällä 2020 peruutuspäätöstä paikallisessa Valkeakosken Sanomissa hankalaksi ja surulliseksi, mutta oikeaksi. Festivaalin järjestäjät eivät halunneet riskeerata yleisön, artistien ja festivaalityöntekijöiden terveyttä.

Tästä päätöksestä on kulunut aikaa tarkalleen vuosi.

MARIANNE HAAPOJA on kollegoineen onnistunut tartuttamaan hersyvän ja mukaansatempaavan menon osaksi myös Työväen Musiikkitapahtumaa. Vuodesta 1972 Valkeakoskella järjestetty festivaali on onnistunut uudistumaan ja vakiinnuttamaan itsensä ja paikkansa vuosikymmenten mittaan. Niin valkeakoskelaiset kuin laajemmin suomalaiset ovat ottaneet TMT:n sydämiinsä.

Haapojan rooli festivaalin kasvutarinassa ja festivaalin muotoutumisessa nykyisenkaltaiseksi kaiken kansan kaupunkifestariksi on merkittävä: hän aloitti toiminnanjohtajana vuonna 1997, vain 24-vuotiaana.

Ensi vuonna festivaali täyttää 50 vuotta. Toiminnanjohtaja puolestaan tavoittaa samat ikävuodet sitä seuraavana suvena, vuonna 2023.

TMT ei koronavuoden tauosta huolimatta tee feenikslintumaista tuhkasta nousua tulevana kesänä vaan jatkaa juhlan kehittämistä vahvalle pohjalle. Haap­ojan ympärille on vuosien mittaan kertynyt luotettavien ihmisten ja yhteistyökumppaneiden verkosto.

Festivaaliorganisaation ytimen muodostaa muutaman ihmisen aktiivijoukko. Lisäksi laaja joukko vapaaehtoisia talkoolaisia työskentelee osana TMT:n organisaatiota, heistäkin moni pitkäaikaisia TMT-aktiiveja.

Tärkeää on myös se, että festivaalista on tullut valkeakoskelaisten, koskilaisten kuten paikalliset itseään kutsuvat, oma kaupunkifestivaali.

– Talkoolaisuus näkyy vahvasti meidän tekemisessä. Ihmisille on kunnia-asia olla mukana festivaalin tekemisessä ja sen tapahtumissa. He esittelevät tapahtumaa ylpeinä. Ylpeys näkyy myös lämpönä ja inhimillisyytenä.

Iloinen henki ja talkoomeininki ovat Haapojalle tärkeitä, mutta myös se, että tapahtuma uudistuu ajan ja yhteiskunnan muutosten mukana.

– Festivaali voi tietyllä tavalla edustaa koko yhteiskuntaa, olla miniyhteiskunta, jossa on mukana kaikkia erilaisia yhteiskunnan elementtejä ja voimasuhteita.

Tapahtuman arvot näkyvät esimerkiksi ohjelmistossa monin tavoin.

– Meille on tärkeää, että voimme tehdä festivaalin ohjelmiston sellaiseksi, että lippujen hinnat eivät ole kalliita. Tarjoamme lisäksi myös ilmaista ohjelmaa lapsille ja nuorille sekä myös vanhuksille vaikkapa palvelutaloihin. Festivaalin tulee olla kaikkien saavutettavissa.

KORONA-AIKAAKIN ennen on toiminnanjohtajan työssä ollut vaikeita aikoja – ja niistäkin on selvitty. Vuosien varrella ovat ajoittain tulleet tutuiksi niin pankkilainojen takaamiset kuin omasta palkasta tinkiminen.

– Onneksi niistä on jo aikaa.

Haapojan mukaan festivaali on selvinnyt vaikeuksista yhdessä keskustelemalla ja tekemällä: kekseliäisyydellä, työteliäisyydellä, sinnikkyydellä ja hyvällä yhteishengellä.

Tapahtuman perinteikäs nimi jakoi etenkin alkuvaiheessa valkeakoskelaisten mielipiteitä. Haapoja toteaa, että työväenmusiikki on nykypäivänä lavea käsite. Valkeakoskella halutaan rakentaa ohjelmisto korostetun monipuoliseksi ja -arvoiseksi.

– Tottakai mietimme paljonkin sitä, mitä nykypäivän työväenmusikki on, kuka on tämän päivän työläinen ja miten sen tulee näkyä tapahtuman ohjelmistossa.

– Olen aika pitkälti se ihminen, joka käytännön tasolla valitsee ohjelman, vaikka toki suunnittelemme ja toteutamme festivaalin yhdessä, monen osaavan ammattilaisen yhteistyönä.

Haapojan ideoita ovat olleet festivaalin niin sanottuun erikoisohjelmistoon kuuluneet, yhteistyössä UMOn kanssa toteutettu jazzkonsertti sekä Kiihkeät tuulet – naiset ja erotiikka -konsertti, molemmat vuonna 2019.

Tärkeä osa festivaalia ovat jo monena vuotena olleet erilaiset teemakeskustelut. Vuoden 2019 teemoja olivat ilmastonmuutos, ruotsinsuomalaisuus ja pakkoyrittäjyys. Tulevana kesänä keskustelujen teemoja ovat muun muassa työntekijän sananvapaus ja ilmastonmuutos.

Yksi festivaalin yleisteemoista on vähemmistökulttuuri, mikä näkyy myös ohjelmistossa, jossa esillä ovat ruotsinsuomalaiset ja saamelaiset artistit ja muusikot.

Ruotsinsuomalaisiin liittyvä ensi kesän teema on luontevaa jatkoa Työväen Musiikkitapahtuma ry:n vuonna 2019 toteuttamalle kirjahankkeelle. Tuolloin yhdistys julkaisi Monta oksaa – tarinoita ruotsinsuomalaisten elämästä ja kulttuurista 1960-luvulta nykypäivään -tietokirjan, jonka toimittivat Marianne Haapoja ja musiikin historian tutkija Saijaleena Rantanen.

Lue koko haastattelu Demokraatin aikakauslehdestä 7/21.